Lomalla - lenkkeilyä tavalla jos toisellakin

Maanantaina (10.6.) kaiveltiin sitten poni taas töihin. Ihan helposti se ei käynyt, koska koko porukka oli levolla, kun laitumelle pääsin. Lappasin vähän lantaa ja odottelin vielä jonkun tovin siellä nukkuvien hevosten keskellä istuskellen. Viimein alkoivat nousta, yksi toisensa jälkeen. Korpulle laitoin riimun päähän sen vielä maatessa, niin nousi sekin sitten ihan omatoimisesti.

Kärryttelemässä käytiin. Kevyt lenkki tuttuja teitä, lähinnä kävellen. Kambur sai valita reitin, joten mentiin sitten isoa tietä moottoritien huoltotielle ja metsän kautta takaisin. Tai no, jos Kambur olisi saanut valita jokaisessa risteyksessä suunnan, ei oltaisi kotiin varmaan päädytty ikinä, joten kotiin päin käännyttiin minun päätökselläni. Meillä oli raskaammat kärryt käytössä, ettei ihan hukkaan sentään mennyt, vaikka vaan käveltiin. Eikä se nyt muutenkaan olisi mennyt, kävelyhän on parasta kunnonkohotusta ja laihdutusta. Kiva lenkki, varmaan molempien mielestä. Sen verran reippaasti askelsi ponikin.

Tiistaina (11.6.) oli Noahilla aamupäivällä kontrolliverikoe. Jännittyneenä odottelimme tuloksia ja niin vain se saikin terveen paperit. Tai no, ainakin tulehdus oli poissa. Nyt vielä viimeiset lääkkeet ääntä kohti ja sitten vaan toivotaan parasta. Mitäänhän ei siis selvinnyt eli varma ei voi olla. Otettiin vielä samaan laskuun punkki lääkkeet ja ei kun kotia kohti. Kotimatkalla pysähdyttiin kirkonkylän apsilla ja käytiin lenkillä siitä. Ilma oli lämmin, joskaan ei ihan niin helteinen kuin mitä se oli edellisellä viikolla, joten joen vartta kuljettiin osittain, jotta pääsivät uimaan. Hyvin jaksoi Noahkin.

Pihalla piti vielä jatkaa puljaamista

Myöhemmin kävin vielä liikuttelemassa poniinin. Käytiin ratsain maastossa. Ei ollut erityisen rentouttava maasto. Ponia häiritsi ötökät ihan kympillä ja se keskittyi lähinnä vain niiden häätämiseen. Ravikin oli ihan kadoksissa, eikä tölttiäkään irronnut. Lähinnä käynnin lisäksi irtosi se kummallinen aslellaji, joka tuntuu ravilta, muttei siihen pysty keventämään. Ei käyty kaukana, vaan palattiin pika pikaa takaisin tallille.

Keskiviikkona (12.6.) lähdettiin koirien kanssa jo ajoissa joka kesäiselle puistokierrokselle. Auto jätettiin Fuksinpuiston parkkiin. Sieltä käveltiin Sapokkaan, mistä takaisin tullessa Fuksinpuiston atsaleapensaita ihailemaan. Katariinaan ajettiin autolla ja sieltä käytiin myös koirarannalla, jotta pojat pääsivät uimaan. Kiva retki ja kelikin oli hyvä. Ei ollut liian kuuma, vaikka olikin lämmin. Katariinassa tarvitsi jopa pitkähihaista, kun rannassa nyt tuulee aina.

Korpun kanssa käytiin myöhemmin kärrylenkillä harjoittelemassa hiukan käskyihin/apuihin reagoimista. Alkoihan sekin taas sujua ja ravi nousi lopulta pelkällä äänikäskyllä, kuten olisi tarkoituskin. Pikkasen vain on ollut viime aikoina hakusessa. Muutenkin olisi ihan hyvä kärryillessäkin tehdä välillä ihan töitä, eikä vaan pelkästään liikkua pisteestä aa pisteeseen bee ja takaisin. Rentoilu vaan on niin paljon mukavampaa, että yleensä heitetään aivot narikkaan ja vaan nautiskellaan. Mikä on toki tärkeää sekin. Jos joskus vaikka löytäisi sen kultaisen keskitien.

