Lomailua osa yksi

Lauantai meni osaltani aikalailla elpyessä ja laiskotellessa, siltä ainakin tuntui. Aamu meni todellakin pitkäksi, nousin vasta kymmenen huitteissa. Taisin tarvita vähän unta. Siitä sitten pikkuhiljaa päivän puuhiin. Kotosalla pihahommia ja laiskottelua. Iltapäivästä tallille. Lähdettiin Korpun kanssa kokeilemaan onnistuuko matka lähiratsastuskoululle isoa tietä pitkin. Ja kyllähän tuon kanssa onnistuu ihan mikä vaan. On se niin huippu heppu. Oikeastaan mitään ongelmia ei ollut. Naapuritallin hevoset hiukan meinasivat saada teinihevoisen innostumaan juoksemalla tarhoissaan, varsinkin kun juuri samaan aikaan takaamme meidät ohitti auto sekä moottoripyörä. Vaan hienosti kuunteli Kambur pidätteitä, eikä mitään vaaratilannetta päässyt syntymään. Muuten matka meni rennosti maisemia katsellen, mikä aiheutti hiukan kompurointia, kun jalkojen nostelu vähän unohtui. Heti kun käännyttiin tylsälle tutulle tielle, loppui kompurointi samalla kuin se maisemien katselukin.

Ihan perille asti ei menty eli moottoritien ylitys jätettiin toiseen kertaan. Lenkistä olisi tullut liian pitkä, kun kelikin oli lämmin. Samasta syystä ajattelin kävellä koko lenkin, vaan Skorpan päätti toisin. Noin viiden kilometrin kohdalla se päätti, että nyt loppui tämä löntystely ja kun päästiin kunnon tielle, annoin sen juosta. Muutaman kerran joutui ihan pitelemään, kun joka paikassa nyt vaan ei voi juosta. Jotain sille on tapahtunut, kun juoksu maistuu, eikä tarvi muutenkaan eteenpäin käskeä vaan liikkuu reippaasti. 

On se ainakin lihaksia saanut, jos ei muuta. Paksu se on vieläkin, mutta laihtunut, kun mahavyötäkin sai jo kiristää ihan kahdella reijällä enemmän molemmin puolin.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa pyöräilemässä. Ajatus oli istuskella rannassa ja antaa koirien rauhassa uida ja puljata, mutta siellä oli sen verran ruuhkaa, ettei onnistunut. Saivat siis lähinnä vaan kastautua ja sitten jo lähdettiin takaisin päin. Onneksi ei ollut enää kuuma, alle +20 jo. Vaikka minusta mikään kuuma ollut päivälläkään, ei edes +25 eli just sopiva. Vaan onhan se koirille jo ihan paljon, ainakin liikaa pyörän vierellä juoksenteluun.

Sunnuntaina raahauduin tallille taas vasta iltapäivällä, koska aamupäivä meni pihahommissa ja sitten jumituin nettiin seuraamaan live-lähetystä askellajikisoista. Lannan lappaminen jäi, mutta molemmat ponit saivat liikuntaa. Ensin pääsi Ljúfur hoidettavaksi ja pienelle lenkille. Se oli kovin huolissaan, kun läheisellä ampumaradalla paukuteltiin., eikä siihen oikein saanut kontaktia. Sen verran se on tottunut, ettei ihan paniikkiin enää mene eli kykenee syömään, mikä taas rauhoittaa sitä mukavasti.

Kamburin kanssa käytiin taas kärryttelemässä. Nyt vain pienempi lenkki, mutta vastaavasti vauhdikkaampi. Hyvin se alkaa tosiaankin liikkua ja nytkin joutui pari kertaa ihan kunnolla pidättämään, ennen kuin laski käynnille. Yleensä kun ei ole siihen tarvinut kuin pienen vihjeen, koska halu kävellä on ollut suurempi. Vaan nautitaan nyt tästä, koska tuskin tämä ilo kauaa kestää. Päästiin myös treenaamaan taas koppiin menoakin ennen lenkille lähtöä, kun yksi tallin hevosista tuli juuri sopivasti valmennuksesta toiselta tallilta. Hyvin se koppiin menee, lähettämälläkin jo, mutta on sen verran huolissaan tilanteesta, ettei se minusta vielä ole valmis matkustamaan. Vaan kyllä se vielä joskus on. Jos vaan pääsisi treenaamaan vähän useammin..

Maanantai eli ensimmäinen virallinen lomapäivä. Keli oli hieno kyllä, mutten yhtään ymmärrä hehkutusta/kitinää helteestä, kun minusta +20 ei nyt vaan ole helle. Koirien kanssa käytiin aamulla lenkillä kylillä, kun kauppaan oli asiaa. Minulla jalka sen kun jatkaa kiukutteluaan eli hissukseen edettiin sellaisia reittejä, että koirien vapaanapito oli mahdollista. Kärsiksen metsän kautta kantattiin, jotta koirat pääsivät uimaan.

Näitä on nyt, tuomi onkin jo kukintansa kukkinut.

Tallille menin puolen päivän jälkeen. Kamburilta vuolin vähän "tassuja" tasaisemmiksi, kun ovat taas alkaneet kasvaa sellaista vauhtia, ettei perässä pysy. No, kaviopaiseen puhkaisema aukko on kohta kasvanut pois, joten jotain hyvääkin.  Kävelyllä käytiin sitten. Naruriimun virittelin päähän, ettei tarvitse syömisestä vääntää. Sen kanssa kun herra on kovin herkkähipiäinen, eikä oikein edes yritä kiskoa. Ainoa vaan, että se ei meinannun enää mahtua päähän. Juuri ja juuri sai solmittua. Vaan kun ei me sitä kovin usein tarvita, niin näillä mennään.

