Kesälomalla osa 1, Juhannus

Virallisesti loma alkaa 28.6., mutta koska Juhannus, on ennen sitä ollut jo kolme vapaata plus melkein vapaa torstai, koska en ollut töissä kuin nelisen tuntia. Lepäilyksi on pyhät menneet, mutta eiköhän se sitten jo riitä ja jaksaa taas jotain muutakin kuin maata.

Koska helle, aikalailla yksipuolista on Juhannuksen liikunnalliset harrasteet olleet. Koirat on lähinnä uineet. Ja sitten ne on uineet ja vähän kävelleet siinä sivussa. Ja sitten ne on kävelleet ja vähän uineet siinä sivussa. Eli uimavoittoista on ollut. Lystille ostin viilennysliivin, kun se on niin herkkä lämmölle. Tuntuu toimivan, ainakin pysyy tosi kauan märkänä ja sitä myötä viilentää pitkään. Lysti sai myös mahalääkettä muutaman päivän, kun oli vähän nuutunut ja maha löysällä ja jaksaa nyt heti paremmin helteestä huolimatta. Harmi, etten tajunnut aiemmin, mutta onneksi edes nyt.

Jälkitreeniäkin mahtui Juhannukseen hiukan. Tehtiin yhtenä päivänä ensin ruutu metsän puolelle, missä kuusi keppiä ja myöhemmin samana päivänä lyhyt jälki, missä viisi keppiä. Molemmat sujuivat hyvin. Keppi-ilmaisussa on hiukan tällä hetkellä sähläystä havaittavissa ja ilmaisut on vähän mitä milloinkin. Kepit kuitenkin ilmaistaan, vaikka usein kuvio on se, että ensin vauhdilla ohi ja kun kepin haju ehtii aivoihin asti, sitten etsitään ja ilmaistaan eli kepillä on jälki toisarvoinen juttu, mikä ei minusta ole huono asia, kun kuitenkin jatkaa ihan hyvin jäljestystäkin sen jälkeen.

Uinnin jälkeen maistuu uni kun ei ole niin kuuma

Ponin kanssa ollaan lenkkeilty helteistä huolimatta ja hoidettu öttiäisten puremia. Nyt niitä nimittäin on, kun sekä paarmat että mäkäräiset hykkäsivät sankoin joukoin ukkosen jäljiltä. Kaksi kertaa on paettu paarmoja kärryiltä käsin ja koska poni jaksaa paremmin kuin koskaan, ollaan hölkkäilty ihan urakalla pitkääkin lenkkiä ja rikottu jo kaikki tossutkin, koska tiet on kuin hiekkapaperia. Tähän mennessä pisin lenkki ikinä 15,4km sujui ajassa 2h 16min. Luulisi että laidunkilot pysyy kurissa. Ainakin nesteet lähtee liikkeelle, koska tällä pitkällä lenkillä jouduin jossain viiden kilometrin kohdalla kiristämään valjaita kun alkoivat valua kaulalle. Tarkempi tutkinta osoitti, että kireä vatsavyö ei ollut enää kireää nähnytkään, vaikka se sitä olikin vielä lähtiessä, vaan nyt väliin mahtui kevyesti nyrkki. Muutama reikä kireämmälle ja johan pysyi vermeet oikealla paikallaan.

Ponin Juhannukseen mahtui myös talutuslenkki metsäpolulla ja ratsastusta kentällä. Harvemmin kentällä tulee pyörittyä muutenkaan, saati sitten selästä käsin, joten ihan on mainitsemisen arvoinen asia se. Ensin meni hyvin, oikeastaan hämmästyttävän hyvin, kunnes paarmat löysivät meidät ja alkoi hermo mennä molemmilta. Yritettiin vielä lähteä kävelylle, mutta siellä oli vielä enemmän paarmoja, joten lopetettiin hyvän sään aikaan. Puoli tuntia ja 2,8km kentällä pyörimistä käynnissä, ravissa ja töltissä oli kuitenkin jo ihan liikunnaksi laskettavissa, joten ei ollut huono juttu lopettaa siihen. Nyt kun jaksaisi säännöllisesti harrastaa sitäkin, saattaisi olla että molemmat jopa oppisivat jotain. Ja onhan Skorpan jo 7 vuotta vanha (25.6.) eli melkein niin kuin aikuinen hevonen, joten jotain voi jo vaatiakin. Vaan mielummin me taidetaan kuitenkin vaan maastoilla, tavalla tai toisella. Se on parasta se.