Torstaina (13.6.) sain aamupäivällä yllättäin päähäni lähteä Helsingin suuntaan, kun aurinkokin oli vaihteeksi ihan pilvessä ja siis koirat pystyi ottamaan mukaan matkaan. Aamupäivästä siis nokka kohti pääkaupunkiseutua. Ajatus oli käydä ensin Ikeassa ja sieltä ajella sitten Hööksiin ja Horzelle, mutta kaasutinkin ajatuksissani Ikean ohi, joten ensi pysähdys tehtiin Hööksillä. Siitä käytiin koirien kanssa hiukan ulkoilemassa ja pieneen koirapuistoon tutustumassa. Hööksin kanssa samassa rakennuksessa on Murren murkina ja parkkipaikalla törmättiinkin sitten pariin nuoreen naiseen, joista toinen tuli varovasti kyselemään, että onko tuo mudi. Oli sellaista harkinnut porokoiran kaveriksi. Tovi siinä juteltiin ja onhan Peikkoa nyt vaan niin mukava esitellä, kun se on niin hyväluonteinen kaveri. Vaikkei ehkä anna ihan oikeaa kuvaa rodusta kyllä. Hööksiltä kurvailtiin vielä Horzelle ja kotimatkalla pysähdyttiin viimein siellä Ikeassakin.

Perjantaina (14.6.) oli sitten teinihevoisen elämysretkipäivä. Lähdettiin siis Korpun kanssa kärryttelemään ja oltiin jo kotiin kääntymässä, kun se ehdotti toista suuntaa. Käännyttiinkin sitten sinne ja jotenkin vaan jatkettiin matkaa moottoritien liittymään ja siitä yli moottoritien Siltakylään. Ihan hirmu hienosti poni askelsi moottoritien ylittävällä sillalla, vaikka selvästi oli jännää. Kauhean uteliaasti se silti asiaan suhtautui, niin kuin nyt yleensä kaikkeen muuhunkin. Takaisin palattiin pienen kyläkierroksen jälkeen alikulun kautta. Lenkille tuli mittaa noin kymmenen kilometriä ja aikaa kului noin 1,5 tuntia.

Noahilla oli ensimmäinen lääkkeetön päivä. Särkylääkkeet loppuivat jo tiistaina. Vielä vaikuttaa hyvältä, mutta aika näyttää. Toistaiseksi koira on ainakin omasta mielestään täysin terve, mutta minä en ihan vielä osaa tähän luottaa. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan parasta. Pahinta peläten tietenkin.

Lauantaina (15.6.) käytiin sitten taas vaihteeksi ratsain maastoilemassa. Aiheena tässäkin apuihin reagoiminen. Poni oli ihan hyväntuulinen ja reipas ja kuunteli tällä kertaa oikein hyvin. Sen verran tuuli, ettei ötököitäkään ollut, joten pystyi nyt paremmin keskittymään. Tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä erimittaisilla ravipätkillä. Pidempien pätkien välissä aina parin askeleen pelkkä nosto. Ei se nyt ihan mennyt, kuten suunnittelin, mutta poni yritti kyllä parhaansa. Kuskissa oli enemmän sanomista. Kotimatkalla otettiin taas yksi laukannostokin. Siihen pitäisi nyt osata päättää se, miten alan sitä pyytämään muuten kuin ääniavuilla. Siihen kun on niin monta eri variaatiota olemassa ja haluan sen olevan luontainen tapa minulle, mutta sellainen, että poni ymmärtää tarvittaessa myös muita kuskeja. No, eiköhän sekin pikku hiljaa muotoudu. Vielä ei nyt ole hengenhätä. Ratsujutut on menneet muutenkin tosi paljon eteenpäin, joten hyvässä mallissa ollaan.

