Paranneltu versio

On tainnut Noahin silmä olla aika kovasti kipeä tai sitten eläinlääkäri poisti roskan mukana myös aivot, koska nyt on koiraskoira ihan kuin erikoira ;) Vauhtia piisaa ja mieli on hyvä. Tippoja on tiputeltu ahkerasti, mutta muuten on vietetty normaalia elämää. Treenit on vielä jätetty väliin, odotellaan jälkitarkastuksen tulokset ensin. Eilen tosin otettiin ruututreeni ohimennen kaupoilta tullessa, kun ei kentällekään päästy. Siellä kun oli taas ruohonleikkuu menossa. Viimeksikin oli. Jotenkin olen viimeaikoina onnistunut passaamaan aina väärin.

Helppo ruutu tehtiin. Syvyyttä viitisenkymmentä, mutta leveyttä vain 10-15 metriä, kuusi esinettä. Autosta näki tallonnan ja esineiden viennin. Ja pitkästä aikaa Noah tuntui jo autosta otettaessa omalta itseltään ja niin se lähtikin vauhdikkaasti myös suorittamaan. Kolme esinettä nousi vauhdikkaasti ja vaikka ensimmäisenä nousi lähin esine, ei Noksulla silti ollut ongelmia irrota myös kauemmas. Nyt oli ruutu just niin kuin pitikin. Eipä ole tainnut koko kesässä ollakkaan. Hyvä mieli.

Peikko kävi sitten etsimässä loput kolme esinettä ja Noah jäi haukkumaan autoon, mitä se ei ole ikinä tehnyt. Tässä tapauksessa varsin positiivinen reaktio. Se halusi jatkaa hommia. Peikon kanssa käveltiin yhdessä ruutuun ja aina kun reagoi esineen hajuun, pysähdyin ja annoin rauhassa paikallistaa. Kun löytyi sai hirmuttomat kehut ja leikkiä. Ihan se ei ota suuhunsa vielä, muttei se muutenkaan halua juuri nyt ottaa suuhunsa kauheasti mitään, kun hampaat vaihtuu. Pureskelu eli luut/puruluut kyllä käy. Kovasti se silti tykkää etsiä ja tuntuu myös vähän alkavan älytä ideaa. Hieno Peikko.

Mentiin vielä soramontulle juoksentelemaan ruutuilun jälkeen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.. ja silmät täynnä hiekkaa, molemmilla. Noahin silmät sitten huuhdoin ihan kunnolla vedellä, kun palattiin autolle. Hölmö en tullut ajatelleeksi, ettei ehkä silmätoipilaalle parasta "lääkettä". Mutta kivaa ainakin oli.

Peikon kanssa on nyt ollut tottikset vähän tauolla, kun tuo Noahin silmäjuttu on vienyt ajatukset kovasti muualle. Näyttelyjuttujakaan ei olla treenattu, vaikka huomenna mennäänkin ensinäyttelyyn. Hakua sen sijaan ollaan kyllä treenattu ja kovasti on pikkukoira syttynyt. Taas viimeksi se huitaisi ensimmäisellä pistolla täysillä takakulmaan asti, ennen kuin hetken etsinnän jälkeen päätyi maalimiehen naamaa nuolemaan. Yleensä se käyttäytyy ihan hyvin, mutta nyt vissiin ei mitenkään voinut vastustaa kiusausta, kun niin riemastui löydöstään. Tällä viikolla treenattiin kahtena peräkkäisenä päivänä, ensin viisi maalimiestä sitten kolme. Nyt ei tarvitse enää ääniapua, jotta osaa etsiä haamun katseellaan ja kestää jo pientä viivettäkin, mitä nyt aletaankin jo kasvattaa. Samoin haamut saavat alkaa siirtymään enemmän näyttäytymispaikasta.