Pientä säätöä

Kesä etenee, loma lähenee. Kauheasti on suunnitelmia, mitä tehdä kun on aikaa, vaan tekemättä ne jää tänäkin vuonna, kuten jokaisena edellisenäkin. Vaan loma onkin lomailua varten ja tehdään juuri niitä asioita, mitkä sattuu juuri silloin huvittamaan.

Kambur on lakannut karkailemasta. Se siis oli viikon verran yksin omalla lohkollaan, missä kulki sähkö kunnolla ja siellä se pysyi. Helteet tuli ja alkoi hirvittää, kun siellä ei ollut varjoa, eikä kulkua katokseen. Sitäpaitsi se alkoi lihoa, kun ensin oli kevyt liikunta viikko ja sitten se oli yksin pienemmällä alueella, eikä siis liikkunut juuri nimeksikään ja söi kokoajan, kun ei ollut muutakaan puuhaa. Päästin sen sitten yhtenä päivänä muiden kanssa ja menin itse vahtimaan ja samalla tarkistamaan aidat. Kyllä oli onnellinen poni, kun pääsi kavereiden luokse. Vaan ei mennyt kauaa, kun se jo alkoi kurkotella aidan alta evästä. Ensimmäisellä kerralla se uskoi, kun kielsin. Toisella kerralla ei enää, mutta taisi saada sähköä, kun kuitenkin hetken päästä nykäisi päänsä pois. Kolmannella kerralla olin jo kauempana ja se kurkotti jo melko kauas aidan alle. Läksin jo kävelemään kohti, kun kieltokaan ei tehonnut, mutta sitten se saikin ihan kunnon sähköiskun ja pomppasi pari metriä taaksepäin. Sen jälkeen se jätti aidat rauhaan, vaikka kävikin vähän väliä "kokeilemassa" noin puolen metrin päässä aidoista olisiko sähkö jo kadonnut. No, ei ollut.

Seuraavana aamuna se oli sitten laitettu muiden kanssa uudelle lohkolle, eikä ole enää karannut. Ei se kyllä tarvi kuin kerran huomata, ettei sähköä olekaan, niin varmasti se taas sinne sujahtaa. Mutta onneksi nyt kuitenkin on pysynyt ihan hyvin. Nyt ne on olleet myös rajoitetulla laidunnuksella köyhän laitumen lisäksi eli ovat aamupäivät laitumella ja iltapäivällä tulevat tarhaan ja ovat siellä iltaan asti. Tarjolla on kuivaa heinää.  Ja yöthän ne siis ovat sisällä. Viime vuonna saivat alku kesästä olla öitä ulkona, mutta nyt tuli ötökät niin rytinällä ja niitä on enemmän kuin koskaan, ettei ne siellä viihdy. Jonottavat jo varsin varhain sisälle, vaikka katoskin on.

Pari kertaa ollaan nyt päästy ajelemaan länkivaljailla, kun saatiin viimein mäkivyöt. Niitä piti hiukan säätää, kun full-kokoisena olivat tietenkin vähän väljät. Poni-koko kuitenkin oli selvästi liian pieni, joten vähän joutui tuunaamaan. Muutaman reijän ja remmin lyhennyksen jälkeen, ovat nyt kuitenkin toimivat. Koppiksistakin piti hiukan leventää aisaväliä, mutta viimein päästiin testaamaan. Mielellään liikkui poni, joten ihan hyvältä varmaan tuntui ja hikijäljetkin oli ihan symmetriset ja hyvät. Alamäet se meni selvästi rennommin kuin häntävyön kanssa. Häntävyö on aina ollutkin Kamburin mielestä erittäin epämiellyttävä, enkä ihmettele. 

Nyt on taas ollutkin vähän rauhallisempaa ponin liikutuksen kanssa, kun mittari on näyttänyt yli +30 lukemia lähes joka päivä. Vähän ollaan käyty kävelyillä maasta käsin tai sitten vaan olen suihkutellut ponin kylmällä vedellä ja päästänyt takaisin kavereiden luokse. Heinätöiden ajan ovat laitumen portit olleet koko päivän auki, muttei nuo siellä ole viihtyneet, koska kuuma ja paarmat. Kopissa ovat lähinnä nuokkuneet ja käyneet välillä vähän syömässä. Nyt on heinät vintillä ja portit kiinni.

