Elämä on...

..välillä vaan niin hirvittävän epäreilua. Ensin lähtee Ella, sitten Mare. Ne olivat jo vanhoja koiria ja oli niiden aika lähteä. Ikävältä se silti tuntuu. Mutta vielä ikävämmältä tuntuu kun nuori iloinen koira kuolee yllättäen. Monipuolinen harrastuskoira ja emäntänsä rakas ystävä on tänään matkustanut taivaallisille agilitykentille. Todella paha olo on emännän puolesta. Hän menetti samalla ystävän ja harrastuskaverin. Ansa siirtyi juuri agilityssä kolmosluokkaan ja BH-koe piti suorittaa viime maanantaina. Hakuharjoituksetkin sujuivat ja molemmat nauttivat treenaamisesta. Nyt ei olekaan yht'äkkiä mitään. Ei ole reilua.

Pyhtään keskiaikainen kivikirkko, joka ei millään tavalla liity tekstiin, mutta sopii omaan mielialaani kuin nenä päähän

Onneksi elämä ei kuitenkaan ole pelkästään epäreilua. Useinmiten se on kuitenkin ihan mukavaa. Tänään on ollut varsin mukiinmenevä päivä ikävistä uutisista huolimatta. Noahin kynsi on käyttökuntoinen taas ja tottista tehtiin eilen ja tänään. Viikon remmilenkkeilyn jälkeen, tänään on myös lenkkeilty vapaana. Ja kynsi on kestänyt. Huomenna taidetaan päästä hakutreenaamaan. 

Limpun kanssa väänsin vähän selästä-treeniä ilman satulaa. Vähän oli omapäinen poni alla, mutta hyvin me silti selvittiin. Limppu ei vaan ollut ideasta ihan yhtä innoissaan kuin kuski.

Vielä kun saa ponit hoidettua yöpuulle ja koirakset ruokittua, onkin aika lähteä suoriutumaan tämän päiväisestä työpäi..yöstä.

Lisää kyyneliä

Jälleen on yksi enkelikoira enemmän. Marun veli, Mare (Tajmadoran Maranello), on eilen muuttanut pilven päälle Ella-siskon kaveriksi. On vaan niin paha olo juuri nyt.

Hyvää matkaa Mare, terkkuja Ella-siskolle

Nyt harmittaa

Noahilla on jalka kipeä. Oikeassa etujalassa on ollut kynsivaurio jo jonkun tovin. Se ei ole kuitenkaan vaivannut millään tavalla ja irtonaiset härpäkkeetkin olen saanut hyvin poistettua. Tänään se kuitenkin on ollut arka kosketukselle ja seistessä tassua on roikotettu ilmassa. Mihin lie on sen tölvässyt vauhdin hurmassa. Hakutreeneissä eilen? Mahdollisesti. Tehtiin suorapalkka-haamuja eli vauhtia oli enemmän kuin on suinkaan aina tarpeellista, eikä se pallon perässä juostessaan todellakaan katso eteensä. Tai varo yleensäkään yhtään mitään.

Tänäänkin oli hakutreenit ja vaikka ajattelinkin etten Noahia treenaa, tein sen kuitenkin. Takaisin autolle kävelikin sitten jo selvästi ontuva koira. Hitto että harmittaa. Kaksi pistoa sille vaan otettiin, mutta kun se pallon kanssa meuhkaaminen ei ole mitenkään rauhallista niin nyt sitten koskee. Kiukkuinenkin pikkukoira on, mikä tarkoittaa sitä, että jos Diiva tai Maru tulee liian lähelle tai muuten vaan ärsyttää kipeää koiraskoiraa pelkästään olemalla olemassa, herra hyökkää. Ja kunnolla.

Kyyneliä

Surullisia uutisia. Marun Ella-sisko (Tajmadoran Manuela) on eilen lentänyt enkelikoiraksi pilven päälle. En halua edes kuvitella kuinka pahalta Ellan kotiväestä tällä hetkellä tuntuu kun minullakin on itku herkässä. Samalla tietysti huoli omasta rakkaasta Marusta kasvaa. Vaikka se voikin hyvin, on aika tämän mummokoiran kanssa jo vähissä.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle Ella!

Eilen oli muutenkin ikävien (koira)uutisten päivä. Hakutreenikaverin nuori aussinarttu on eilen joutunut kiireelliseen kohdunpoistoon.

Pikaista paranemista Ansa!