Illalla ajelin vielä Loviisaan raveihin. Koska kaunis ilma ja kesän ensimmäiset ravit, porukkaa oli paljon, myös tuttuja. Hevarin autossa kävin ostoksilla, kun Kamburin mahavyö kaipasi pehmustetta. Samalla mukaan tarttui tervarasvaa. Ilta venähti ja loppujen lopuksi olin loppuun asti, vaikkei pitänyt. Kivaa oli. Harvoimpa sitä tulee missään käytyä.

Keskiviikkona läksin aamupäivästä koirien kanssa kesän perinteiselle puistokierrokselle Kotkaan. Tällä kertaa kierrettiin suuntaan Katariinanniemi, Sapokka, Fuksinpuisto. Ilma oli hieno ja päiväaikaan porukkaa vähän, joten aika rauhassa sai kävellä. Liki pari tuntia saatiin kulumaan, kun koirat välillä uivat ja Katariinassa hetki juteltiinkin tuttujen kanssa.

Tallille iltapäivästä. Kun menin, vielä ei ollut juuri ketään paikalla. Yksi ratsukko kentällä. Mutta lannan lappamisen jälkeen kun tallustin Kamburin kanssa pihatolta tallin pihalle, olikin jo piha täynnä porukkaa. Jotenkin nyt kaikki tuntuivat olevan samaan aikaan liikkeellä. Kamburille oli suunnitteilla ratsutreeniä kentällä, mutta sekin oli varattu. Satulan kuitenkin selkään heitin ja suunnattiin maastoon, vaikka epäilin, ettei siitäkään mitään tule, koska teini ja hälinä eli liikaa liikkuvia osia, jotta nuori pystyisi keskittymään olennaiseen. Vaan jälleen kerran tämä kyseessä oleva nuori yllätti ja kunhan päästiin liikkeelle, homma sujui. Virtaa oli ja kaveri liikkui reippaasti pysähtelemättä. Tallikaverin vastaantulo menomatkalla aiheutti pientä vääntöä ja muutenkin tyyppi reagoi kaikkeen voimakkaammin kuin yleensä, koska virtaa, mutta ihan pätevä peli se oli silti. Käytiin pisin lenkki tähän mennessä eli noin 3km. Takaisin tullessa iski paparazzi, kun ponitytöt tulivat vastaan.

Poni niin pätevänä, kuskin kenotuksesta ei kannata välittää. (kuvat Tuuli Jääskeläinen)

Kambur oli niin kovin liikuttava, kun se kovasti kyseli kotimatkalla tutussa paikassa, missä yleensä juostaan kärrytelessä, että josko nytkin saisi mennä. Nyt ei saanut ja hienosti kohtaloonsa tyytyi tyyppi, ei edes yrittänyt kiihdytellä. Ihan lopussa vähän sitten harjoiteltiin oikeita ratsujuttuja eli väistöjen ja asetuksen alkeita, sekä ravia pieni pätkä. Myös töltti saatiin nousemaan ja pari askelta saatiin myös sitä. Nyt saakin ratsujutut hautua hetken. Jatketaan taas viimeistään loppukesästä, jos ei ennen. Laidunkausi kutsuu.

Loman odotusta laiskotellen

Maanantaina yleensä väsyttää ja niin tänäkin maanantaina, joten elvyin enemmän kuin hetken kotiin tultuani. Pesin minä kyllä pyykkiä ja sen sellaista, mutta sitä ei lesketa. Tallille viiden maissa. Ja koska väsytti, yhdistelin taas eli käytiin Kamburin kanssa lenkittämässä koirat. Lenkille ei pituutta tullut mitenkää ylettömästi, mutta aikaa saatiin silti menemään 1,5 tuntia. Ilmat ovat yhä varsin kesäiset. En valita. Viime vuonna kun kesä jäi kokonaan välistä. Nyt ovat lupailleet juhannukselle asti tällaista. Ja se jos joku hymyilyttää.

Tiistaina tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki ihmisten ilmoilla. Lämmintä oli, mutta koiratkin jaksoivat hyvin, kun pääsivät aina välillä uimaan.

Myöhemmin kävin vielä pikaisesti tallilla. Hoidin Ljúfurin ja syöttelin sitä vähän. Samalla käytiin pienellä kävelyllä. Ponissa olisi ollut virtaa, mutta ei ole ihmekään, kun niin kevyellä liikutuksella nykyään on. Kambur oli kovin närkästynyt, kun ei päässytkään pihatolta mukaan. Parempi näin, kuin että työllä ja tuskalla saisi pyydystää ja väkisin mukaansa raahata.

Keskiviikkona ukonilma viivytti tallille lähtöä, kun sattui juuri pahaan aikaan. Lähtiessä heti sateen jälkeen, oli taivas pilvessä ja varsin viileää. Auton mittari näytti +16. Vaan äkkiä taas kirkastui ja auringon paisteessa oli mukavan lämmintä. Varjossakin tarkeni lyhythihaisessa, mutta itikoita oli nyt ihan riesaksi asti. Tähän asti on ollut vain mäkäräisiä ja parit paarmat. Ajolenkille kuitenkin lähdettiin Kamburin kanssa. Tällä kertaa se olikin oikein reipas vai liekö itikat ärsyttäneet, mutta kovaa mentiin paikoittain. Välillä jopa melkein katosi jarrut, mutta vain melkein. Ihan kiva joskus näinkin, kun yleensä saa käskeä eteenpäin. Hyvin se on ainakin laihtunut, kun mahavyötäkin sai kiristää jo pari reikää kireämmälle. Vai onkohan vain turvotus laskenut, kun eivät oikein enää kauheasti esikuivattua syö, kun nyhtäävät mielummin nysäkorsia maasta. Oli miten oli, niin oikein hyvältä alkaa näyttää.

