Kuvakuulumisia

Lenkiltä tulossa edellisviikolla (kuvat Tuuli Jääskeläinen, Pieniä kavioita)

Aurinko paistaa jo niin alhaalta, että kultaa kivasti puiden latvat

Korppu rentoutuu lenkillä perjantai-iltana

Perjantai-iltana tallilta tullessa..

Samana iltana iltalenkillä järkkärin kanssa

Tehtiin pitkä lenkki eilen tällä kokoonpanolla 

Tämä kaunis puu, jolle kuva ei tee oikeutta, löytyi iltalenkillä eilen

Haasteita

Ljúfur on ollut aika lailla oma normaali itsensä muuten, paitsi ratsain se on stressaantunut ja valmiina sinkoamaan maata kiertävälle radalle. Viime viikolla taas kokeiltiin maastoilla, muttei siitä mitään tullut. Mennessä vielä selvittiin, vaikka virtaa olikin yli oman tarpeen. Takaisin tullessa homma alkoi mennä vaaralliseksi ja katsoin parhaaksi jalkautua, etten ainakaan aiheuta lisää traumoja jo entisten lisäksi. Vaikeaa oli tosin sekin, kun poni pomppi kuin vietereillä ja ohjat piti pitää tiukalla ja todella lyhyenä, jotta pysyttäisi poissa auton edestä. Edestä tuli myös yksi tallin hevosista ja takaa koko shettislauma ja kaikki tietysti samaan aikaan. Normaalistihan mikään noista asioista ei ponia stressaa, mutta nyt kun stressitaso oli jo valmiiksi korkea, niin sitten sitä lisäkipinää otettiin ihan kaikesta.

Jaksaa se yhä yllättää ihan positiivisestikin aina välillä. Nuo paniikithan ei suoranaisesti yllätä, mutta panikoimattomuus sitten senkin edestä. En päässyt tallille muutamaan päivään ja kun sitten lauantaina viimein pääsin, oli jo iltapäivä pitkällä. Joten ajan säästämiseksi molemmat "käsittelyyn" samaan aikaan. Samalla mietin, mitä tekisin. Kun en aina viitsisi juoksuttaakaan, enkä mitenkään olisi jaksanut lähteä lenkille, valjastin Korpun kärryjen eteen. Ljúfur seisoi vieressä koko operaation ajan, eikä ollut millänsäkään. Onhan se kärryjä ja valjastusta nähnyt, muttei ihan noin läheltä ja koska sen tapana on panikoida outoja juttuja aina välillä, odotin edes jonkinlaista reaktiota. Liikkeelle lähtiessä se hiukan puhisi, mutta tuli kuitenkin nätisti perässä naru löysällä. Muuta reaktiota ei sitten tullutkaan ja tehtiin ihan kunnon lenkki ja kaikki sujui ihan loistavasti. Korppukin toimi ihan just niin kuin viime aikoina on toiminutkin eli täydellisesti. Pari ravipätkääkin otettiin, eikä niissäkään ongelmia. 

Eilen Korppu oli taas kärryjen edessä, mutta käytiin vain pieni lenkki ja pelkästään käyntiä. Aiemmin ei ollakaan kahta päivää peräkkäin kärrytelty, vaan en huomannut mitään ihmeellistä mielentilassa tai jaksamisessa. Ihan yhtä lailla rauhallisesti korvat hörössä kipitteli menemään, kuten yleensäkin. Laitumelle siirryttiin taas ratsain ja sekin sujui hienosti. Pitkään aikaan ei olla muistettu tai sitten poni on ollut niin hikinen, että on joutunut suihkuun, enkä ole märkään selkään viitsinyt kiivetä. Se kun ei ole niin tärkeää. Ja parempi se onkin harrastaa ratsujuttuja hyvin harvakseltaan muutenkin, kun tuota ikääkään ei vielä ole paljoa. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Hyvässä mallissa on kuitenkin sekin homma. Tuskin tuottaa ongelmia sitten kun voi kunnolla alkaa ratsastaa. Hyvä pohja kuitenkin on olemassa ja paranee kokoajan.

Kuva viime tiistailta, kun oltiin koirien kanssa lenkillä.