Sitä sun tätä ja jotain siltä väliltäkin...

Jokavuotinen työhässäkkä on taas täällä ja sehän siis tarkoittaa sitä, että harrastusten kannalta helpot 7-15 työpäivät on hetkellisesti harvinaisia ja töissä juostaan kolmessa vuorossa tai milloin mitenkin. Lauma on onneksi sopeutuvaista sakkia, eikä epäsäännölliset nukkuma-/toiminta-ajat aiheuta suurta stressiä. Ei edes Limpulle, joka ensimmäisenä kotonaolovuotenaan stressasi todella voimakkaasti päivärytmin muutoksiin.

Ponipoikien painonpudotusprojekti ei ole edennyt. Treenejä on ollut siihen malliin, että hevosten liikutuksesta on joutunut tinkimään. Satunnaisia lenkkejä pitkin kylätietä. Jonkun kerran ollaan myös käyty metsässä irrottelemassa kun muuhun ei ole ollut aikaa. Limppu siis irrottelee, Ljufur kipittää kiltisti narun perässä. Ja kyllä pappaheppa muuten juokseekin. Välillä kevenee etupää, välillä takapää ja välillä lentää koko poni, naama iloisessa virneessä. Ensimmäisellä kerralla ei herra ehtinyt edes evästä hampsia kun oli niin kivaa. Viimeksi ei ihan irronnut kun syöminen veti enemmän puoleensa. Ja kamerahan oli tietty mukana juuri silloin kun Limppu otti rauhallisemmin...

Irtosi siltä vähän liikettäkin, mutten juuri kuvatuksi sitä saanut. Ainoa otos on vielä normaaliakin huonompi, mutta onhan ainakin jotain todisteaineistoa.

Painomittanauhaakin uskaltauduin käyttämään jokin aika sitten, eikä tilanne onneksi ollut yhtä huono kuin mitä pelkäsin. Painot ei olleet laskeneet, muttei myöskään nousseet. Uudet pienen pienillä reijillä varustetut heinäverkot on viritetty tarhaan ja toivon niiden hidastavan syömistä entisestään. Sitäpaitsi vanhat verkot alkoivat olla jo aikansa eläneet kun ahmatti Limppu oli hieman suurennellut aukkoja.

Ljufuria moiset uutuudet ensin hieman epäilytti, mutta ei sekään kauaa jaksanut ihmetellä kun selvisi, ettei heinää ollut muualla saatavilla.

Vaikka kyllä se kunnon heinä sentään on aina kunnon heinää. Värillä ei ole väliä, mutta vihreää sen olla pitää.

Noahin treenit jatkuvat ja ehkäpä jotain edistystäkin tapahtuu. Agility nyt ainakin sujuu kerta kerralta paremmin. Harmittavasti vaan parin seuraavan viikon ohjatut treenit jää meiltä väliin kun minulla on iltavuoro. Täytyy yrittää ehtiä itsekseen kentälle muutaman kerran, jottei tule liian pitkää taukoa.

Haussa on samat ongelmat kuin ennenkin, ihmiset on niin ihania. Kohtuullisesti se saa kuitenkin itsensä kasattua, eikä ole aikoihin syliin tunkenut. Viime aikoina on taas virtaa ollut enemmän kuin järkeä ja etsintä menee hieman juoksenteluksi, joten haamuilua on ollut ohjelmassa ajoittain, jotta saataisiin pistot hiukka suoremmiksi. Uutena mukaan kuvioihin ovat tulleet piilot, jotka useinmiten ovat avonaisina. Umpparitreeniäkin ollaan muutamaan otteeseen tehty, kuten jo viimeksi kerroinkin. Palkkaustakin on hieman tarkennettu ja koiraskoiralle ennen totaalisessa kiellossa olleet taisteluleikit on otettu kuvioihin. Se on siis palkattu yleensä heittämällä pallo, jonka kanssa on sitten saanut juoksennella pitkin metsää aikansa, jonka jälkeen tarjoaa minulle vetoleikit mielessä. Nyt on kuitenkin ohjattu leikki maalimiehelle ja joitain kertoja on palkattu jopa suoraan taistelulla. Ei siitä haittaa ainakaan ole tuntunut olevan, liekö sitten hyötyäkään.