Sunnuntaina (16.6.) tehtiin rauhallinen kärrylenkki ihan ilman mitään vääntöä. Lämpötilatkin alkavat taas olla hellelukemissa. En valita, vaikka eläinten kannalta viileämpi keli olisi mukavampi ja helpoittaisi kovin kaikkea puuhailua. Vaan nautitaan nyt näistä, ei tämä ilo ikuisuuksia kestä kuitenkaan.

Lomalla - laitumellelasku, hellettä ja toipuva koiraskoira

Lauantaina (1.6.) käytiin Korpun kanssa kärryttelemässä hervottomassa myrskytuulessa. Sellainen 9 kilometriä käppäiltiin muutamalla hölkkäpätkällä höystettynä. Poni ei ollut erityisen reipas, jos nyt ei laiskakaan. Sellainen normaali oma itsensä.

Noah sen sijaan piristyy joka lääkkeen jälkeen aina enemmän ja enemmän. Hieman sen silmät on arat eli se siristelee ja hiukan hankaakin ja jostain tuntuu olevan kipeä, kun makuulle meno aiheuttaa örinää, mutta onhan se nyt jo paljon pirteämpi.

Sunnuntaina (2.6.) oli vihdoin kesän odotetuin päivä kesälomaa lukuun ottamatta. Tallin hevoset siis kirmaisivat iltapäivällä laitumelle.  Koko pihattolauma oli nukkumassa, kun aamupäivällä saavuin tallille. Siivoilin sen aikaa, kun nousivat yksi toisensa jälkeen, oma tietenkin viimeisenä, ylös. Aikaa kului ja luulin jo, etten ehtisi liikutella ennen laitumellelaskua, mutta kun oikein kiirehdin, ehdin kuin ehdinkin pienelle maastolenkille. Poni oli reipas, mutta kuuliainen ja lenkki sujui hienosti. Ja ehdin sen jopa juuri ja juuri palauttaa takaisin pihatollekin.

Tällä kertaa nimittäin homma hoidettiin pihattolaitumen osalta hiukan eri tavalla kuin aiemmin. Ensin muille laitumille laskettiin porukka, kuten aina ennenkin. Kamerakin oli mukana, mutta aika laihaksi jäi saalis. Rauhallista oli kaikkinensa. Pihaton porukka notkui aidalla ihmettelemässä. Ja kun viimein sitten kolme muuta pihattolaidun laumasta saapui laitumelle ja portit avattiin, ei ne älynneet siitä mennä. Juoksivat vaan hulluna aidan viertä molemmin puolin. Viimein kiepautin Kamburin kaulan ympärille narun ja talutin sen sillalle, mistä se rauhallisesti kävelikin laitumen puolelle. Muut tulivat sitten perässä ja koko porukka juoksi "vieraiden" luo ja alkoivat hetken nuuskuttelun ja pienen spurtin jälkeen syömään.

Vasemmalta Seppo, Mix, Visse, Rasmus, Indira, Kambur ja Dali, tämän kesän laidunlauma.

Klikkaa kuvaa niin näet kaikki laitumellelaskusta ottamani kuvat

Ilalla käytiin vielä koirien kanssa Prismassa ja pienellä lenkillä, kun kerran aikaa oli. Noahkin jaksoi lenkin hyvin. Ei sillä tosin mittaa juuri ollut ja vaikka hissukseen kuljettiin, aikaakin kului maksimissaan vain puoli tuntia, jos sitäkään. Mutta saivatpahan jotain virikettä, kun aika vähälle ovat nyt jääneet kuumuuden ja Noahin sairauden takia.

Maanantaina (3.6.) oli Noahin kontrolli käynti eläinlääkärillä puolen päivän aikaan. Matkalla postitettiin vanhat risat tossut myyjälle. Laitoin sinne siis sähköpostia viime viikolla ja myyjä ehdotti diiliä, jotta saavat taas lisää informaatiota tossuista. Vanhat siis menivät sinne ja saan uudet tilalle, joiden käytöstä raportoin kuvien ja kilometrien muodossa heille niin kauan kuin ovat käyttökuntoiset. Huippua. Ja kun minulle olisi riittänyt ihan vaan vastaus, mikä mahdollisesti on mennyt pieleen ja olisin kiltisti ostanut itse uudet töppöset. Ihan superpalvelua. Hienosti sujui eläinlääkäri käyntikin, vaikka virtaa olikin jo rutkasti enemmän kuin perjantain käynnillä. Ja crp:kin oli hienosti laskussa, juuri kuten kuuluukin. Mukaan saatiin lisää lääkkeitä ja kehotus käydä vielä ennen kuurin loppumista verikokeessa, jos ei muuta ilmene.