Torstaina ajattelin ottaa rennosti ja lykkäsin molemmat ponit kimpassa kentälle juoksemaan. Ei ne kyllä kauheasti juosseet ja aika nopeasti keräsinkin pojat naruihin ja lähdettiin pienelle kävelylle ja heinän syöntiin. Sitäpaitsi kentälle oli jo ratsukkoja tulossa, niin piti väistyä tieltä muutenkin. Kipiteltiin reilu kilometri suuntaansa, mutta aikaa kului taas kun annoin kerrankin syödä rauhassa.

Koirien kanssa oli tarkoitus käydä talleilun jälkeen vielä pyörälenkillä, mutta pyörälenkki muuttuikin lennosta 8km:n kävelylenkiksi, kun autosta loppui bensa noin kahden kilometrin päässä tallilta. Olin laskenut, että hyvin riittää vielä tallikeikan, muttei sitten riittänytkään. Ei siis auttanut muu kuin kaivaa kanisteri kätöseen, laittaa koirat hihnoihin ja kipitellä neljän kilometrin päähän mittarille. Kun aamusta asti on jaloillaan ja vielä siihen päälle vetäisee reipastahtisen kävelylenkin, niin aika hyvältä tuntuu nostaa viimein jalat sohvalle ja rentoutua.

Kiireisen ja pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen perjantaina, ei kauheasti riittänyt enää virtaa yhtään mihinkään. Kauppojen kautta kotiin ja lepoa. Tallille käymään myöhemmin. Lappasin pihatolta vähän lantaa ja istuskelin kivellä ponien seurana auringossa. Järjestelin myös vähän kamoja. Kotiin ja koirien kanssa pieni pyörähdys metsässä.

Nyt pitkän, hyvin nukutun yön jälkeen, jaksaa taas. Se on nimittäin loma nyt ja kokonainen viikko aikaa tehdä mitä lystää. Aion nauttia ilman suuria suunnitelmia taikka aikatauluja. Kesä 💚

Treenit jatkuu

Maanantai oli, jos mahdollista, edellisiäkin lämpimämpi päivä. Koirien kanssa ajeltiin töiden jälkeen rantaan. Käytiin ensin pieni lenkki, jonka jälkeen pääsivät uimaan. Sieltä sitten tallille. Ja koska kuuma, käytiin Kamburin kanssa vain pikaisesti uittomontulla puljaamassa. Nytkin se meni hyvin veteen, mutta ryntäsikin sieltä aikalailla minusta välittämättä ylös peltoon. Juu, ei käy. Keskusteltiin sitten hetki, ennen kuin meni perille asti se, että syömään pääsee kyllä, kun huomioi myös ihmisen. Harvoin menee tallikeikassa näin vähän aikaa, mutta koska koiriakaan ei voinut ylettömästi autossa istuttaa, vaikka kaikki lävet olikin auki ja auto varjossa, niin tällä kertaa sitten näin. Kotiinkaan en halua niitä enää yksin jättää pitkän työpäivän jälkeen.

Tiistainakin oli vielä lämmin, mutta ei sentään ihan niin lämmin kuin edeltävinä päivinä. Ajatus oli ensin lähteä Korpun kanssa vain kävelylle, mutta koska minun toinen jalkani on kiukutellut viime aikoina, päädyin kuitenkin ajamaan. Lenkki n.3km heitettiin pääasiassa käynnissä. Lenkkiin mahtui sen lyhyydestä huolimatta, säiliöauton ohitus ja keskustelu autoilijan kanssa, jonka navi oli ohjannut väärille teille. Molemmat sujuivat kuin vanhalta tekijältä ilman ongelmia. Vanha tekijähän se toki alkaa näissä ajojutuissa jo ollakin. Vuosi ollaan ajettu, eikä oikein mikään enää yllätä, ei minua eikä ponia.

Tämä kuva on viime viikon maastoilun jälkeen otettu, mutta herkuttelemaan pääsee aina töiden jälkeen, joten menköön nyt, vaikkei aiheeseen mitenkään liitykään.

Keskiviikko oli jo aika viileän tuntuinen päivä, +20 ja kylmä viima. Kamburilla oli vapaapäivä. Vuolin vain sen kaviot ja hoitelin muutenkin. Ljúfurin ja koirien kanssa tehtiin ihan reipas lenkki. Voi kun jo kaipasinkin tämänlaatuista lenkeilyä, mitä ei helteellä pysty toteuttamaan monestakin eri syystä. Eikä hellettä edes montaa päivää ollut, mutta silti. Tämä on kuitenkin ollut Ljúfurin kanssa ohjelmassa aina sen liki kymmenen vuotta, minkä se on minulla ollut. Kuuluu niin normaaliin elämään, että vieroitusoireita tulee jo hyvin lyhyessä ajassa.

Torstaina kärryteltiin Kamburin kanssa taas. Keli aika sama kuin edellisenäkin päivänä, ilman kylmää viimaa. Mukavan reipas poni olikin aisojen välissä, kun oli hiukan viileämpää. Pitkää lenkkiä ei tehty, mutta lenkkiin sisältyi aika rankka metsäpätkä, josta selvittiin niukin naukin, ja paljon ravia. 

Koirien kanssa käytiin illalla vielä pyörälenkki, koska taas voi. Pyöräily on kivaa ja tuon kiukuttelevan jalan kannalta parempi vaihtoehto kuin kävely. Tuntuu vaan kuin ei olisi mitään tehnytkään, kun ensin istui kärryillä ja sen jälkeen pyörän satulassa. No, näillä mennään.

Perjantai oli löysä päivä. Väsytti. Tallille raahauduin vasta puoli seiskalta. Ajattelin ensin olla kokonaan menemättä, mutta koska koirat piti lenkittää, niin totesin että samallahan siinä menee taas Luippiskin. Sadepäivä pitkästä aikaa, vaikka illalla ei enää satanutkaan. Kiva keli oli ja sadekin teki luonnolle hyvää.

