Vappua..

Lunta tulee vaakatasossa että ihan on vappukelit kohillaan. Eilen olikin kevään kaunein päivä, ei tuulta ja aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta. Käytiin aamupäivällä Ljúfurin ja koirien kanssa nauttimassa auringosta ja illalla vielä töiden jälkeen koirien kanssa uudelleen. Hyvä että käytiin, koska nyt tosiaankin tuulee niin että tukka lähtee ja lunta tulee taivaan täydeltä.

Tallille menin tänään jo aamusta, koska olin lukenut säätiedoituksia. Ne tosin lupailivat vain vesisadetta, mutta vähänpä tiesivät. Lumisade alkoi puolen päivän aikaan. Siihen mennessä olin onneksi ehtinyt lenkittää jo Ljúfurin ja Kamburin kanssa jäätiinkin sitten vain kentälle puuhaamaan. Silloin ei satanut vielä paljoa, mutta tuuli sitäkin kovemmin. Saatiin kuitenkin tehtyä mitä suunnittelinkin eli Korppu joutui juoksemaan liinassa, mikä ei tänään taas olisi herralle sopinut ollenkaan. Protestointia esiintyi aluksi vähän kaikesta, rauhoittui kuitenkin lopulta. Tehtiin sitten vielä selkäännousutreeniä, mikä meni varsin hienosti, huolimatta kentällä tuulen mukana lentelevistä ämpäreistä.

Tämä kuva on otettu aamulla, vaikka ei kyllä ihan heti uskoisi, kun ulos katsoo.

Toissapäivänä tehtiin Korpun kanssa vähän temppuja. Nyt kun tarhat on taas olleet märkiä, mutta kenttä kuitenkin kuiva, houkuttelee kuiva kenttä hevosia piehtaroimaan. Ja mikäs sen parempi hetki harjoitella makuullemenoa. Aika monta kertaa pääsinkin sen palkkaamaan ja alkoi jo hieman keksiäkin jutun juonta, vaikka ensin oli kyllä aika ihmeissään.

Tämän parempaa kuvaa en onnistunut saamaan, mutta onhan edes jotain.

Me kiipeiltiin myös isolla lavalla, mikä tallin eteen on tuotu. Tai siis Korppu kiipeili. Eikä se tietenkään mitään ihmetystä aiheuttanut.

Selkäännousutreeniä tehtiin myös toissapäivänä, kun nyt yritän sen suhteen olla aktiivinen. Ja sehän sujuu yleensäkin ihan hienosti. Joskus on virtaa enemmän kuin järkeä ja homma menee hössötykseksi, mutta useinmiten tyyppi keskittyy hyvin ja malttaa hienosti olla paikalllaan.

Olisi vissiin halunnut jatkaa, kun suunnitteli jakkaran mukaan ottamista.

Hieman ollaan jouduttu nyt myös puuttumaan Korpun talutuskäytökseen. Se kun ei viimeaikoina ole ollut kovinkaan kaunista. Häilää ja häärää ja tökkii ja napsii ja on rasittava, eikä komentaminen vaikuta juuri mitenkään. Uhmaikää kai pukkaa tai sitten vaan olen taas huomaamattani ollut liian lepsu. Muutamat kunnon peruutukset ja muut naruharjoitukset, mitä Limpullekin aikanaan tehtiin, palauttaa sen kyllä hienosti paikalleen, mutta melkein saa seuraavana päivänä taas tehdä kaiken uudestaan. Vaan kai se tokenee kun vaan jaksaa jatkaa ja onhan se ihan kiltti ja helppo toisaalta kumminkin.

Korpun mielipide naruharjoituksista.

Onneksi kävin koirien kanssa tallilta tultuani pienen lenkin metsässä, nyt ei nimittäin yhtään jaksa kiinnosta tuonne lumipyryyn lähtö. Pitäisi kyllä, mutta ei ole ihan pakko. Jos vaikka huomenna olisi jo edes hiukan parempi ilma ja lumet sulaneet. Sitä odotellessa...