Koirat ovat lenkkeilleet ihan aktiivisesti ja varsinkin, kun en tallillekaan päässyt. Perjantaina tehtiin tämän kesän/syksyn ensimmäinen retki kauppaan pyöräillen. Viime kesänähän harrastettiin sitä paljonkin ja muutenkin pyöräiltiin pitkiä matkoja. Nyt ei ole oikein ollut aikaa moiseen, eikä tarvettakaan ennen kuin nyt, kun olen hetkellisesti autoton. Hyvin jaksoivat kuitenkin molemmat, varsinkin Peikko. Noah aina kiihtyy sen verran, että väsyttää itsensä osittain jo sillä. Vaan meinasin kuitenkin tänäänkin pyöräillä. Koirat joutuvat kuitenkin olemaan kotona kun lähden tallille, koska laina-autoon ei häkki mahdu, enkä jätä niitä valtoimenaan autoon hillumaan yhtään. Eilenkin kun kävin kaupassa ja samalla lenkillä koirien kanssa, odottivat kauppareissun ajan kaupan eteen kiinni sidottuina. Se on niille kuitenkin tuttua, toisin kuin auton takapenkillä matkustaminen noin ylipäätään. Hyvin ne sielläkin kuitenkin menivät, ainakin eilen. Saa nähdä sitten jatkossa...

Kesälomapäiväkirja vol2 osa4

7.9. torstai

Viimeisiä viedään. Alkaa nimittäin loma lähestyä loppuaan. Sitten ei taas olekaan odotettavissa ylimääräisiä vapaita hetkeen. Itsepäisyyspäivä ja jouluna muutama sentään, talviloma sitten joskus. Sitä odotellessa.

Sadepäivä. Tallille siis aamupäivästä kun ei vielä niin kovasti satanut. Ilman kesäihottumaa, tuskin olisin mennyt ollenkaan, mutta koska Luippis on hoidettava, niin mentävä oli. Samalla siivosin laidunta vähän, kuten joka päivä toki muutenkin. Poni joutui myös hieman urheilemaan eli ohjelmassa oli irtojuoksutusta kentällä parisenkymmentä minuuttia.

Koirat pääsi lenkille vasta illalla, kun sade hellitti hetkeksi tai kuten myöhemmin totesin, loppui kokonaan. Pyörällä käytiin reilun neljän kilometrin lenkki ja molemmat osasivat käyttäytyä. Ei siellä tosin ketään muita näkynyt kuin me. Vielä pukkaa hiukan jääkautta kuitenkin, jos vaikka tulisi tavaksi tuo totteleminen. Vaikka kyllähän nuo yleensä hyvin hanskassa ovatkin, eihän niitä muuten vapaana voisi pitää. Nyt vaan on vissiinkin lomailu vaikuttanut niihinkin ja korvat on olleet puoliteholla. Eiköhän nuo taas asetu.


8.9. perjantai

Lähdettiin taas kylille koirien kanssa. Ensin hallille ja hallin metsään hetkeksi. Hiukan sai "tehdä töitä", että pysyivät käskemättä lähistöllä vieraiden hajujen maailmassa. Vaihdoin siis suuntaa aina kun sinkosivat näkymättömiin mutkan taakse polulla. Hiffasivat lopulta. Hihnaanhan tulevat automaattisesti kun hihnat kilahtavat eli se ei ole ongelma. Noah pääsi halliinkin juoksemaan pallo suussa itsekseen. Peikko ei taas suostunut tulemaan edes autosta ulos. Käytiin välillä muualla pieni lenkki ja palattiin hallille. Noahille taas pallo suuhun ja halliin Peikko mukana. Peikko teki putkia yksinään ja Noah juoksi. Kotimatkalla käytiin vielä omalla kentällä, missä Noah jatkoi pallon kanssa juoksemista ja Peikko linnoittautui taas autoon.

Sateen ajan oltiin taas kotosalla. Ruoan laittoa ja muuta sellaista. Tallille sateen lakattua. Kambur puomille ja kärryt perään. Yhtään ei olisi huvittanut ja ajattelinkin tehdä vain pienen lenkin, "koeajaa" uudet ohjat vain, mutta kun liikkeelle pääsi niin tulihan sitä matkaa taas. Ja olisi tullut varmaan enemmänkin ilman noita hiton hirvikärpäsiä. Ajaminen on kivaa ja ohjatkin toimi hyvin, samoin poni. Tiedä sitten oliko syy ohjissa vai ponissa, mutta herkästi toimi kaveri tänään.