Loviisasta kurvattiin Koskenkylän kautta Porvooseen. Porvoossa käytiin tietysti Brunbergillä karkkiostoksilla, mutta myös kahdessa heppatarvikeliikkeessä. Toisesta mukaan lähti geelipädi uuden satulan alle, koska sen oma bädi on ainakin vielä liian paksu, toisen kirppisnurkasta pinkki satulahuopa. Ihan niin kuin ei kaikki rahat jo olisi menneet eläinlääkärilaskuihin.

Tallillakin kävin illemmalla lappamassa lantaa ja tarkkailemassa tilannetta. Tilanne näytti varsin rauhalliselta. Pihattolauma plus sen etäjäsen Rasmus oleilivat yhdessä ja samassa tarhassa tähän asti tarhailleet Seppo ja Visse olivat kahdestaan kauempana.

Tässä kuvassa hajurako on jo pienentynyt, mutta vielä olemassa (otettu 7.6.)

Tiistaina (4.6.) kävin aamupäivällä asioilla ja puuhasin sen jälkeen kotona. Noahin silmät on jo paremmat, kun laitoin niihin kosteuttavia tippoja. Mitään niistä ei löytynyt, joten kuivuminen johtunee lääkkeistä tai alkuperäisestä ongelmasta, mikä ei siis vieläkään ole selvinnyt. Tallille menin vasta illalla. Ajatus oli käydä ponin kanssa vaan ihan pienellä lenkillä, mutta loppujen lopuksi lenkillä vierähti tunti, koska Skorpan oli todella levoton. Harjatessa se oli ihan ok, mutta alkoi lähes heti huutaa kavereiden perään, kun poistuttiin pihasta. Joutui vähän peruuttelemaan, aina kun keskittyminen herpaantui ja huuto sekä sinkoilu alkoi eli vaadin kontaktia. Aika pian huuto vähenikin ja pian rauhoittui, jolloin käännyttiin takaisin. Ihan hyvä lenkki siis, vaikka alku olikin hankala.

Keskiviikkona (5.6.) joutuikin poni sitten jo ihan oikeisiin töihin. Kärryt siis perään iltasella, koska päivällä liian kuuma, ja baanalle. Hiukan oli levoton poni, vaikka käyttäytyikin ihan hyvin. Tehtiin ihan reipas 6-7 kilometrin mittainen lenkki, sisältäen ravia ja yhden laukannoston. Etusissa oli vanhat Equine Fusion-tossut, joilla poni liikkui selkeästi huonommin kuin Flexeillä. Ei yllättänyt, kun niissä kuitenkin on ohuempi pohja ja ovat isommat ulottuvuuksiltaan. Kompuroi hiukan, eikä ravi oikein ollut sujuvaa. Selvittiin kuitenkin ja takaisin tallille palasi silminnähden levollisempi poni.

Tallin poniporukka tuli vastaan alkumatkasta ja paparazzi iski jälleen. Kuvan on siis ottanut Tuuli (Pieniä Kavioita)

Torstaina (6.6.) alkoi olla jo ihan tukalan kuumaa, jopa minun mielestäni, kun ei ole tottunut. Sen verran oli viileää välillä. En kuitenkaan valita, koska lämmin on hyvä. Kuumuudesta huolimatta, joutui poni töihin tänäänkin. Pienellä maastolenkillä käytiin ja nyt oli Korppu jo ihan oma itsensä. Kuumuudesta johtuen vain käveltiin. Hiki tuli ponille silti, vaikka hyvin tuntuikin jaksavan. Suihkun sai lenkin jälkeen ja pääsi kentälle piehtaroimaan itselleen kunnon ötökkäsuojan.