Laiskottelua ja talkoilua

Viikonloppuna, sunnuntaina, talkoiltiin tallilla. Pihattolaisten pesua ja pihaton siivousta ohjelmassa. Meidän poneille pesu oli jo kolmas kuukauden sisään, joten ne olivat sitä mieltä, ettei enää tarvisi. Jopa Ljúfurilla oli vaikeuksia pysyä paikallaan, Kamburista nyt puhumattakaan. Pestyä kuitenkin tulivat, jonka jälkeen pääsivät vähän kentälle juoksemaan pahimman ketutuksen pois. Ja kyllä ne juoksivatkin. Ensimmäistä kertaa ikinä oli vaikeuksia pyydystää niitä taas narun päähän. Yleensähän ne tulevat ihan vapaaehtoisesti tarjoutumaan. Päästiin kuitenkin vielä pieni kuivattelulenkkikin heittämään, jonka jälkeen joutuivat sairastarhaan odottelemaan joksikin aikaa.

Kuva on edelliseltä juoksutuskerralta, kun tällä kertaa en kuvaillut.

Kun hommat pihatolla oli tehty, lähdettiin palauttamaan poneja sinne. Minulla omat, tallinpitäjällä toinen poneista. Tarhapihattoon on tullut vuotias suokki orivarsa ja yht'äkkiä se oli siinä porukoissa, kun oli livahtanut aidan läpi. Pientä hässäkkää ja hevosten vaihtelua taluttajalta toiselle, lopputuloksena myös Kambur juoksi villinä ja vapaana varsan kanssa. Muut pihattoon ja varsat kiinni, mikä kävi hämmentävän kätevästi, kun olivat jääneet syömään tarhojen taakse. Loppujen lopuksi kaikki olivat kuitenkin siellä missä kuuluukin ilman suurempia vaurioita. Aitakin saatiin korjattua nopsasti, kun langat oli vain irronneet kiinnikkeistä.

Vanha kuva tämäkin, kun uusia ei nyt vaan ole.

Mitään ei olla tehty talkoiden jälkeen, kun työvuorot nyt on vielä tämän viikon mitä on ja kelikään ei paljoa houkuta ulkoilemaan. Räntää ja vettä, +2 astetta. Että sellainen kevät. Viimeksi kuulemma ollut yhtä kylmää vuonna 1988. Siitä en sen tarkemmin muista, kun olin silloin Helsingissä opiskelemassa, mutta joku kevät samoihin aikoihin oli kyllä kylmä, kun Vappunakin satoi lunta ja joutui juhlimaan villahousut jalassa. Nytkään ei ole yhtään kunnolla lämmintä päivää vielä ollut, toivotaan että tulee mahdollisimman pian.

Peikko osaa onneksi ottaa rennosti, vaikkei tuota puuhaa niin ole ollutkaan.

Tehtiin me lauantaina Korpun kanssa ratsujuttuja. Oikein oli satula ja muut vermeet eli saipparit puettu. Ensin juoksuttelin muutaman kierroksen, joka oli ihka ensimmäinen kerta satula selässä tätä lajia. Sen verran oli vissiin outoa, että piti taas aluksi niskoja nakella, vaikka muuten ihan hyvin toimikin. Sitten hetki ohjista ohjailua vierellä kävellen pitkin kenttää. Vielä selkäännousutreeniä jalustimesta molemmin puolin ja lopuksi tiellä pieni lenkki ohjista ohjailemalla maasta käsin. Näitä jos tässä jaksaisi ahkerasti jatkaa laidunkauteen asti, niin voisikin jättää hommat hautumaan ja keskittyä kesän ajan kunnon kohentamiseen kärryillen. Nekin on jo uusia renkaita vaille valmiit.

Toinen rentoreiska

Huomenna on pakko mennä tallille vaikka sataisi mitä. Tai siis kävin minä tänäänkin. Hakemassa lisää pestäviä kamppeita ja viemässä puhtaita. Poneja en käynyt edes moikkaamassa. Kaksi päivää peräkkäin ilman turpaterapiaa alkaa olla minulle liikaa, joten huomenna sitten vaikka palellaan ja kastutaan, mutta mentävä on. 