Vanha kuva, tänään ei aurinkoa paljoa näkynyt.

Vielä kun hoidin Ljúfurin ja siivosin laidunta, niin johan kello oli taas jo kahdeksan. Kummasti se aika vaan menee, vaikka ei teekään oikein mitään. Kuinkahan sitä taas ensi viikolla ehtii yhtään mitään...


9.9. lauantai

Sadepäivä. Taas. Yllättäen. Not. Vaan minkäs teet. Kun olisi kunnon sadekamppeet, ei sade edes haittaisi, mutta kun kastuu läpimäräksi alta aikayksikön, niin ei paljoa ulos tee mieli. Siis ainakaan silloin kun sataa kunnolla. Kuten tänään. Kotihomia siis ja löysäilyä. Kun sade lakkasi viimein, kello oli jo niin paljon, ettei tallille enää viitsinyt lähteä. Lähdin siis vaan koirien kanssa lenkille. Kovin hyvin tottelivat molemmat, ei tarvinut juuri kuiskausta kovempaa ääntä käyttää. Eikä Noahkaan kauheasti kiihtyillyt, mitä nyt vähän alussa.

Nyt on sämpylät uunissa. Kummasti sitä tulee aina leivottua jotain, kun on ylimääräistä aikaa. Hyvin harvoinhan sitä on, kun yleensä loppuu aina vuorokaudesta tunnit kesken, mutta lomalla sadepäivänä tai muuten kurjalla kelillä tuoreet sämpylät on just parasta. Toivottavasti huomenna ehtii puuhata hevosten kanssa kastumatta, kun sitten taas onkin aika kortilla.


10.9. sunnuntai

Viimeinen lomapäivvä oli mennä ihan pilalle tai ainakin hukkaan, kun nukuin aivan liian pitkään. Ehdin silti ihan kivasti kaikkea, kuten olemaan yli kuusi tuntia tallilla. Kummasti se aika vaan kuluu.

Kambur pääsi tänäänkin ajolenkille. Ensin vuoltiin vähän kavioita, jotka oli alunperinkin hyvässä kuosissa. Tarve kuitenkin jo oli ja kun vielä virittelin vanhoihin tossuihin pohjalliset, kun pohjat on jo kuluneet puhki, oli vähän pakkokin. Hyvin toimi tossut pohjallisen kanssa ja saatiin taas lisäaikaa, ennen kun on pakko hankkia uudet. Viimein kärryt perään ja baanalle. Ilma oli hiostava, joten käveltiin vaan noin 5km mittainen lenkki. Silti hiki oli ponilla jo ennen puolta matkaa. Muuten lenkki olikin perjantain toisinto eli poni toimi super hyvin ja herkästi.

Välillä vähän juoruamista ja hengailua, samalla kun laittelin Luippista hiljakseen kuntoon. Viimein oli pakko lähteä liikenteeseen, ettei pimeä ihan pääse yllättämään. Eikä päässyt, vaikka lähellä olikin. Koirat pääsi Ljúfurin mukaan lenkille keräämään hirvikärpäsiä. Koirista en tiedä, mutta minulla ja Ljúfurilla niitä oli ihan riittämiin vaivoina. Tulisi jo yöpakkaset niin pääsisi niistäkin. Ja muistakin ötököistä. Viime syksynä kylmeni aikaisin ja ötökät katosivat ja tulivat vasta tosi myöhään keväällä alkukesästä takaisin. Eikä niitä edes ole ollut paljoa, joten helpolla on päästy. Olisin silti valmis jo luopumaan.

Kesälomapäiväkirja vol2 osa3

4.9. maanantai

Samalla kun kävin asioilla Kotkassa, järjestin koirille taas hieman aktiviteettejä. Auton jätin sakumaanien tottiskentän laidalle ja lähdin lenkille. Takaisin tullessa vähän treenattiin. Noah teki tottista ja ihan hyvin tekikin, kunnes eteenmeno palkka oli liikaa, eikä enää pystynyt keskittymään mihinkään. Sai siis palata hetkeksi autoon ja Peikko kävi sillä aikaa etsimässä Noksun pallon. Se on sen mielestä kumminkin ihan kivaa, ainakin sen kerran. Ihan kivasti ja nopsasti pallo palautuikin minulle ja sen kanssa saatiin jopa jonkinlaista leikkiä aikaiseksi. Noahkin muisti taas hetken mietittyään, että kannattaa ehkä keskittyä enemmän käskyihin kuin palloon ja molemmat pääsivät pulahtamaan jokeen. Sen jälkeen vielä hurjat rallitukset kentällä Noah pallo suussa ja Peikko muuten vain mukana. 