Kaikki rakkaat vanhukset ♥

Vanhukset voivat edelleen hyvin. Diiva on hiukkasen paksussa kunnossa, kun ruoka vaihtui laadukkaampaan ja liikunta on vähentynyt. Marukin on hiukkasen lihonut, muttei se haittaa. Parempi tuon ikäiselle hiukka ylimääräistä, kuin luurangon laiha. Hyvin se jaksaa liikkua kuitenkin. Limppukin on entisensä. Hyvin on pysyneet lihakset, vaikkei olekaan liikutettu, mutta kun pihatto ♥

Lääkärillä vol 3 tai jotain

Tänään ajeltiin taas Porvooseen. Mitäpä sitä muutakaan sadepäivänä. Noah meni ihan innoissaan taas lääkärille, kuten minun koirani yleensäkin. On ollut hyvä tuuri, eikä niitä juuri ole tarvinut hoidella, joten mitään pelkotiloja ei ole päässyt syntymään. Pepsi aikanaan oli ainoa, joka on eläinlääkäriä pelännyt ja se meni sitten jo niin pitkälle, ettei suostunut seurustelemaan tutun eläinlääkärin kanssa edes hänen vapaa-aikanaan.

Ensin tarkistettiin, että roska oli vielä paikallaan. Rauhoituspistos kankkuun ja odottelemaan rauhoittumista. Ihan ei meinannut antaa koiraskoira periksi, vaan pakkohan se viimein oli. Sinne se jäi hoidettavaksi, kun me Peikon kanssa käytettiin tilaisuus hyväksemme ja lähdettiin kuluttamaan aikaa Peten Koiratarvikkeeseen. Peikolla ainakin oli ihan sairaan kivaa. Pikkukoira oli kuin Liisa ihmemaassa ja sinkoili sinne tänne häntä hurjasti heiluen. Suurensuuria ostoksia ei tehty, ihan vaan meatmix-pötköjä ja vingulla varustettu pehmolelu, kun Peikko sen ihan välttämättä halusi. Maksoikin ihan kokonaiset kolme euroa.

Noah oli hoidettu ja odotteli häkissä hiukkasen tokkuraisena. Pienen pieni puunpalanen tai vastaava oli silmästä löytynyt. Itse epäilen heinän vihnettä tai jotain sellaista. Ei siis ollut hiekkaa, jonka vielä olisin ymmärtänyt, kun hiekassa pyörii, mutta miten sinne on tikku voinut mennä. No, nyt se on pois. Tippoja tiputellaan viikko ja jälkitarkastuksen hoitaa ensi maanantaina omalääkäri setä. Toivotaan parasta. Siistiltä näyttää ainakin nyt. Katsellaan muuta sitten myöhemmin, jos tarvetta vielä on. Alakulmuri nyt jokatapauksessa menee poistoon. Että se siitä kameran putkesta. Suunnittelin nimittäin ostavani kameraan pidemmän putken, mutta ne rahat meni jo. Katsellaan sitäkin siis sitten myöhemmin...

Viikonloppuna oli seuramme agikisat, missä olin taas talkoilemassa. Lauantaina oli Peikko mukana, kun oli vaan pikkukisat (1&2 luokat). Alkoivatkin vasta puolilta päivin. Talkoovuoron jälkeen oli aikaa hengailla Peikon kanssa alueella ja hyvät painit saikin taas aikaiseksi kuukautta nuoremman, mutta samankokoisen, labbispennun kanssa. Sunnuntaina hain koirapojat sitten kun oma talkoovuoro oli lusittu. Taas oli hyvää painiseuraa Peikolle tarjolla. Pentupainia 12-viikkoisen kelpipennun kanssa ja muuten vaan painia vanhan manssiuroksen kanssa ja nuoren perrouroksen kanssa. Muitakin uusia koiratuttavuuksia Peikko sai. Kiva viikonloppu. Kovin oli väsynyt pikkukoira iltasella, kun vielä lenkilläkin käytiin kotiin tultuamme.

Lääkärissä vol 2

Nyt sitten on käyty erikoislääkärin pakeilla ja hiekkaahan siellä silmässä on sarveiskalvoon painuneena. Saatiin vielä toistakin silmätippaa mukaan ja aika maanantaille, jolloin hiekanjyvät poistetaan. Jos eivät ole poistuneet itsekseen. Niinkin siis voi käydä ja maanantain käynti muuttuu jälkitarkastuskäynniksi. Peikko kävi samalla reissulla vaakalla, kun sellainen siinä odotushuoneessa niin hyvin hollilla oli. Painoa nyt 12,3kg. Kasvaa se, kokoajan, vaikkei sitä itse niin huomaakaan.