Noah alkaa voida jo kohtalaisen hyvin. Nopeasti se väsyy vielä, varsinkin kun lähtee aina sata lasissa kaikkeen ja on vielä kuumakin. Vaan parempaan mennään päivä päivältä. Hiukan ollaan päästy jo lenkeilemäänkin. Nytkin ajeltiin illalla venerantaan, käytiin sieltä pieni lenkki ja pääsivät vielä pienesti pulahtamaan vedessäkin. Juuri riittävä Noksulle.

Perjantaina (7.6.) helle jatkui. Tallille kuitenkin menin, ajatuksena vain lapata lantaa. No, sen teinkin ja lisäksi käytin ponin uittomontulla puljaamassa. Käveltin sinne suoraan laitumelta ja kun oli jo valmiiksi kuumissaan, vesileikit olikin mieluisia. Sai omatoimisesti mennä veteen, mistä palkkasin, ja poiskin sai tulla vapaasti. Ei ryntäillyt ja oli varsin rento ja iloinen. Joutui vielä ihan shamppoo-pesuun kun tallille palattiin. Ei se kyllä puhtaaksi lähtenyt, mutta ompahan nyt ainakin kerta vuoteen taas pesty.

Lauantaina (8.6.) vietti Korppu yhä vaan lomaa, koska helle. Otin sen kuitenkin laitumelta mukaani, ajatuksena syöttää se tallissa, jotta tottuisi taas siihenkin. Mutta koska se tuntui viihtyvän siellä ihan hyvin, annoinkin sen levätä siellä pidempään. Yhteensä reilu tunti vierähti, ennen kuin hain vielä silloinkin ihan rauhallisen ponin ja vein sen takaisin laitumelle. Taisi olla varsin miellyttävää hengailla viileässä tallissa.

Illalla käytiin koirien kanssa Hutikalla lenkillä. Kuuma oli vielä silloinkin, joskaan ei ihan niin kuuma kuin päivällä. Käveltiinkin sitten lenkki niin, että koirat pääsivät vähän väliä puljaamaan veteen. Noah oli varsin innoissaan ja väsytti sitten itsensä ihan totaalisesti. Loppumatkasta ei meinannut jaksaa kävellä, saati hypätä autoon. Liian pitkä lenkki sille, vaikkei kaukana edes käyty. Helle ja huono kunto teki kuitenkin tehtävänsä.

Sunnuntaina (9.6.) olikin sitten jo huomattavasti viileämpi, sateinen päivä. Aamuvarhaisella kuitenkin hurautin Pyölille, koska siellä oli maastotaitoharjoituskisat. Olin itsekin sinne ilmoittautunut Korpun kanssa, mutta koska sinne tarvittiin tuomareita, niin lupauduin työväeksi kisoihin, jotta saataisi ne pidettyä. Olin jo muutenkin ollut vähän kahden vaiheilla, koska selkäni vähän vihoitteli ja Korpulla ei ollut niitä kunnon tossuja etusiin. Selkä oli kyllä jo parempi ja ponikin oppinut kävelemään varatossuilla, mutta päädyin sitten kuitenkin jättämään kisat kisaamatta. Ei se ollut niin tärkeää. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Ihan kivat oli silti kisat näinkin koettuna ja lapset oli ihan hurjan taitavia.

Lomalla - jäsenkorjausta, huippuponi ja kipeä koira

Lauantai (25.5.) oli sadepäivä, joten aika pitkälti meni laiskotellessa koko päivä. Koska loma, niin ei ollut pakko, joten sisällä pysyttiin. Ehtiihän sitä seuraavat neljä viikkoa paremmassakin kelissä ulkoilla. Iltapäivällä kuitenkin oli pakko ryhdistäytyä ja painua tallille. Sadekin oli lakannut. Poni pihatosta ja kurakuorrutuksen rapsuttelu irti ponista. Olihan sitä sellainen sentin kerros. Onneksi suurimmaksi osaksi jo kuivunutta tavaraa, niin lähti helposti. Hetken syöttelin ja sitten tulikin jo jäsenkorjaaja.