Kotona ruokaa itselle ja puruluut koirille. Sitten polkupyörän takarenkaan vaihto ehjään. Koirat touhusivat keskenään pihalla sen ajan. Sen jälkeen saivatkin sitten jäädä kotiin nukkumaan, kun lähdin tallille. 

Kambur pääsi vaihteeksi ajolenkille. Hirvikärpästen takia ei menty kovin pitkälle, mutta muutaman ylimääräisen mutkan kautta saatiin lenkille pituutta kuitenkin melkein kuusi kilometriä. Nyt metiin taas hiukan kovempaakin, kun mielentila kuitenkin oli ihan rauhallinen. Laukkaakin, kun laukalle itse vaihtoi ja sitten kannustin jatkamaan. Kun ei tuosta voi raviponia tulla niin laukkakin on ihan ok kärryjen kanssa ja oppiipahan samalla ratsun uraa ajatellenkin. Lopuksi saatiin hyvä pätkä ihan pyydetyissä askellajeissa laukka mukaan lukien. Peltolenkin aikana hiukan hirvitti, että kuinkahan kaveri mahtaa innostua, kun vanha pihattokaverinsa rallitti pellolla ratsastajan kanssa. Mutta hyvin malttoi kuunnella, vaikka hiukan kiihtyikin.

Ljúfurkin joutui oikeisiin töihin pitkästä aikaa. Mentiin kentälle pyörittelemään ohjasajon merkeissä. Ja vaikka kuvasta toisin voisi päätellä, oli poni ihan hirveän hieno. Väistötkin sujui ja muutenkin ihan pienen hetken alussa kaahotettuaan, keskittyi tosi hyvin kaikkiin juttuihin. Puoli tuntia saatiin kevyesti kulutettua kentällä, mikä hämmästytti kuskia kovin ja kun vielä käytiin pieni lenkki pellolla, olikin jo melko hämärää. 

5.9. tiistai

Päivällä koirien kanssa pitkällä pyörälenkillä. Ja voi kuinka olikin kivaa pitkästä aikaa. Noin 12km kertyi matkaa ja aikaa kului pysähdyksineen noin kaksi ja puoli tuntia. Noah oli rasittava, kun kiihtyi taas liikaa ja homma meni ajoittain sinkoiluksi ja kiljumiseksi. Plus että, vedestä sitä ei taas saanut pidettyä poissa, joten korkealla kalliolla meren rannalla, oli se pakko laittaa kiinni, kun olisi hullu muuten hypännyt. Kotimatkalla Peikko taas oli tottelematon ja vilahti moikkaamaan vastaan tullutta koiraa ja joutui ajetuksi laumasta. Se tehoaa yleensä ja niin nytkin. Se myös pyöri jossain mädässä sienessä tai vastaavassa ja joutui pesuun. Että sellainen lenkki, mutta olipa vaan kiva pyöräillä kaikesta huolimatta.

Ljúfurilla oli tänään vapaapäivä eli se sai vain ihottumahoidon ja hieman seurustelua, kuten namivenytyksiä ja pihalla hengailua. Se oli kovin hyvällä tuulella ja rento taas tänään, vaikka kuului paukettakin.

Kambur harjoitteli ratsujuttuja tällä kertaa, korvien välille siis enemmän puuhaa kuin lihaksille. Ensin tehtiin kentällä maasta ohjausta. Alkuun oli vaikeaa, varsinkin kentän takapäädyssä oli jotain epäilyttävää ja pisti hanttiin ihan tosissaan. Kierroskin oli se vaikeampi eli oikea, kun aloitettiin tarkoituksella siitä. Alkoi kuitenkin sujua muutaman "taistelun" jälkeen. Sitten ihan perus selkäännousutreeniä, mikä meni hyvin. Ei haitannut häiriö eikä mikään, vaan hyvin keskittyi ja seisoi paikallaan. Pyysin vielä tallikaveria kiipeämään selkään maasta, kun halusin tietää mitä tyyppi siitä tuumaa (minulta ei onnistu). Sekä tietysti uusi ihminen selässä oli uusi juttu. Eihän siellä vielä muita ole ollut kuin minä. Eipä se mitään tuumannut, enkä kyllä odottanutkaan. Käveltiin pienesti pihalla vieraan kuskin kanssa ja sekin oli ihan okei, vaikka hälinää ja kaikkea oli, kun piha täynnä porukkaa. Hieno mies. Käytiin vielä pieni talutuslenkki tiellä, missä nousin kerran selkään ja liikuttiin muutama metri eteenkin päin. Pihassa vielä sama. Hyvä treeni. Hyvä mieli.