Remppaa, jumppaa ja yskää

Kylmät kelit jatkuu, eikä motivaatiota juurikaan olisi mihinkään, ellei.. Niin, ostin siis kaverilta vanhat kärryt Korpulle. Kärryt ovat olleet hakusessa, mutta kaikki aina ehtivät jo mennä tai myyjä ei sitten edes vastaa. Laitoin siis naamakirjan yhdelle heppatarvikekirppikselle ilmoituksen, johon vastasi vanha tuttuni. Hänellä oli pihalla vuosia seisseet kärryt tarjolla ja muutaman kuvan ja hetken mietinnän jälkeen päätin ottaa haasteen vastaan. Korjaustahan ne hieman vaatii, mutta hyvässä mallissa jo ollaan.

Hurjalta näyttää, mutta koska runko on ehjä, niin ajattelin kokeilla.

Maanantaina toivat ne samaan hintaan tuohon pihaan ja hetimmiten purkasin niistä kaikki huonot levyt ym. irtoavat osat pois ja hieman puhdistelin pahimpia rapoja. Heti jo näytti paljon paremmalta.

Tässä vasta pohjalevy ja penkki pois ja puhdistamattakin ovat.

Tänään hankasin hieman astinlaudoista ruostetta, mitä kumimattojen alta paljastui ja suihkin maalia pahimpiin paikkoihin. Johan alkaa näyttää hyvältä. Irrottelin vielä renkaiden pultteja, mitkä hämmästyttävän helposti lähtivätkin aukeamaan, vaikka olivat ruosteessa. Renkaita en vielä irrottanut, mutta jos huomenna sitten.

Paljon paremmat jo 😊

Minulla on tämän ja ensi viikon vähän hullut työvuorot, joten on hieman joutunut säätämään, jotta saa kaiken tehtyä, mitä haluaa. Kotona siis. Eilen en tallilla käynyt, kun päivä meni kärryn "varaosien" hankintaan ym. Töissäkin siis olin. Tänään kävin pojat irtojuoksuttamassa aamulla, etteivät ihan laiskistu. Jo maanantaina, kun tehtiin ponien kanssa pidempi lenkki, huomasin Ljúfurin yskivän. Niin se teki tänäänkin. Se ei kuitenkaan ole mitenkään kipeä tai edes räkäinen, vaikka köhiikin välillä ihan kunnolla. Olisiko allergiaa? Kukaan muu ei yski, eikä Luippiskaan tosiaan ole mitenkään kipeän oloinen. Tänäänkin kentällä riehui ihan omasta halustaan Kamburin kanssa, eikä edes hiki tullut.

Kasasin pienen esteenkin kentän sivuun, vaikka tiesinkin että voi olla haasteellista saada Korppu sitä hyppäämään, kun Ljúfurhan ei hyppää lainkaan. No, hetki meni, että juoksivat vaan pientä ympyrää kentän toisessa päässä, ohittamatta siis estettä ollenkaan. Keksin sitten viedä Korpun riimussa lähelle ennen kuin laskin irti ja ohjasin esteelle. Sillä tavoin hyppäsi hyvin muutaman kerran, mutta kun alkoi selvästi olla hengästynyt ja kuumissaan jo muutenkin, lopetettiin kolmen hypyn jälkeen. Käytiin vielä jäähdyttelemässä tiellä noin kahden kilometrin verran.

Heti kun vapaat loppuivat, alkoi aurinkokin paistaa. Tänään ja eilen on siis ollut hienon näköinen keli. Mutta vain näköinen. Kylmä on yhä kuin hitto. Vaikka tuuli ei ole onneksi ihan niin paha kuin yleensä. Eilen illallakin oli ihan tyyntä ja jos lämpöä olisi ollut yksi 10 astetta enemmän, niin ihan liian täydellinen lenkkeilykeli olisi ollutkin. Nyt siis oltiin jo himpun pakkasella illalla kun lenkille viimein ehdin.

Ei tule kesää

Tai ainakin se on kovasti myöhässä. Hetken näytti jo hyvältä, oli kerran ihan jopa melkein kymmenen astetta lämmintä. Vaan nyt on taas talvi. Pakkasta ja lunta maassa. Ja näyttää sitä lisääkin tulevan. Yhtään ei kiinnosta mikään, jos on kiinnostanutkaan.