Lääkärissä

Eilen käytiin Noahin kanssa lääkärillä ja löytyihän sieltä ihan selkeää vikaakin. Silmät on vuotaneet jonkin aikaa ja niistä on keskusteltukin lääkärisedän kanssa jo aiemmin. Niitä siinä sitten tutkittiin ja tutkittiin ja tutkittiin vielä toisenkin lääkärin voimin. Tuloksena jotain ylimääräistä, mahdollisesti vierasesine (roska) painautunut silmään. Mitään verinäytteitä ei sitten vielä otettu, päätettiin tutkia tämä tilanne ensin loppuun. Nyt sitten tiputellaan tippoja ja nappaillaan nappeja ainakin huomiseen, jolloin meille on aika varattuna silmätautien erikoislääkärille. Toivotaan parasta. Nyt ainakin koiraskoira voi selkeästi paremmin, joten vaikka tämä ei olisikaan kuin osasyyllinen outoon käytökseen, tuntuu minustakin paremmalta.

Lääkärikäynnin jälkeen mentiin metsään, tarkoituksena heittää kunnon lenkki ennen hakutreenejä. Ukkonen vaan päätti toisin ja loppujenlopuksi jouduttiin melkein tunti varttumaan, ennen kuin pääsimme edes treenaamaan. Sen verran komiasti tuli vettä. Noah ei treenannut, mutta Peikko etsi neljä maalimiestä. Ja olihan se vaan taas varsin hyvä pieni hakukoiran alku. Ensimmäinen haamu oli noin neljässäkympissä, mutta vissiin se oli vielä herralle liian lähellä, kun huitaisi hurjaa vauhtia ohi takakulmaan asti, mistä nopea käännös takaisin ja maalimiehelle herkkuja hakemaan. Hirveästi oli vauhtia ja jokaista jo etsikin, eikä vaan juossut paikalle suoraa päätä. Hieno kakara. Harjoitukset jatkuvat...

Muuta pientä vol 2

Käytiin sitten tänäänkin aksakentällä. Justiinsa oli joku korjaamassa esteitä pois, kun saavuin paikalle, joten päätin lähteä ensin heittämään kunnon lenkin, kun se nyt oli muutenkin tarkoitus tehdä samalla reissulla. Tunnin lenkki heitettiin ja takaisin tullessa oli eri porukka kentältä lähdössä. Johan nyt oli ruuhkaa. Koskaan ei ole muita sattunut samaan aikaan ja nyt sitten enemmänkin. Kävin sitten virittämässä keinulle tuolit molempiin päihin sillä aikaa, kun koirat ottivat vähän huikkaa autossa. Peikko siis teki keinua. Ja hyvin tekikin. Ensin tuoleilla, sitten yhdellä tuolilla alussa ja lopuksi ilman. Eikä yhtään pelottanut. Nyt on kontaktiesteet siis kaikki tehty tyypille tutuksi ja siitä on hyvä jatkaa sitten joskus myöhemmin. Saatanpa minä muistutella niitä satunnaisesti tässä välissäkin, mutten mene varmaksi vannomaan. Näinkin on hyvä.

Harmittavasti alkoi sataa juuri kun Peikon treeni oli ohi ja päätin sitten olla jäämättä odottelemaan sateen loppumista eli Noah ei sitten treenannut. Myöhemmin kotona tehtiin kuitenkin ruututreeniä vastaavasti kuin kapulatreeniäkin on tehty iskunoutona. Eilenkin tehtiin ja tuntui toimivan. Tänään ei ihan mennyt yhtä hyvin, muttei kyllä mitenkään huonostikaan. Viikolla käytiin kerran tekemässä perusruutu, missä näki tallonnan ja esineiden viennin autosta. Merkkasin esineet vielä kutsumalla Noahia. No, kieltäytyi silti edes yrittämästä. Koira siis autoon ja Peikon kanssa yhdessä esineet pois. Nyt sitten ollaan yritetty tätä tapaa. Saa nähdä. Noudossa on toiminut hyvin.