Lauantaina tehtiin Kamburin kanssa kärrylenkki, taas. Joka toinen päivä on nyt tällä viikolla kärrytelty. Mieli tekisi jo pidemmälle kävelylenkille, mutta epäilen, ettei jalka kestä vielä. Joten siis kärryttelyä onpi sitten ohjelmassa normaalia enemmän. Lähtiessä oli hiukan säätöä, kun mahavyön kohdalle oli ilmestynyt verinen nirhauma. Ötökän puremia varmaan itse pureskellut. Siihen täytyi siis keksiä joku pehmuste. Uhrasin yhden koirien lammasnahkalelun ja päästiin lenkille. Pisin lenkki tälle viikolle tehtiin ja Korppu oli kovin laiska. Liekö älytön mäkäräismäärä väsyttää. Tuskin saavat siinä kuhinassa nukuttua. Ljúfur melkein asuu sisällä pihatossa vuorokauden ympäri ötököitä paossa. Onneksi on se mahdollisuus. No, oli miten oli, laiska oli poni. Hölkkäiltiin jonkun verran, muttei sitä kauheasti kiinnostanut. Ei ennen kuin kotimatkalla tavattiin tallikaveri, jonka peesissä maistui sitten liikkuminenkin.

Illalla puuhastelin koirien kanssa pihalla. Noah treenasi oikealla seuraamista ja pelasi pehmokongilla. Peikko leikki kanssani nännikumilla ja hyvin leikkikin. Sisällä sitä ennen tehtiin kontakti treeniä. Ollaan oltu taas tauolla. Miitin jälkeen sille maistui treeni muutaman päivän ja sitten taas kiinnostus lopahti. Nyt ollaan parina päivänä tehty ja se on ollut ihan innoissaan. Se vaatii vaan tosi paljon kaikkea pelaamista ja uuden oppimista, mihin ei aina minun mielikuvitukseni meinaa riittää. Katsellaan ja kokeillaan. Seuraava miitti on heinäkuussa. Kivaa. Käytiin vielä hiukan myöhemmin umpimetsässä rämpimässä tunnin verran. Ei ihan helppo nakki kipeän koiven kanssa, mutta olipahan mukavaa.

Sunnuntaina pakkasin koirat autoon ja hurautin Loviisaan. Siellä oli Loviisan ravinuorten järjestämä mätsäri, hevosille siis. Ei mitenkään erityisen hyvin järjestetty tapahtuma kyllä. Kolme kehää pyöri kokoajan samaan aikaan, joten yleisön oli hankala seurata arvostelua. Varsinkin kun kuuluttajankin oli aika mahdoton kuuluttaa kaikkia kolmea kehää samanaikaisesti. Sitäpaitsi kuuluttaja oli muutenkin hiukan pihalla ja ruotsinkielisenä vielä puhui huonoa suomea. Hevosia ei ollut mitenkään hirmu paljoa ja koko tapahtuma kestikin vain reilun tunnin. Läksin koirien kanssa lenkille aika alkuvaiheessa ja takaisin palattuani, valittiin jo mätsärin parasta. Että sellainen mätsäri. Mutta ihan kiva oli kuitenkin käydä pitkästä aikaa Loviisassa ja kelikin helli, joten plussalle jäätiin.

Iltapäivästä vielä tallille. Kamburin kanssa tehtiin taas maastomopo juttuja selästä eli maastolenkki ratsain. Jos viimeksi homma toimi paremmin kuin edellisellä kerralla, niin nyt se oli sitten hankalaakin hankalampaa. Siis lähteminen pihasta ja eteneminen ylipäätään. Kauheaa kiemurtelua ja vääntämistä, varsinkin risteyksissä. Tallikaveri tuli vastaan tallin tien päässä ja pyysin vielä mukaan pienelle pyörähdyselle, kun en jaksanut enää vääntää. Pieni hässäkkä saatiin siitäkin aikaiseksi, koska molemmat ponit olivat sitä mieltä, ettei me mennä muualle kuin kotiin ja autokin sattui juuri samaan saumaan ohittamaan meidät. Selvittiin kuitenkin oikeaan suuntaan ja loppulenkki meni oikein hyvin. Käytiin taas hiukan pidemmällä kuin edellisellä kerralla, ei paljoa mutta kuitenkin. Raviakin taas kokeiltiin ja ponilta se jo sujui paremmin, mutta kuskilta taas huonommin. Eikä se keventämisestäkään ollut moksiskaan. Huippu Heppu.

Näitä kuvia olisi kerrankin vaikka kuinka, mutta ainoastaan nämä kehtaa julkaista, koska näistä ei näy ihan niin hyvin surkea istuntani. Tiesinhän minä, ettei se hyvä ole, mutta että noin huono.. (kuva oik. Fanni Snellman, muut Tuuli Jääskeläinen) Ensimmäisessä kuvassa palkkaus menossa, tokassa pihasta lähdössä ja kolmannessa lenkillä.

Rasvasin vielä Ljúfurin ja käytiin pienellä kävelyllä, samalla syöpötellen. Kaupan kautta kotiin ja koirat pienelle pyörähdykselle metsään ja kas, kello olikin jo puoli yhdeksän. Siinä meni taas sekin viikonloppu. Onneksi ei ole kuin viisi työpäivää (tätä kirjoittaessani enää vain neljä) ja sitten koittaa vapaus hetkeksi. Kesäloma osa yksi, yksi viikko. Käytännössä yhdeksän päivää. Huippua.

Kärryttelyä, ratsutreeniä ja uintiasioita

Viikko alkoi kesäisissä tunnelmissa. Viikonloppuna alkanut auringonpaiste lämmittää ilmaa päivä päivältä enemmän, vaikka vielä alkuviikosta yöt olivatkin kylmiä. 

Maanantaina käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa reipas lenkki. Ihan oli jo teepaita keli. Vasta loppumatkasta piti vetää pitkähihaista päälle, kun varjossa alkoi olla jo viileää. Voi kuinka minä nautin ja energiatasot sen kun kasvaa lämmön myötä. Tuskin tämä ilo kauaa kestää, mutta jo nyt on tämä vuodenaika ollut parempi kuin viime vuonna koko kesä. Nautitaan siis nyt.