Eilen oli poneilla vapaapäivä ja minä kävin vain lantaa luomassa ja seurustelemassa. Ensin minulla oli seuraa ihan liiankin kanssa ja ainakin pari pikkuapulaista, joista yksi sai kottarit nurin ja toinen varasti talikon. Viimein kyllästyivät ja alkoivat rälläämään ihan kunnolla koko neljän ponin porukalla, mikä paikalla oli. Kovaa menivät ja kivaa oli. Harmi ettei ollut kunnon kameraa, eikä kännykällä saanut edes kunnon videota kaukana rälläävistä kavereista.

Jos vähän maistan tästä, niin ei kai haittaa?

Autan vaan ihan vähän.

Voin ottaa. Pookkanaa? Tai jotain namia? Ai, ei ole vai? Tylsä.

Ihan on normi arkea vietetty eli ei mitään uutta. Kambur on harrastanut ohjasajoa ja toimiikin siinä oikein hienosti. Narussa lenkkeilyäkin on harrastettu ja irto- sekä muuta juoksutusta. Irtona painattaa Luippiksen kanssa miljoonaa ja narussakin yksin pellolla tai kentällä on alkanut jopa laukan nostaa pelkällä käskyllä välillä. Välillä tarvitsee vielä hieman muuta apuakin. Pysäytyksiä ollaan vahvistettu ja ne sujuu hienosti äänellä, ainakin toistaiseksi tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvä siitä tulee.

Ljúfur on lenkkeillyt enimmäkseen koirien kanssa tai Korpun kanssa. Kerran ollaan käyty maastossa ratsain ja kerran ohjasajamassa, mutta silloinkin oli koirat kyllä mukana. Maastolenkki meni hienosti rennon ja kuitenkin reippaan ponin kanssa. Ei käyty pitkällä, mutta hiki tuli ponille siinäkin, kun ei tuota kuntoa niin paljon ole. Lihakset on kyllä olemassa, kiitos hampun, vaikkei talvella liikkeelle kunnolla päästykään.

Koirat on lenkkeilleet Ljúfurin kanssa tai keskenään pyöräillen tai kävellen. Kerran ollaan käyty hallilla aksaamassa ja jopa Peikko oli ihan hurjan innoissaan. Se meni ihan jopa pientä rataakin, kunnes päästin sen puomille. Sen jälkeen sitä ei enää kiinnosta muu kuin puomilla juoksentelu. Ei kelpaa lelu, ei nami, eikä mikään. Jos yrität pois saada, niin pakenee tai kieltäytyy täysin yhteistyöstä.

Käytiin myös PK-kentällä. Molemmat teki siellä noutoja tai siis Noah myös nouti, Peikko teki ainoastaa A-estettä. Ihan hyvin meni molemmilla. Noah oli, kuten arvata saattaa, ihan älyttömän innoissaan. Hyvä että nahoissaan pysyi. Onneksi oltiin kuitenkin juuri ennen treenailua käyty tunnin metsälenkki siinä kentän maastoissa, joten ihan pahimmillaan ei ehkä ollut.

Mitähän kivaa sitä tänään keksisi? Ulkona on kylmä ja luntakin satelee, niin ei nyt just kauheasti kiinnostaisi itseään ulkoistaa. Eilen tehtiin koirien kanssa iltapäivällä pitkä pyörälenkki ja vaikka vaatetta olikin reilusti päällä, sormet ja varpaat oli loppujen lopuksi niin jäässä, että ihan kipeää teki. Kesää odotellessa..

Jotain pientä

Viikonlopun saldona ohjasajoa kolmesti ja pitkiä lenkkejä. Ilma oli ihan ok, ei kovin lämmintä kyllä, muttei satanutkaan, vaikka välillä vähän lupailikin.

Molemmat ponit joutuivat ihan keskittymään, kun ohjasajoin molemmat myös kentällä. Ja molemmat yllättivät kartturin olemalla varsin kuuliaisia ja jotenkin kovin pienillä vihjeillä toimivia. Molemmat myös pääsivät kenttäilyn jälkeen vielä pienelle lenkille tielle, mistä Korppu oli hyvin hyvin iloinen, eikä olisi halunnut kääntyä kotiin lainkaan ja Ljúfur taas yritti kääntyä kotiin ainakin kolmesti, ennen kuin antoi periksi ja kipitteli eteenpäin.