Ensin keskusteltiin risoista tossuista, koska hän myös vuolee kengättömiä ja sovittaa Flexejä. Ei löytynyt syytä. Kaviot on kunnossa ja kropassakaan ei mitään sellaista ollut, mikä olisi moisen voinut aiheuttaa. Tossut on kuitenkin pohjistaa lähes alkuperäisessä kunnossa, eivät siis mitenkään suuresti kuluneet, vain halki kärjistä. Seuraavaksi sitten viestiä myyjälle/suunnittelijalle, jotta selviäisi ja voisi jatkossa välttää moista, eikä tarvisi hankkia eteen jonkun muun merkkisiä.

Tällä kertaa hoidettiin pihalla, kun keli sen mahdollisti. Korppu on niin paljon rauhallisempi ulkona kuin tallissa, missä se stressaa jo valmiiksi. Nyt taas kun laidunkausi alkaa, täytyy aktiivisesti harjoitella sitäkin, mutta toistaiseksi nyt näin. Ja oli kyllä suuri ero, kun nyt se lähes nukkui koko hoidon ajan, paitsi jos tuntui epämiellyttävältä, niin sitten oli levoton. Samat ongelmat siellä takaosassa oli kuin ennenkin, enemmän vasemmalla kuin oikealla. Ei toki yhtä paljoa, kuin ensimmäisen hoidon aikana, mutta kuitenkin. Ja selvisi sekin, miksi se selvästi on mielestäni aina liikkunut paremmin lämpimällä kelillä kuin kylmällä, toisin kuin suurin osa muista. SI-nivelen seudun ongelmat aiheuttaa moista ja tiedän sen kyllä itsestänikin, samoista ongelmista kun kärsin.

Laseria pahimpiin paikkoihin ja poni nauttii

Jotain pitäisi keksiä, ettei aina olisi samat ongelmat. Voi olla, että ostan lanne-/ratsastusloimen, joku magneetti/Back on track tai vastaava varmaan, jos vaikka auttaisi. Ainakin pitää aktivoitua hieronnassa ja venyttelyssä ja sitä arnikaakin pitää varmaan hölvätä useammin tuonne pahimpiin paikkoihin. Sillä ne omatkin paikat pysyy kunnossa, siis hieronnalla ja venyttelyllä, arnikaa en ole kokeillut.

Tallilta tullessa kantattiin taas kaupan kautta ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Juuri sopivasti ehdittiin puolen tunnin lenkki heittää, ennen kuin alkoi taas sataa. Vaan tulipahan ainakin laiskoteltua ihan olan takaa, kun ei sateessa viitsinyt ulkoilla. Ja kylmäkin on. Hyvä kuitenkin, että juuri se aika kun oli pakko ulkoilla, oli poutaa.

Sunnuntaiksi (26.5.) oli sadetutkan mukaan tulossa taas sadetta, mutta vasta iltapäivällä. Tallille siis jo ajoissa aamupäivällä, jotta ehtii ennen sadetta. Hiukan lannan lappamista ensin, sitten poni mukaan hoidettavaksi. Tallilla oli ratsastusseura Staran, meidän tallin ja Pieniä Kavioita-tiimin yhteistyössä järjestämä valjastus- ja ajokurssi, joten pihalla oli hälinää, mutta hyvin mekin sekaan mahduttiin. Ajamaan päästiin lähtemään hiukan ennen kurssilaisia. Tehtiin 9 km mittainen lenkki, kun käytiin moottoritien toisella puolella tarkistamassa soramonttujen tilanne, mutta liian märkää oli vielä, jotta kärryillä olisi uskaltanut edetä. Jouduttiin siis kääntyilemään ympäri pari kertaa aika pienessä tilassa. Onneksi poni on siinä varsin taitava. Satamaankin jo alkoi ennen puoltaväliä, vaikkei ihan vielä silloin pitänyt. Aika rauhallisesti edettiin. Pari pidempää ravipätkää, käynti-ravi-käynti siirtymiä ja pari laukannostoa, mistä palkaksi lupa kävellä ja peppurapsutukset vielä kaupan päälle. Hyvä tuo lainakärry, kun on lyhyemmät aisat, niin ylettää rapsuttamaan.