Tiistai olikin sitten teinihevoisen ratsutreenipäivä. Ihan ratsutuksesta ei meidän kohdalla voi parhaalla tahdollaankaan puhua, mutta selästäkäsin tehtävistä harjoitteista nyt kuitenkin on kyse. Pyörittiin ensin kentällä 5-10min, keskittyen lähinnä liikkeelle lähtöön pohjeavusta. Suunnasta en ollut niin tarkka, kunhan liikkui. Alkoi sujua. Lähdettiin vielä "maastoon" eli kipiteltiin tietä pitkin n.500m ja vielä takaisinkin tietty. Takaisin tullessa kokeiltiin ravia, mutta siihen ei tyypin tasapaino vielä riitä, mikä ei ollut yllätys. Kovin vähänhän näitä ollaan vielä tehty. Halusin kuitenkin kokeilla. Vermeiden riisumisen jälkeen, lähdettiin Korpun kanssa vielä tekemään koirien kanssa lenkki, mistä tuli vähän vahingossa pidempi kuin oli ajatus. Mutta lämmin keli nyt vaan on 💛 Taas mentiin teepaidassa koko ilta.

Keskiviikkona oli taas ajopäivä. Rauhallista tahtia lähdettiin kipittelemään kylille päin, vähän liiankin rauhallista. Tällä kertaa en antanut tyypin löntystellä vaan pyysin reipasta käyntiä jo lämmitellessä. Ensimmäisellä ravipätkällä sai hölkkäillä, mutta sen jälkeen pyysin kunnon ravia. Sai laukatakin, jos siltä tuntui ja kyllä se laukkasikin, kovaa. Aika pitkät pätkät 7km lenkistä juostiin. Hyvää taisi tehdä, kun tallille palasi tyytyväinen poni, vaikka välillä tuntui kiukuttavankin.

(Hela)torstaina juoksuttelin Kamburia kentällä irtona. Juoksutus meni hyvin, kunnes virittelin pienen esteen. Oli kai liian pieni, koska kolisteli läpi vaivautumatta juurikaan noteeraamaan koko rakennelmaa. Kun sitten yritin saada juoksemaan riittävän kovaa ja sitä kautta hyppäämään, hiljensi juuri ennen ja käveli läpi. Kerran yritti väistää väärältä puolelta sillä seurauksella, että rymisteli läpi huussin rappusten kaiteesta vieden sen mukanaan. Hups. Kun viimein sain tyypin hyppäämään kerran kunnolla hidastelematta ja kolistelematta, lopetettiin siihen ja korjattiin este pois. Käytiin vielä vähän jäähdyttelemässä pienellä kävelyllä ja samalla uittomontulla kahlailemassa. Nyt menikin jo varsin syvälle ihan omatoimisesti, kun viime kesänä ei oikein edes yrittänyt ja veteenkin sai käskeä.

Ljúfur pääsi vielä pienelle lenkille koirien kanssa ja tietty herkuttelemaan tuoreella ruoholla, kuten Kamburkin aiemmin.

Näitä riittää nyt, valkovuokkoja

Perjantai olikin jo taas hyvin lämmin päivä. Tallilla en käynyt, mutta koirien kanssa tehtiin illalla pitkä lenkki tuolla ihmistenilmoilla. Pääsivät samalla myös  uimaan. Noah oli varsin innoissaan, eikä vesikään tainnut kovin kylmää olla, koska sai taas oikein huutamalla huutaa, ennen kuin suostui tulemaan vedestä pois.

Lauantaina ajoissa ylös ja jo aamupäivästä oman seuran agiliitokisoihin hengaamaan. Sielläpä sitten vilahtikin aika hetkessä iltapäivän puolelle, kun tuttuja oli juttukavereina enemmänkin. Lämpö tuntui nousevan, joten vaikka oli tarkoitus ajaa suoraan tallille, oli pakko käydä heittämässä koirat kotiin välillä, etteivät tukehdu autoon. Itselle samalla kevyempää vaatetusta päälle.

Tallilla lappasin muutaman kottikärryllisen lantaa pihatolla ja samalla rapsuttelin Korppua talikolla. Siitä sitten teinihevoinen narun päähän ja ajolenkille. Lämpimästä ilmasta johtuen, ei käyty kovin pitkää lenkkiä ja muutenkin otettiin rauhallisesti. Pieni välikohtaus kuitenkin tähän lenkkiin mahtui. Lenkin varrella olevat lampaat oli juuri keritty ja Kambur järkyttyi sydänjuuriaan myöten. Silmät lautasen kokoisina se tuijotti lampaita puhisten, väistellen ja sinkoillen. Hyvin se käsissä oli, ei siinä mitään, vaikka kuski meinasikin kuolla nauruun.

Ennen lenkille lähtöä sattui tallin shettikset tulemaan juuri reissusta, kun harjailin Kamburia ulkotallin edessä. Päästiinkin sitten tekemään pienimuotoista koppitreeniä. Kopissa on siis shettiksen mentävät väliköt 3kpl, joten isompi kaveri ei ilman yhden väliseinän irrottamista kyytiin mahdu, ei ainakaan meidän pallomahat. Mutta niin pitkälle kuitenkin, että hommasta on jotain hyötyä. Hieman tyyppi on yhä huolissaan, mutta reippaasti astelee koppiin, eikä ole kiire pois. Palkkaneuvottelut tietysti on käyty ja ponin mielestä palkka on ilmeisen riittävä.

Kuvat Hanne Jääskeläinen

Koirien kanssa käytiin vielä illalla venerannassa pyöräillen. Juuri sopiva keli pyöräillä, ei liian kuuma, mutta kuitenkin lämmin. Eikä rannassakaan ollut yhtään viileää. Merivesikin oli hämmentävän lämmintä vuodenaikaan nähden.