Kamburille puettiin vielä toistamiseenkin valjaat ja sillä kertaa myös pitkästä aikaa harjoitusaisat. Reilun parin kilsan lenkki heitettiin tiellä, eikä muuta huomautettavaa, kuin kotitallille takaisin käännyttäessä herra yritti olla kääntymättä ihan vielä ja yritti vaan jatkaa matkaa. Hetken keskustelun jälkeen päästiin kuitenkin sopimukseen suunnasta. Muutaman kerran tyyppi kyllä vielä yritti kysellä, että "onks pakko jossei haluu", mutta suostui kuitenkin etenemään hitaasti mutta varmasti.

Tänään on mittari näyttänyt +9 lukemia, muttei siellä mikään lämmin ole. Tuulee nimittäin taas niin että tuntuu. Ei yllätä. Muuten olikin ihan kiva pyöräilykeli ja heitettiin koirien kanssa ihan mukavan mittainen lenkki. Tuulettomissa paikoissa oli jopa ihan keväistä ja lämmintä, muuten tuntui enempi syksyltä.

Kovasti oli lintuja jos jonkinmoisia matkalla. Lokkeja hervoton määrä yhdellä pellolla, toisella kaksi kurkea, muita pienempiä unohtamatta. On se kai kevät kuitenkin, kun jopa leskenlehtiäkin olen jo bongannut.

Noahin ja Bellan poika on jo kaksi viikkoa vanha ja silmät ovat auenneet. Sillä on kovin samanlainen väritys kuin isällään, mutta niskassa onneksi huomattavsti vähemmän valkoista. Noksullahan on puolikaulus ja tällä pienellä vain pieni merkki, joka varmaan katoaa pennun kasvaessa lähes kokonaan. Kiva nähdä mitä tästä tyypistä kasvaa.

Kevätväsymystä

Kevät alkaa olla hyvällä mallilla menossa kohti kesää ja kärpäsiä. Ötökät ovat onneksi vielä kuitenkin pysytelleet piilossa yöpakkasista johtuen. Ei varmaankaan kauaa enää mene kun ilmestyvät eli nautitaan nyt tästä vielä hetki.

Motivaatio on kateissa ja väsy painaa, minua. Osittain varmaan siksi, että kaikki suunnitelmat Kamburin kanssa meni uusiksi, enkä ole oikein saanut kiinni siitä, että miten tästä edetään. Ollaan me kuitenkin lenkkeilty, mutta kaikki treenit on aikalailla jäissä. Kelitkin on jo hyvät, ei jäätä enää oikein missään, ja Ljúfurin kanssakin pääsisi vihdoin maastolenkille selästä käsin. Vaan kun ei jaksa kiinnostaa. Vapaita siis pukkaa poneille monta viikossa, muutamana päivänä lenkkeillään tai juoksutellaan muutama minuutti.

Viime sunnuntaina oli ponipojilla pyykkipäivä. Molemmat joutuivat pesuun. Ljúfurille tuttu juttu, eikä aiheuttanut suurta protestointia. Nopsasti saatiin homma hoidettua, otettiin koirat matkaan ja lähdettiin kuivattelulenkille.

Ihan sutjakka poni paljastui karvan alta.

Kamburkin antoi hyvin pestä. Hiukan protestoi huuhteluvaiheessa, kun vesi on kuitenkin aika kylmää, mutta muuten meni oikein hyvin. Ylpeä saa olla. Kuivattelulenkille lähti sitten kuitenkin herra Känkkäränkkä Koikkaloikka, joka nakkeli niskojaan ja haaveili karauttavansa horisonttiin. Nauratti. Kambur on siitä mukava, että se ei oikeasti yritä poistua paikalta, kunhan kiukuttelee. Naru pysyy kuitenkin kokoajan löysällä, vaikka yrittääkin etuilla.

Koiratkin ovat vaan lenkkeilleet eli ei mitään uutta. Ensi viikolla minulla on sovitusti vain yksi työpäivä ja sitten ehkä ehtii ja jaksaa paremmin tehdä jotain muutakin. Ehkä, hyvin suuri ehkä.

Tossutestailuja ja "aikuistumista"

Meidän Peikko on nyt virallisesti aikuinen. Se siis täytti 29.3. kokonaiset kolme vuotta. Kasvattajan mukaan mudi aikuistuu noin kolmivuotiaana, joten aikuinen mikä aikuinen. Paitsi ettei mitään muutosta ole huomattavissa. Peikko kun on ollut koko ikänsä vähän pikkuvanha mietiskelijä, niin miksi se siitä muuttuisi. Ihan paras Peikko siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen.