Kiitos Tuuli (Pieniä Kavioita)

6.9. keskiviikko

Koirien kanssa metsässä sieniä etsimässä varustautuneena pipoon ja korkeaan kaulukseen. Hirvikärpäsiä ei kerätty mukaan tuolta lenkiltä yhtään kyllä, eikä varmaan oltaisi kerätty ilman suojavarustustakaan. Vaan kotiin tultua, pyörähdettiin vielä tuossa talon takana metsässä hakemassa muutama suppilovahvero ja sieltä sitten saatiin mukaan myös hirvareita. Yök! Vaikka tulee niitä pihaankin, joten.. Sienten lisäksi keräsin pihlajanmarjoja, jotka ovat nyt kuivurissa. Kokeilen, jos saisi kuivatettua ja säilöttyä sillä tavalla hevosille. Ruusunmarjaakin voisi tänä vuonna kokeilla. Nokkosta minulla onkin kuivana aika paljon. Muuta ei tänä vuonna tullutkaan kerättyä. Viime vuonna kuivatin nokkosen lisäksi myös voikukkaa, koivua ja kanervaa. Kanervaa on vielä jäljellä jonkin verran.

Kotona odotti postilaatikossa paketti, joka tiesikin pientä askartelua. Tilasin nimittäin viime viikolla grippinauhaa ajo-ohjiksi Korpulle ja olisin tilannut grippiä myös ohjiksi, mutta sopivaa väriä ei ollut. Tilasin siis biothane nauhaa, kun sitä löytyi oikean värisenä. Askartelin niihin siis itse lukot päihin ja nyt Skorpanilla on ihan omat kunnolliset ajo-ohjat ja ohjat. Toivottavasti kiinnitykset kestää. Olisin halunnut varmistaa vielä liimalla, mutta liima oli kuivunut, joten pelkillä niiteillä mennään ainakin toistaiseksi.

Ajo-ohjat puna-mustaa grippiä ja ohjat lilaa biothanea. Hienot tuli.

Illemmalla koirat pääsivät vielä Ljúfurin kanssa lenkille. Ljúfur oli hieno ja Noahkin ihan ok suurimmaksi osaksi, mutta Peikko joutui taas ajetuksi laumasta, koska meni omia menojaan, eikä kuunnellut. Kävipä taas moikkaamassa vastaantulleita koiriakin, kuten Noahkin kyllä. Tosin osin omaa syytäni, kun oltiin tallin tiellä (yksityistie), enkä osannut kuvitellakaan että siellä joku olisi, vaikka koirat selkeästi reagoivatkin outoihin hajuihin jo aiemmin. Tallilla vielä Noah räjähti ja hyökkäsi tutun koiran kimppuun, jonka tuijotusta en huomannut, enkä siis ollut varautunut. En koskaan anna sen vastata tuijotukseen, koska se kyllä provosoituu siitä. Muutenhan rähinä ei kuulu Noksun tapoihin. Tuo oli toinen kerta sen kohta kahdeksan vuoden elämän aikana, kun siltä palaa käämi, jos ei auton vahtimista oteta lukuun. Toivotaan, että oli myös viimeinen kerta. Se kun on aina ollut niin helppo tuon asian suhteen.

Ollaan lenkkeilty ja ollaan hoidettu ja nyt tää vois ottaa sitä namia. Tää ois kyl ansainnu. Ruokakin kelpais.