Sunnuntaina oli jo kunnon helle. Lämpötilat parhaimmillaan kolmenkympin huitteissa. En valita, minä kyllä tykkään. Eläinten kannalta kuitenkin liian kuuma. Vähän saatiin kuitenkin tehdyksi silti. Tallilla pääsi Ljúfur ensin "lenkille". Käveltiin uittomontulle ja sai siellä vähän kahlailla. Matkaa ei kertynyt kuin reilu kilometri, mutta pääsihän vähän tuulettumaan ja herkuttelemaan pappaheppakin.

Kamburin kanssa tehtiinkin sitten ihan kunnon ratsutreeni. Lähdettiin maastoon pisimmälle lenkille tähän mennessä. Tietä kipiteltiin kilometrin verran ja käännyttiin sitten takaisin. Ihan hienosti meni, vaikka varsinkin mennessä joutui keskustelemaan siitä, että ollaanko menossa vai ei. Jännä että kärryn kanssa tästä ei tarvi keskustella, mutta ratsain täytyy.  Tosin kärrynkin kanssa alussa näitä keskusteluja hiukan käytiin. Hetken aina eteni hyvin, kunnes pysähtyi kyselemään. Ihan hyvin jatkoi kuitenkin. Loppu meni jo paremmin ja kokonaisuutena meni paremmin kuin viimeksi. Hyvä maastomopo siitä tulee.

Kuvasin pitkät pätkät videotakin kotimatkalla, mutta puhelin ei jostain syystä kääntänyt sitä, joten kuvat kaappauksena videolta.

Koirien kanssa käytiin taas rannassa illemmalla, mutta tällä kertaa kävellen. Liian kuuma muuhun, enkä autolla viitsinyt lähteä, koska minä nyt vaan nautin helteestä ja auringosta liikaa tuhlatakseni sitä autossa tai sisällä istumiseen. Enkä usko, että koiratkaan pistivät pahakseen, koska kuitenkin joutuivat kotona odottelemaan talleilun ajan.

Hämmästys oli suuri, kun tallilta lähtiessä istuin autoon. Ei ihme, että tuntui vähän lämpimältä.

Testailuja ja oivalluksia

Mudimiitin jälkeen ilta meni pitkäksi ja samoin seuraava aamu. Aina sitä univelkaa vaan kertyy, vaikka kuinka ajoissa yrittäisi nukkumaan mennä. Ja vielä enemmän sitä kertyy, kun ei nukkumaan vaan pääse silti koskaan ajoissa.

Sunnuntaina en siis tallille ehtinyt todellakaan aamupäivällä, mutta sentään kuitenkin puolilta päivin. Lannan lappamisen jälkeen ensimmäinen "uhri" oli Ljúfur. Se pääsi koirien kanssa lenkille. Reilu tunti tallusteltiin ja vähän maisteltiin evästä tien varsilta. 

Kamburin kanssa otettiin rennosti ja puuhailtiin vain kentällä. Pienesti ympyrällä pyörimistä, joka ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi, muttei missään nimessä huonostikaan. Lisäksi naksuteltiin noutoa ja sain muutaman kerran kartion jopa ihan käteen asti. Pätevä poni. Käytiin vielä kilometrin verran kävelystämässä ja maistelemassa vihreitä.

Peikolle tein pienen seuruu-treenin kotona illalla. Sitähän tehtiin pentuna imuttamalla, muttei koskaan päästy siitä eteenpäin, koska se ei vaan tajunnut. Sitten tuli ne kaikki ongelmat, joten homma jäi muutenkin. Nyt sitten aloitettiin ihan alusta toisella tavalla ja edistymistä selkeästi jo tapahtui. Ideana siis, että kun pysyy herpaantumatta perusasennossa kontaktissa minuutin, lähdetään vasta liikkeelle. Puolesta askeleesta lähdetään matkaa kasvattaen. Miitin oivallus, imuttaminen nyt vaan ei toimi mudilla yleensä ja tämä tapa taas on todettu toimivaksi. No, valehtelisin jos väittäisin, etten olisi samaa joskus ajatellut tai siis sitä, ettei imutus toimi. Miitin oivallus numero kaksi, miksi ihmeessä yleensäkin olen lakannut tekemästä asiat pienissä erissä pitkin päivää, käyttäen maalaisjärkeä, enkä mitään tiettyjä oppeja. Niin ne hommat on ennenkin toimineet ja tulostakin on tullut. Tyhmä ihminen. Taas. Pieleen saattaa mennä silti, mutta vielä enemmän pieleen ne menee, kun ei ajattele.

Supersurkea kuva Peikosta, eikä edes ihan tuore.

Maanantaina olikin sitten vappuaatto ja kerrankin oikein kaunis ilma. Ei satanut lunta, kuten viime vuonna, vaan ihan oli lämmintä ja aurinkokin paisteli. Tallille ajelin jo kolmen jälkeen, koska sähkökatkos, eikä kotona ollut mitään tekoa. Korpulle kärryt perään ja lenkille. Risaan tossuun tehtiin viritelmä, mikä toimikin kohtuu hyvin. Puolessa matkassa jouduin pari kertaa korjailemaan, muuten pysyi hyvin. Tosin pientä ravipätkää lukuunottamatta käveltiin koko matka. Aikaa kului parisen tuntia ja Skorps sai osittain päättää mihin mennään. Oli kivaa.

Kun sitten olin ajoissa liikkeellä, olin myös ajoissa kotona. Ja koska olin ajoissa kotona, käytiin vielä koirien kanssa pyörälenkillä. Samalla käytiin koulun pihalla vähän treenaamassa. Peikko jatkoi samalla teemalla. Häiriöt hiukan vaikutti sen tekemiseen, ei siis keskittynyt ihan niin hyvin kuin kotona. Noahin kanssa vain höntsäiltiin. Pari minuutin kierrosta molemmille.