Tasapuolisuuden vuoksi, muutama sana myös vanhoista rouvista, vaikkei niistä juuri kertomista yleensä olekaan. Mummokoirat kun keskittyvät lähinnä kotivahtina oleiluun, lenkkeilyyn ja syömiseen. Diiva on saanut välillä harrastaa ilmaisutreeniä pihalla Noahin siivellä kun Noksun kanssa ollaan vahvisteltu maalimieskäytöstä pihatreenien muodossa.

Maru alkaa olla kohtuullisen pitkässä turkissa ja kone pitäisi esiin kaivaa. Mutta kun aina on jotain muuta puuhaa niin ei ehdi. Ja kohta se on jo myöhäistä kun tulee kylmä ja talvi ja kaikkea.

Noah treenaa

Noah treenaa nykyään niin tiheään, että on ollut pidettävä "pakkovapaita", ettei ihan leipäänny. Tiedä sitten, onko moisesta vaaraa kun aina yhtä innoissaan kuitenkin töihin lähtee. Tosin pientä uppiniskaisuutta on ollut havaittavissa. Johtuuko moinen sitten tiheään täytetystä treenikalenterista vai jonkinmoisesta jätkäilystä, vaikea sanoa. Välillä kuitenkin tuntuu, että muut jutut kiinnostaa enemmän ja työt tehdään puolihuolimattomasti, toisella silmällä toisaalle vilkuillen. Onneksi moista esiintyy vain hetkittäin, useinmiten vire on kuitenkin entisenlainen.

Perjantaina oltiin hakuporukan kanssa tottistelemassa. Ilta venähti pitkäksi juorutessa ja treenatessa. Noah teki seuraamista ja paikallamakuuta häiriössä. Seuraamisessa keskityttiin kontaktiin, missä ei ollut taas mitään huomauttamista. Koiraskoira oli muutenkin taas oma itsensä, motivoitunut ja keskittynyt. Treenikavereilta tuli hyviä vinkkejä leikkimiseen/palkkaukseen, kun itse tunnen olevani kohtuullisen hukassa tuon lelun kanssa riehuessa. Namilla kun on edellisten kanssa lähinnä menty. Paikallamakuuseen riennettiin kiireellä kun toinen koira tuli kentälle. Eihän sitä nyt häiriötä voi jättää hyväksikäyttämättä. Todella hienosti makasi poika. Terävänä ja hievahtamatta. Pienestäkin vilkuilusta tuli torut ja hienosta suorituksesta kehut. Ei tarvinut juuri torua. Pari kertaa kävin palkkaamassa välillä.

Tänään oltiin aamusta hakuilemassa märässä ja hiostavan kuumassa metsässä. Noah etsi neljä maalimiestä, joista yksi oli avoimessa piilossa ja pari puolimakuulla. Maahan-käsky koiran tullessa. Viime treenit kun meni hieman turhaksi juoksemiseksi suoraviivaisen etenemisen sijaan, niin nyt otettiin haamut/äänet ennen lähetystä. Hienosti toimi poika, eikä ilmaisuissakaan ollut moittimista. Piilotreenit jätettiin tällä kertaa väliin. Viimeksihän tehtiin umpipiilotreeniä, joka ensiyrittämällä aiheutti lähinnä suurta ihmetystä. Noah ei voinut mitenkään ymmärtää, mihin se maalimies katosi, vaikka parin metrin päässä katsoi kun piiloon mentiin. "Tässä se oli ja tässä se haisee, mutta missä ihmeessä se oikein on." Kun sitten älysi, tunki ensin piiloon sisälle, josta sai häädön hyvin pikaisesti, minkä jälkeen hetken mietittyään älysi alkaa haukkumaan. Toinen yritys olikin sitten täydellisen onnistunut.

Tiistaina oltiin aksaamassa, treenikerran ohjelmassa ratatreeni. Ennen omaa vuoroa, tehtiin viettitreeniä seuraamisen yhteydessä. Tuntui toimivan, sillä Noah oli todella hyvässä mielentilassa radalle mennessä. Rauhallinen ja keskittynyt. Pätkissä tehtiin ja molemmat onnistuttiin hyvin. Noah oli todella hyvä ohjattava ja myös eteni hyvin, enkä minäkään suuresti hölmöillyt. Hyvä mieli jäi.

Ollaan me rentouduttukin, eikä kokoajan vain treenattu. Viime viikonloppuna oli tämän kesän kovimmat, ja ainoat, helteet ja sehän tietää uintireissuja lenkkeilyn sijaan.