Tänään vuolin myös molempien ponien takaset. Ljúfur päätti ensin, ettei aio osallistua moiseen ja poistui paikalta. Annoin sen mennä. Vuolin sitten ensin Limpun, joka taas loukkaantui, kun häntä häirittiin, kun hän oli syömässä, eikä voinut sitten siinä samalla syödä, kuten minulla oli ajatus. No, kaviot saatiin vuoltua kaikesta huolimatta. Myöhemmin Ljúfurkin suostui yhteistyöhön ja senkin kaviot saatiin tehdyksi. Yritti se kerran vielä poistua paikalta, mutta kun huomasi, että akka kävelee vaan perässä kuin liimattuna, antoi periksi ja asettui pihalle juuri siihen samaan paikkaan mistä alunperin lähti liikkeelle ja nosti kavion valmiiksi. Kiltti poni. Viimeksi laitoin sen vastoin tapojani kiinni, kun paarmojen ja helteen takia olisi ollut muutoin mahdoton hoitaa. Yleensä hoidan ponit aina vapaana, joko tarhassa tai pihalla riimunnaru maassa eli eivät siis ole sidottu mihinkään. Näin se on vapaaehtoista ja saavat poistua paikalta, jos alkaa ahdistaa liikaa. Ihan vaan huvikseen ei niillä kuitenkaan ole lupaa poistua, esimerkiksi syömään. Hyvin on toiminut tähän asti. Tosin Limppu aina tasaisin väliajoin yrittää poistua ihan muuten vaan, kun nyt ei vaan huvita seisoskella paikallaan. Mutta Limppu nyt vaan on Limppu, joka on sitä mieltä, että aina kannatta yrittää.

Iso poika ja muuta pientä

Eilen hakuiltiin jälleen. Molemmat pojat sai hyvin niukasti aamuruokaa, kun treenitkin alkoivat jo kympiltä. Peikolle pakkasin herkuilla höystetyn aamuruuan neljään palkkapurkkiin ja reppuun. Ja sitten mentiin. Peikko teki taas ensin. Neljä haamua aika syvällä, ehkä neljässä kympissä, yksi ihan jo takarajalla ja kallion takana. Haamut myös liikkuivat hiukan, eivätkä vaan pudonneet paikalleen. Hyvin toimi taas. Selvästi käyttää nenäänsä, vaikka vauhtikin kasvaa kokoajan. Eikä anna periksi, jos ei heti löydä. Hyvä siitä tulee, jos nyt saadaan joku ilmaisukin vielä aikaiseksi.

Noah läksi mukaan samalla kun palautin Peikon autoon. Noahille kolme haamua, joista yksi piilossa. Vauhtia ja intoa oli jokaisella pistolla ihan entiseen malliin eli liikaa. Myös ilmaisut ok. Hiukkasen alkaa epäilyttää, että josko siellä toisessa ryhmässä on tapahtunut jotain, kun tässä uudemmassa ei ongelmaa ole koskaan ollut. Saattaapi olla myös sattumaa ja todennäköisesti onkin, mutta.. Aina sitä tulee mieleen. Nyt kuitenkin jäi hyvä mieli, kun koira oli oma itsensä, iloinen ja reipas.

Perjantaina poikakoirat olivat aksailemassa. Noah teki vain kymmenen esteen pikkuharjoitusta, yli kahdenkympin rataa en lähtenyt edes yrittämään, kun siitä mitään tule kumminkaan. Ensimmäinen meni hyvin, Noksu irtosi hienosti ja haki esteille. Joku rima tuli alas, kun ohjaus oli myöhässä. Sen jälkeen sitten olikin liikaa kiinni ja kyseli joka esteen jälkeen, joten minulla meni taas tovi, että osasin asennoitua tähän mielentilaan. Ei jauhettu kauaa, vaikka minun olisikin tehnyt mieli. Koiralle kuitenkin parempi lopettaa ajoissa, kun sehän ei niitä virheitä tehnyt.