Rentoa vapun viettoa.

Vappupäivänä ilma ei ollut sitten ollenkaan niin kaunis. Vettä sateli ja oli koleaa. Ajatus oli, jos en menisi tallille ollenkaan, mutta menin sitten kumminkin. Iltapäivän puolella vasta kumminkin, kun keli osoittautikin hiukan paremmaksi kuin oli luvattu. Lenkille suunnittelin lähteväni, mutta kun tallille saavuttuani näin pari kaverusta kentällä juoksemassa, muutin suunnitelmaa lennosta ja heitin omatkin ponipoikani vuorollaan kentälle irtona juoksemaan. Ja koska eivät ole pitkään aikaan päässeet irtoilemaan, vauhtia piisasi. Kunnes Kamburia ei enää huvittanut, jaksanut se kyllä olisi. Ljúfur taas ei enää oikein jaksanut, mutta kovasti se taas olisi silti vaan juossut. Lähdettiin sitten lenkille jäähdyttelemään ja maistelemaan herkkuheinää.

keskiviikkona en käynyt tallilla, mutta koirat pääsivät pitkälle pyörälenkille. Muuten ilta menikin aikalailla "hukkaan", kun ei tullut paljon muuta tehtyä, mutta hyvää tekee sekin välillä.

Torstaina virittelin paremman systeemin Korpun tossuun  ja lähdettiin ajolenkille. Hölkkäiltiin viidestä kilometristä noin kaksi ja ihan hyvin se tuntui jaksavan, kunhan vain halusi ja tossukin toimi. Laihtunutkin taitaa olla, koska mahtui paljon paremmin aisojen väliin kuin vielä hetki sitten. Voi toki olla, että kuvittelen. No, ainakin mahan turvotus on tiessään, koska eivät enää seiso pelkästään paalilla syömässä, vaan laiduntavat kokoajan kasvavaa tuoretta aika paljon.

Lenkin jälkeen hiet pestynä. Ei näytä pahalta, eihän..

Ljúfurkin pääsi vielä pienelle lenkille koirien kanssa. Ja kun sen sain palautettua pihattoon, oli kellokin jo vaikka mitä. Niin se vaan aina lipsahtaa, kun pimeys ei enää yllätä.

Perjantaina otin ihan rennosti ja tallilla hengailun ja juttelun lomassa, käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa hiukan pidempi lenkki. Tasaisella tiellä, Ljúfur liikkuu mielellään ja jaksaa hyvin, mutta heti kun lähdetään metsän puolelle ja varsinkin jos on yhtään nousua, se ehdottaa ettei mentäisi sinne. Ihan iloinen se on, eikä yski tai pumppaakaan muuta kuin satunnaisesti, mutta onhan sen hengitys vaikeampaa kuin terveellä.

Kamburin kanssa en tehnyt juuri mitään. Mitä nyt istuskelin selässä rapsuttelemassa pihatolla. Täytyy käyttää hyväkseen kutiava iho ja vähiin käyvät rauhalliset hetket. Kohta on kuitenkin laidunkausi ja syksyllä pihattolauma saa täydennystä, jos kaikki menee suunnitellusti.

Lauantaina tehtiin taas pitkä lenkki Korpun ja koirien kanssa. Kelikin oli oikein hieno, aurinkoa ja lämpöäkin. Vaikkei se täällä rannikolla vielä tässä vaiheessa vuotta niin lämmintä ole, mutta ainakin sinne päin. Käytiin taas ihmettelemässä maailman menoa. Käveltiin siis rauhallista tahtia metsän poikki moottoritien alikulkutunnelille, sieltä motarin varteen soramontuille kiipeilemään ja polskuttelemaan vedessä. Takaisin päin kantattiin moottoritien yli menevää siltaa pitkin liittymässä, josta ajelen motarille ja motarilta työmatkalla. Metsän poikki taas kotia kohti. Kaksi ja puoli tuntia kului kevyesti.

Sunnuntai oli yhtä kaunis kuin lauantaikin, mutta lämpimämpi ja tuulisempi. Tehtiin Korpun kanssa pitkä kärrylenkki käynnissä. Yhdestätoista kilometristä hölkkäiltiin noin kilometrin verran, eikä tyypille tullut oikeastaan edes hiki. Muutama moottoripyöräkin nähtiin, autoista nyt puhumattakaan. Ja vaikka ne meidät aika vauhdikkaasti ohittivatkin, niin ainoastaan yksi mottoripyörä aiheutti pienen reaktion. Hienosti siis meni, kun ottaa huomioon, ettei moottoripyöriin ole muodostunut vastaavaa "suhdetta" kuin autoihin. Tallin pihalla istuskelin taas tyypin selässä hetken. Pitäisi kai tehdä taas vaihteeksi ihan oikeakin ratsutreeni. Vai pitäisikö? Ei pitäisi, mutta haluan. Siinä on vissi ero. Ratsutreeniä siis seuraavana sopivana päivänä.

Koirien kanssa käytiin vielä pyörälenkillä illalla, kun olivat joutuneet olemaan kotona talleilun ajan. Nyt vaan valmistaudutaan taas alkavaan työviikkoon ja odotellaan loman alkamista. Sieltä se tulee, kesä ja kesäloma.

Hierontaa, mudimiittiä ja risoja tossuja

Kamburhan on hierottu kerran joskus kaksivuotisena. Silloin vain ihan harjoituksen kannalta, eikä siltä mitään jumeja löytynytkään. Pientä kireyttä lanneselässä, muttei muuta. Nyt sitten hierottiin ihan siksi, että näkisi vähän missä mennään, kun töitäkin on tehty jo ihan reippaasti. Ja olihan siellä jumeja, muttei onneksi mitään pahoja.

Rentoa meininkiä parin viikon takaa. Onneksi ei ole enää noin märkää, vaan äkkiäkös sitä taas on.