Tallille takaisin päästyämme, satoi jo aika reilusti. Korpulta vermeet veke ja BOT-selänlämmitin hetkeksi lanneselän päälle. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Täytyy katsoa, jos sen saisi viriteltyä liikutukseenkin käyttöön. Siis ratsastaessa sitä on käytetty huovan sijaan Limpullakin, joten se onnistuu kyllä, mutta kärryille tai lanneloimeksi, niin täytyy suunnitella. Ei tarvisi sitten ostaa, kun tuota rahanmenoa on ihan ilmankin riittävästi ja ylikin.

Kotona olin jo niin ajoissa, että ehti jo tylsistyäkin, kun ei uloskaan viitsinyt mennä. Illalla oli sitten jo pakko ja pelattiin koirien kanssa vähän pihalla ja käytiin ajelemassa. Käväisin siis Apsilla ja tulin pidempää reittiä takaisin. Kotiin tultuamme oli sateessa juuri sopivasti taukoa ja käytiin hiukan vielä metsässä pyörähtämässä. Laiskotteluksi meni siis tämäkin päivä, mutta niin oli vähän ajatuskin. Jos vaikka saisi sitten jotain aikaiseksikin, kun oikein ensin löysäilee.

Maanantaina (27.5.) käytiin vaihteeksi koko lauman kanssa lenkillä päivällä. Sitä ennen pyörittelin Korppua hiukan kentällä irtona. Niin hieno poni. Se yritti ihan tosissaan ja ravasi hienosti pienellä ympyrällä ja suoritti hienot laukannostot molempiin suuntiin. Minun ponini on tullut takaisin entistä ehompana ja teinihirviö on kadonnut jonnekin. Toivottavasti lopullisesti, todennäköisesti kuitenkin vain väliaikaisesti.

Lenkilläkin se käyttäytyi kuin pieni enkeli ja oli oikein miellyttävää lenkkiseuraa. Kotimatkalla tehtiin taas kaulanaruharjoituksia ja jopa taluttelin naruriimusta virittelemälläni kaulanarulla pätkän. Toimi todella hienosti ja herkästi niinkin. Taisi osua "kurinpalautus" oikeaan osoitteeseen perjantaina, kun nyt ei todellakaan ollut niin mitään ongelmia. Ainoastaan ihan hyväntuulinen poni, joka toimi lähes ajatuksen voimalla.

Illalla lähdettiin vielä koirien kanssa Loviisaan tämän kesän ensimmäisiin raveihin. Menin aika myöhään, mutta juuri tarpeeksi ajoissa, jotta ehti seurustella tuttujen kanssa ja käydä Hevarin autossa ostoksilla. Tervarasvaa ja uusi riimu tarttui mukaan. Kun juuri annoin kaksi Ljúfurin vanhaa riimua pois, niin olihan se jo pakko ostaa uusi. Tarve oli ainoastaan tervarasvalle. Koiratkin hengailivat alueella lopuksi puolisen tuntia.

Tiistaina (28.5.) oli ratsastuspäivä. Maastoon siis suunnattiin teinihevoisen kanssa. Tehtiin noin kuuden kilometrin lenkki, lähinnä käynnissä. Skorpan ei ollut kovinkaan virtaisalla päällä, ennemminkin laiska. Virta näyttää kadonneen teinihirviön mukana jonnekin teille tietämättömille. No, nautitaan nyt tästä vaihteeksi. Vähän tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä ja yksi hallittu laukannosto äänikäskyllä, kun muuta tapaa se ei vielä osaa. Hienosti toimi sekin. Laukkaa tosin tuli vain kolmisen askelta, kun stoppasi heti kehuista, muttei se ollutkaan se pääasia. Kunhan nousi. Tästä on hyvä jatkaa.