Virallinen kolmivuotispotretti

Ja vähän vähemmän virallinen..

Syntymäpäiväänsä Peikko vietti normi arjen jutuissa, kuten juoksemalla pyöräilevän mamman ja kaverinsa Noahin kanssa reippaan lenkin. Pikku purtavaakin oli tarjolla ankkatikkujen muodossa.

Talliarki sujuu miten sujuu. Yritetään olla niin kuin ei oltaisikaan. Hoidellaan osittain pihatolla ja pihalla silloin kun ei juuri muita ole ja kuljeskellaan itsekseen pitkin maita ja mantuja. Ei siis suurta muutosta elämään. Muutaman eläinlääkärin kanssa keskusteltuani, näin taitaa jatkuakin. Kukaan kun ei ole voinut luvata, että ponit koskaan lakkaavat tartuttamasta muita. Se siitä monitoimiharrastehevosesta siis, mutta onneksi omatoimipuskailu onkin kaikista kivointa kuitenkin.

Ljúfur siis sai uudet tossut, koska vanhat ei enää oikein toimineet sillä. Se kuluttaa kavionsa niin pyöreäreunaisiksi, että napakat hyvin kavioihin istuvat tossut ei enää oikein mahtuneet. Jalkaan ne sai viime kesänäkin vain kauhealla ähellykselä ja kiroilulla, enkä enää viitsinyt siihen ruveta. Scoot bootseista olen haaveillut, mutta itsestäni riipumattomista syistä, joiduin muuttamaan suunnitelmaa lennosta ja tilaamaankin toiset. Tuli siis Cavallon Deltat. Tuttu malli kun Limpulla oli saman firman Simplet, joista taas Delta on halvempi malli.

Eihän ne Equine Fusionien veroiset ole, mutta toimivat. Vähän on ollut Ljúfurillakin opettelemista, kun ne ei olekaan ihan niin virtaviivaiset kuin mihin se on tottunut. Ne on myös pohjiltaan paksummat, joten tuntuma on varmaan enempi sama kuin rautakengänkin kanssa. Pientä kompurointia käännöksissä lähinnä, muttei se ole tahtia haitannut.

Deltat toisissa jaloissa 😊

Kambur joutui tossutesteihin torstaina. Ajatus kun oli, että se perii sitten ainakin täksi kesäksi vanhat tossut. Vaan haaveeksi meinasi jäädä, kun ensi yrittämällä ne ei menneet senkään jalkaan. Käyttöön siis suunnitelma B ja Deltat sillekin jalkoihin. Isothan ne oli ja Korpun mielestä muutenkin ällöt. Pienesti kuitenkin käytiin testaamassa kävellen tietä edestakaisin. Jalka nousi kuin paremmalla kisaponilla töltissä ja kolina vaan kuului, kun tossut hölskyivät jalassa. Ei siis alkuunkaan toimiva ratkaisu.

Ota nämä pois! Nyt heti! terveisin Korppu

Deltat siis pois ja EF:t uusinta kierrokselle. Liottelin niitä hiukan pehmeämmiksi ja kas, niin sujahtivat jalkoihin kuin ei mitään. Eivätkä aiheuttaneet mitään reaktioita kantajassaan ja tehtiinkin pieni lenkki niiden kanssa. Jee, yksi huoli ratkaistu.

Vielä pitäisi saada sille omat kärryt, niin johan pärjättäisi pitkälle. Paitsi että molemmille on tarkoitus hankkia nastabootsit ensi talveksi. Deltat ostettiinkin jo nyt siksi, että tulee testattua jo etukäteen ovatko toimivat, kun ovat halvat ja niihin saa helposti nastat. Niitä siis tarvittaisi vielä kolme paria lisää. No, onhan tässä onneksi aikaa vielä ennen kuin ensi talveen päästään. Ja kun ei siitä ensi talvesta nyt vielä muutenkaan tiedä. Voihan se olla ettei niitä edes tarvita, kun sitä ei kukaan tiedä, missä silloin ollaan, jos ylipäätään ollaan missään.