Kesälomapäiväkirja vol2 osa2

30.8. keskiviikko

Puuhapäivä. Tallille jo aamusta, koska eläinlääkäripäivä. Kambur ulkokarsinaan valmiiksi varttumaan omaa vuoroaan, missä se olikin ihan hämmästyttävän rauhallisesti. Vähän jotain kolinaa välillä kuului ja koska lämmin keli ja pihattoponi kasvavan talvikarvansa kanssa, oli kaveri aika hikinen oman vuoron koittaessa. Ohjelmassa siis leukapatin tilanteen tarkistus, koska huoli. Vielä ei kuitenkaan tarvitse huolehtia vaan voi rauhassa odottaa seuraavaan raspaukseen saakka tai sitten toki voi käydä kuvattavana klinikalla. Katsotaan. Saattaahan se olla, että tulee lähdettyä. Koska siis huoli. Poni kuitenkin voi hyvin. Syö hyvin, eikä suu haise. Paitsi vähän, koska etuhampaat vaihtuu, mutta sitä ei lasketa.

Aamu-unilla (kuva Fanni Snellman)

Siinä sitten vähän auteltuani ja tilanteen rauhoituttua, hain Ljúfurin laitumelta, mihin siis olin Korpun jo aiemmin palauttanut. Nappasin koirat autosta mukaan ja lähdettiin lenkille. Reilu tunnin lenkki aika rauhallisessa temmossa heitettiin tällä kertaa.

kuva Fanni Snellman

Kotona kävin välillä syömässä ja vähän elpymässä, kunnes pakkasin jälleen koirat autoon ja lähdin liikenteeseen. Naapurikoiraseuran hallilla oli mölliagikisat. Ensin pikku visiitti Prismaan, minne myös jätin autoni ja kävelin hallille. Hallilla hetki hengailua ja jutustelua ja kävely takaisin autolle. Kotona olin vasta hämärällä, joka tosin tulee jo ihan liian varhain, jos minulta kysytään.

Autoa kohti kipittelemässä.

31.8. torstai

Sadepäivä. Shoppailupäivä. Kirppiskaivelupäivä. Kirppikseltä tarttui mukaan ulkoilutakki ja goretex-lenkkarit, jotka tuskin pitää vettä, muttei haittaa. Hintaa kun on kolme euroa, ei voi paljoa vaatia. Itse asiassa tajusin kotimatkalla, että sain liikaa rahaa takaisin, joten sen kolme euroa maksoi loppupeleissä takki ja kengät yhteensä. En kääntynyt enää takaisin.

Kotimatkalla pyörähdettiin koirien kanssa hallilla ja hallin metsässä. Noahilla oli tapansa mukaan taas virtaa enemmän kuin järkeä ja vaatikin aika monta jäähyä, ennen kuin keskittyi. Loppujen lopuksi toimi kuitenkin ihan hyvin. Peikko taas.. no, Peikolla taisi olla jälleen kerran huono päivä ja kaikki oli kamalaa. Este-putki-palkka ja autoon oli pisin pätkä mihin päästiin ja sekin ensi yrittämällä. Sen jälkeen ei taas tehnyt muuta kuin väisteli. Kotona koko illan samanlainen. Ruokaakaan ei tullut syömään vaan pysytteli sängyn alla. Kipeä? En usko tällä kertaa. Jotain vaan taas yhdistellyt väärin. Mitä, sitä tarina ei kerro.

Vanha kuva, mutta saa kelvata.

Tallille ehdinkin sitten vasta illalla ja ennen kuin sain taas sateen jälkeen valjastuspaikan kuivateltua (roudasin hiekkaa lätäkköön) ja Kamburin valjastettua, oli kello jo melkein seitsemän. Sadekin meinasi alkaa uudelleen, muttei sitten alkanutkaan. Ihan hyvän mittainen ajolenkki kipiteltiin, lähinnä käynnissä. Pysähdyksiä harjoiteltiin ja pienet pätkät ravailtiin ja jopa laukattiin, mikä tosin vielä huonosta tasapainosta johtuen vaihtui aika nopsasti passiin. Hirvikärpäset hiukan kiusasivat, muuten lenkki sujui varsin rennoissa tunnelmissa.

Suihkun jälkeen... Ihan ei enää valo riittänyt kunnon kuviin, kun kello jo kuitenkin yli kahdeksan.