Koirat viettivät lepopäivää, kun Noah oli tosi väsynyt. Käytiin me vähän metsässä ja puuhattiin päivällä pihalla, kun virittelin herneen versoille keppejä tueksi. Mutta muuten eivät missään käyneet.

Keskiviikkona (29.5.) käytiin Korpun kanssa ajolenkillä. Rauhallinen kahdeksan kilometrin lenkki heitettiin. Hieman ravia ja pari laukannostoa, muuten käveltiin ja katseltiin maisemia.

Noah oli tosi väsynyt vielä tänäänkin, mutta illalla kun tulin tallilta, vaikutti jo omalta itseltään, joten lähdettiin pyörälenkille. Ajatus oli alunperin lähteä vain Peikon kanssa, mutta koska Noah näytti pirityneen, pääsi sekin mukaan. Seuraavana, helatorstain (30.5.) aamuna, se oli kuitenkin taas ihan tosi väsynyt ja nyt jo kipeän oloinen. Noah siis jäi kotimieheksi, kun me Peikon kanssa lähdettiin Miehikkälään, orivarsojen laitumellelaskua katsomaan. Kovin oli vaisua meininkiä orivarsoillakin, eikä me siellä sitten kauaa viihdyttykään. Mutta tulihan käytyä.

Supersurkea epätarkka kännykkäräpsy, mutta onhan edes jotakin.

Kotona löysäilin jonkin aikaa, ihan otin päikkärit syönnin päälle, ja läksin sitten kuitenkin tallille, vaikkei pitänyt. Kello oli jo puoli seitsemän, kun pakkasin koirat autoon ja läksin. Poni pääsi vähän kentälle pyörimään narun nokassa. Tehtiin ensin tutut ympyräjutut, ravit ja laukannostot. Sitten kaulanarulla pysähdys, peruutus, kääntymiset, maasta siis nämäkin. Yritettiin myös väistöjä, mutta ovat minulle vaikeat kertoa selkeästi ponille, mitä haluan, joten parin yrityksen jälkeen annoin periksi, ettei ihan hitoiksi mene. Muuten meni ihan superhienosti. Pääsi sitten peltoon hetkeksi syömään.

Perjantaina (31.5.) jo heti aamusta oli selvää, ettei Noah nyt ainakaan paremmaksi ollut muuttunut yön aikana. Sille ei enää kelvannut ruokakaan ja se oli tosi tuskaisen oloinen. Eläinlääkäriä siis metsästämään. Neljännestä paikasta onnisti ja niin hurautettiin Loviisaan Lovetiin. Otettiin verta, pissaa ja ultrattiin, mutta mitään selkeää syytä ei löytynyt. Tulehdusarvot taivaissa ja virtsassa glukoosia, muttei veressä. Epäilynä munuaistulehdus tai myrkytys. Kovasti sai kehuja mukavasta luonteestaan ja helposta hoidettavuudestaan (vai voiko sen noin sanoa?). Mukaan saatiin antibioottia ja kipulääkettä ja uusi aika maanantaille. Lasku neljä ja puoli sataa, hyvästi lomarahat.

Yllättävä rahan meno toki aina harmittaa, mutta tärkeintä on hoitaa poika kuntoon. Joten pienillä suunnitelmien muutoksilla loma jatkuu kuten tähänkin asti. Kotiin tultua, koiralle heti napit naamaan ja jo vajaa kaksi tuntia sen jälkeen, se vaikutti pirteämmältä. Hyvin mielin siis pakkasin Peikon autoon ja lähdettiin purkamaan stressiä eli ponin kanssa lenkille. Käytiin ihan hyvän mittainen lenkki Korpun kanssa, joka oli rasittava. Ei mitenkään mahdottoman hankala, kun totteli kyllä kun sanoi, mutta pyrki kokoajan vihreälle. Osansa varmaan teki se, etten nyt ihan jaksanut keskittyä, kun pää oli aika tyhjä. Lenkin jälkeen kotona odotti onneksi edelleen piristynyt Noksu, joka ihan melkein jopa riehaantui, kun lähdettiin metsään pissalenkille. Kyllä siitä taitaa koira vielä tulla.