Torstaina oli siis hieronta. Ihan hienosti käyttäytyi teinihevoinen. Kyllähän se muutenkin nykyään jo aika rauhallinen on hoidettaessa, muttei koskaan voi tietää. Jossain vaiheessa alkoi tympiä ja kun jumeja availtiin, teki kai kipeää, kun silloin piti vähän liikuskella. Rauhoittui kyllä, kun sai laittaa pään kainaloon. Mamman syliponi. Lavat sillä oli vähän juntturassa ja lanneselkä, varsinkin oikealta. Oikeasta lavasta löytyi myös vanha jo hyvin parantunut, revähtymä. Milloin lie tullut, ei tietoa. Todennäköisesti jo ennen meille tuloa. Ohjeeksi sain hieroskella selkää itsekin ja venytysohjeetkin saatiin, mikä olikin ihan hyvä. Ollaan nyt otettu ihan rutiiniksi hieroa ja venytellä aina ajolenkin jälkeen. Mielenkiinnolla odotan, onko siitä mitään apua. Haittaa nyt ei ainakaan. Kolmen-neljän kuukauden kuluttua katsotaan uudestaan, joten sittenhän sen näkee.

Hieronnasta ei tullut otettua kuvia, mutta tällaiseen super söpöön tyyppiin Korppu sai tutustua hieronnan jälkeen. (kuvat Tuuli Jääskeläinen)

Hieronnan jälkeen lähdettiin tekemään Ljúfurin ja koirien kanssa kunnon lenkki. Kambur sai jäädä pihattoon parantelemaan runnottuja lihaksiaan. Ihan vaan koska itsekin olen hieronnan jälkeen saanut ohjeeksi ottaa sen päivän rennosti, jotta saa hieronnasta kaikki tehot irti. Niillä siis mentiin. Kotonakin oli kerrankin ajoissa, enkä vasta iltamyöhällä, kuten yleensä tähän aikaan vuodesta, kun valoa illalla riittää.

Perjantaina sitten varsa valjaisiin, tai siis teiniheppa tai no, Korppu nyt kumminkin. Alkumatkasta vastaan tuli auto, jonka kuski oli sitä mieltä ettei mahdu ohi, vaikka me seistiin levikkeellä. Me taas ei mahduttu ohi, kun auto seisoi kapealla osuudella eli pakko peruuttaa. Siinä hötäkässä astui Korppu sitten routakuoppaan ja hajotti tossunsa. Harmitti niin paljon, että piti tehdä suunniteltua pidempi lenkki, jotta rauhoituin. Lenkki meni hyvin, tossukin pysyi jalassa. Ravatessa se tosin hölskyi sen verran, että aiheutti pientä kompurointia.

Lauantaina olikin vuorossa Kouvolan keikka. Tarjolla oli mudimaista toimintaa ihan koko päiväksi. Neljän naisen ja viiden mudin, plus yhden appensällin joukkue kokoontui alkajaisiksi metsään. Siellä tehtiin pari jälkeä kokeneemmille koirille ja pieniä pätkiä nuorille aloitteleville. Meidän pojat passasivat tämän osuuden. Esineruutuun pääsivät kaikki, rotuun tai ikään katsomatta. Ihan pikkasen oli muuten Noahissa virtaa, eikä esineet oikein meinanneet löytyä, koska ei ehtinyt haistaa, kun piti kaahottaa. Mutta olipahan ainakin hauskaa.

@Laura Lindeman

Peikkokin suoriutui oikein hyvin ja silläkin oli hauskaa. Ensimmäinen esine löytyi aika nopeasti ja sen palautuskin sujui hyvin perille asti. Kovin oli innoissaan pikkukoira. Toisen esineen löytymiseen meni hiukan enemmän aikaa, vaikka näkikin viennin. Molemmat vietiin vielä erikseen. Mutta koska hätä ja hajuja, niin hiukan meni aikaa. Hyvin silti haki vielä toisenkin, mutta sen jo pudotti vähän ennen minua ja vaikka hakikin sen käskystä, oli into jo mennyttä, eikä leikkinytkään enää.

@Laura Lindeman

Metsässä menikin hämmästyttävästi aikaa, vaikkei se siltä tuntunut. Käytiin välissä syömässä ja suunnattiin sitten kentälle, minne tulikin kaksi naista ja kolme mudia vielä lisää. Hyvin saatiin aikaa kulumaan sielläkin, vaikka kaikilla koirilla treeni olikin lyhyt. Mutta koska juoruaminen ja kaikki muu oheistoiminta, oli kello jo yli kuusi, ennen kuin suuntasin Yariksen nokan kohti kotia. Kentällä meidän koirat eivät enää tehneet mitään, koska Peikosta ei tiedä, enkä halunnut ottaa riskiä, että se poistuu paikalta tai ainakin haluaa tehdä niin. Siihen asti oli kuitenkin mennyt niin hyvin.

Ylhäällä Vinka ja Pöne, keskellä Källi ja Subré, alhaalla Vip ja Edu (Peikon puolisisaren poika)

Täytyy myöntää, että päivän aikana tuli mudien sielunliikkeistä oppia enemmän kuin näinä neljänä vuotena yhteensä. Aiemmin kun en ole juurikaan keskustellut koiriaan kouluttavien kanssa, niin se puoli on ollut ihan pimennossa. Kiva huomata, että lähes kaikki mudit ovat huonoja kestämään toistoja, kuten Peikkokin. Peikko tosin on kehittänyt siitä taidetta, kuten muutamasta muustakin piirteestä. Oivalluksia tuli myös roppakaupalla ja intoakin vähän. Treenit on siis taas aloitettu. Ehkäpä kun toiset neljä vuotta tahkotaan, voidaan jopa päästä BH-kokeeseen tai rallyyn tai jonnekin, vaikka ei sekään niin tärkeää ole, kunhan saataisi vain homma toimimaan.