Ljúfurin kun sain vielä hoidettua ja syötettyä, niin johan olikin lähes pimeää kun kotiin ajelin. Katuvalot paloi ja pitkät oli pakko heittää loppumatkasta päälle, että eteensä näki. Se on syksy nyt sitten vissiinkin, kun ensimmäiset puimuritkin on viimein bongattu. 

1.9. perjantai

Tallilla meni taas aika monta tuntia, enkä silti ehtinyt liikuttaa kuin Ljúfurin. Pari kottarillista siivosin laitumelta tavaraa taas, kun eilen ei vesisateessa viitsinyt ja huomenna ei ennätä. Sitten Ljúfur naruun ja hoitopaikalle. Poni oli taas säpsy ja hankala hoidettava, joten aika pikaisesti lykkäsin sen kentälle juoksemaan höyryt pois. Uusi yritys ei tuottanut juuri tulosta, joten poni naruun ja pellolle juoksemaan, koska kenttä oli jo varattu. Tämän jälkeen sain sen viimein hoidettua ja päästiin liikkeelle. Koiratkin pääsivät mukaan ja ihan rento ja mukava lenkki loppujen lopuksi tehtiin, vaikka alku olikin hankala. Hirvikärpäset vain hiukan kiusasivat, mutta syksy on..

2.9. lauantai

Aamulla varhain startattiin koirien kanssa kohti Sammattia ja Peikon kasvattajan järjestämää paimennuspäivää ja kasvattitapaamista. Kaikki Peikon sisarukset olivat paikalla ja muutama muukin, kuten toki äiti- ja mummokoirat. Päivä oli mukava, vaikka Peikkoa ei tällä kertaa paimennus kiinnostanutkaan. Se ei todellakaan edes yrittänyt, käveli vain perässäni tai nuuskutteli kaikkea muuta. Ja minä kun niin ajattelin, että tyyppi pääsisi edes kerran vuodessa tekemään jotain mistä oikeasti tykkää, kun kahdella edellisellä kerralla on kuitenkin ihan innostunut hommasta. Jopa hämmästyttävän rajusti. No, se oli silloin se ja nyt oli nyt, eikä hommasta siis tullut mitään. Peikon elämäntehtävä taitaa olla vain olla ihana ja söpö, kun mikään muukaan ei tunnu kiinnostavan kymmentä sekuntia kauempaa tai enää toisella kerralla.

Kiinnostava haju

Hetkittäin se ihan muutaman sekunnin huomioi myös lampaat

Mutta vain pari kertaa

Kunnes taas keskittyi muuhun.

Luppakorvainen velipoika Kajo

Lara-sisko

Toinen sisko Riemu

Ja kolmas Elsi-sisko

Mummokoira Ruuti

Takana äitikoira Riesa, Peikko ja "pikku" Hupi-pentu, Elsi-sisko oikealla, Lara Elsin alle selätettynä.

3.9. sunnuntai

Laiska päivä, joka ei kuitenkaan ihan hukkaankaan mennyt. Aamupäivästä pyykinpesua ja heinikon lyhennystä pihasta. Nurmikoksi tuota ei voi parhaalla tahdollaankaan oikein sanoa. Tallille yhden huitteissa. Ennen tallille lähtöä sain jo mukavia uutisia sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelystä, missä Noahin poika Into 5kk korkkasi näyttelyuransa ollen ROP-pentu. Myöhemmin illalla sain kuulla Inton olleen myös BIS-pentu. Aika huikeeta kyllä. Komea poika ja kuulemani mukaan myös mukavan luonteinen.

Kuvat Ari Ruuska kennel Sennbel's

Ponipojat joutuivat tänään juoksemaan kentällä kimpassa, koska hirvikärpäset ja väsy. Käytiin me pieni lenkkikin lähipellolla ja uittomontulla puljaamassa. Kivaa oli ainakin Korpulla siinä kohtaa, harmi vaan että oli liian lyhyt naru. Muuten se olisikin varmaan mennyt uimaan asti.

Montulta tullessa tyyppi kävi piehtaroimaan peltotiellä, pyörähti katon kautta ympäri pientareelle ja jäi siihen syömään. Laiskuus huipussaan.

Illalla vielä koirien kanssa lenkille takametsään varustautuneena pipoon ja korkeakaulukselliseen takkiin. Koska siis hirvikärpäset. Ja olihan siellä aika kylmä tuulikin kyllä, muttei sen takia vielä sentään pipoa olisi tarvinut.