Lystin kanssa ollaan treenattu ennen helteitä ihan aktiivisestikin ja käyty treeneissä. Nyt kun on kuuma ja Lysti kovin herkkä lämmölle, on kotitreenit jääneet. Oltiin vähän aikaa sitten EK-ryhmän kanssa treenaamassa jälkeäkin ja hyvä että oltiinkin. Jälki kun on ollut aina vähän sellainen vieraampi alue minulle, eikä niin kiinnostavakaan. Nyt pääsin kävelemään ensimmäisen kerran vähän kaiken tasoisten koirien perässä omani lisäksi ja saihan siitä nyt ihan eri kuvan hommasta. Nyt ainakin tiedän, miltä haluan koiran jäljestyksen näyttävän ja kun on joku selkeä päämäärä, on treenaaminenkin heti mielekkäämpää. 

Lystin oma jälki oli noin 100m pitkä, uun mallinen, lopussa keppi ja noin 40 minuuttia vanha. Kaksi henkilöä minun lisäkseni lähti mukaan kävelemään. Ensin Lysti ei tajunnut yhtään mitään. Se kyllä etsi kovasti, muttei ihan tiennyt mitä ja ihmisetkin häiritsi. Kun jälki kääntyi vasten tuulta, se jäljesti erittäin pätevästi, tarkasti ja varmasti. Kaverit käveli nyt vähän kauempana kuin aluksi, mutta en tiedä oliko sillä enää merkitystä. Taas kun käännyttiin sivutuuleen, alkoi sählääminen, eikä se ollut jäljellä ollenkaan. Se hyppi jopa päin puita ja haisteli kovasti jotain sieltä. Loppuun kuitenkin päästiin jotenkin, muttei keppi kiinnostanut pätkääkään.

Vaan olipa hyvä harjoitus. Minä opin, miltä tuntuu, kun koira oikeasti jäljestää niin, että voit täysin luottaa siihen ja kävellä vaan perässä. Ja siihen pyrimme. Minulle myös alkoi valjeta treenikavereiden ja vetäjän kanssa käydyistä keskusteluista, miten sinne yritän päästä. Projektina siis tälle kesälle kasvattaa keppimotivaatiota ja opettaa, että kepit on ne joista saa palkkaa. Lysti kyllä osaa jäljestää tai ainakin oppii helposti, kun se vaan haluaa riittävästi löytää ja päästä palkalle.

Nyt ollaan sitten tehty keppi-ilmaisua pihalla ja se alkaa sujua ja olla Lystin mielestä kiva leikki. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtää homma metsään ja sitten jäljelle lyhyillä keppiväleillä. Välejä sitten pikku hiljaa pidennetään ja toivotaan että päästää haluttuun lopputulokseen. Aika sitten näyttää, kuinka sen asian kanssa käy.

Tokot ei ole menneet erityisen hyvin. Koska kuuma ja hankala olo ja kaikkea, ei Lysti ole jaksanut keskittyä yhtään, eikä sitä juuri ole kiinnostanut tehdä oikein yhtään mitään. Pätkittäin tulee hyvääkin pätkää, mutta selvästi nyt on tauon paikka. Ja tänään olikin viimeinen kurssi kerta ja kokeenomainen treeni. Se ei mennyt erityisen hyvin. Seuruuta se ei oikeastaan suorittanut juuri lainkaan, kun ilman jäätäviä apuja, se olisi jäänyt vaan seisoskelemaan ja olisin saanut kävellä keskenäni. Liikkeestä maahan ihan ok, pienillä avuilla toki, mutta perusasentoon se ei jaksanut nousta ei sitten millään. Luoksetulo myös ihan ok, vähän vaisu, kuten kaikki muutkin liikkeet kyllä. Kaket ei tapahtunut, kun istumaan nousu nyt vaan ei näillä helteillä nappaa. Läheltä ja käsiavuilla saatiin kuitenkin jotain liikettä aikaiseksi. Kapulan pito ja hyppy oli hyvät, suorastaan erinomaiset vaisudesta huolimatta. 

Ei tämä näin kirjoitettuna niin huonolta näytä kuin miltä se tuntui ja osaahan se kaikki alokkaan liikeet, varmuutta ne tarvii kyllä. Mielentila ja ulkopuoliset häiriöt on se suurin ongelma. Ja tällä hetkellä myös helle. Rannalla juuri uimasta tulleena se toimii ihan kivasti, vaikkei silloinkaan niin kuin parhaimmillaan. Viileämpiä kelejä odotellessa pidämme nyt siis taukoa tottelevaisuuslajeista ja toivomme, että into palaa jossain vaiheessa.