Treenien jälkeen odotettiin, että kenttä tyhjeni ja käytiin Peikon kanssa paikkaamassa puomipaniikkia. Peikolla oli jokin mörköiästä johtuva kiipeilykammo ja kun sitten puomille sen vein, sille iskikin paniikki.  Ja kun iski, niin pakkohan se on ollut korjata, ettei sitten jatkossa aiheuta ongelmia. Viime perjantaina teinkin sitten niin, että "pakotin" sen kiipeämään koko puomin päästä päähän eli hihnassa namilla houkutellen, palkka aina itse otetuista askelista. Hiukanhan siinä joutui odottelemaan ja aikaa kului varmaan vartti, jos ei enemmänkin, mutta niin vain päästiin puomi alusta loppuun. Ja kas kummaa, ongelma olikin kokonaan kadonnut viikossa ja Peikko kipitti ihan itse vauhdikkaasti ja iloisena koko puomin. Namia ei voinut edes yrittää tarjota ennen kuin alastulolla, koska pikkuherra sekosi siitä ihan ihmeen voimakkaasti ja meinasi pudota puomilta. Taisi olla jo nälkä. A-estekin kiivettiin kerran namin voimalla hienosti ja nyt saavatkin molemmat esteet odottaa Peikon kasvamista aikuiseksi.

Sitä luoksetuloakin treenattiin aksailujen yhteydessä, kun oli oiva tilaisuus käyttää hyväksi treenikavereita pitämään Peikkoa paikallaan. Hyvin se olisi ohittanut nytkin, mutta lelulla sain sen stoppaamaan pari kertaa ihan oikeaan paikkaan. Ei se kyllä jarruttanut silti. Mutta eiköhän se vielä opikin. Samalla ollaan tehty "luoksetuloa" myös kotona, mistä taas pientä videoevidenssiä. Kuvasin koko treenin, missä tehtiin myös näyttelyseisottamista tottistelun lisäksi ja aikaa kului noin viisi minuuttia. Ja me tehtiin mielestäni tosi pitkä treeni verrattuna normaaliin. Videosta tosin on leikattu turhat pois eli pituutta on vain kaksi minuuttia viiden sijaan. Ehkäpä sen joku viitsii jopa katsoa. Itselleni se on oikein hyvää materiaalia edistymisen seurantaan.

Peikko nostaa koipea. Sehän on merkannut jo varmaan kuukauden päivät, mutta nostamatta koipea. Selvää merkkailua kuitenkin, kun pissaa heti muiden pissan päälle tai jonkun hajun päälle. Eikä lorota kaikkea kerrallaan. Satunnaisesti on nostanut jopa koipea, mutta tänään tuossa aamulenkillä metsässä oikein seurasin tarkkaan, kun kulki Noahin perässä, että kuvittelenko vaan vai merkkaako oikeasti. Ja niin vaan merkkasi ja myös joka kerran nyt nostamalla myös koipea. Aika aikaisin on alkanut, kun tulee vasta viisi kuukautta parin viikon päästä. No, pissaa se kyllä toistaiseksi vielä kuitenkin suurimmaksi osaksi pentupissoja. Vaan ei varmaan mene kauaa, kun ne jo jäävät. Iso poika.

Varman päälle

Eilen hakuiltiin. Molemmat pojat olivat hyvin reippaita, vaikka mamma ei niin ollut. Kovin on väsyttänyt koko viikon. Jonkinmoiset treenit saatiin kuitenkin aikaan, vaikkei ohjaajan pää toiminutkaan toivotulla tavalla.

Noah on päässyt yleensä aina ensin suorittamaan, muttei tällä kertaa. Peikko siis ensin baanalle ja sille neljä haamua. Pari oli kauempana ja pari sitten vain parissakympissä. Myös pressu oli käytössä, koska maasto oli avoin, eikä kunnon piilopaikkoja ollut. Enkä halua, että maalimies näkyy kilometrien päähän, vaikka kyseessä onkin pentu. Hienosti toimi Peikko. Vauhdilla painatti maalimiehelle ja oli hyvin onnellinen kun löysi. Joutui oikein jo yhdellä pistolla kunnolla etsimäänkin, kun jotenkin kanttasi reilusti ohi. Ei antanut kuitenkaan periksi, vaikka hetken joutuikin miettimään. Metsästä tultiin aina suoraan seuraavan haamun kohdalle keskilinjalle ja viimeisellä osasi jo hakea katseella oikeaan suuntaan. Hieno Peikko.

Peikko 4,5 kk ja 11,5 kg

Noahin kanssa otettiin varman päälle ja vain etukulmat haamuparina. Ettei se vaan pääsisi lopettamaan työtekoa ja homma pysyisi rentona ja helppona. Ilmaisut kuitenkin otettiin ihan loppuun asti, ettei nyt ihan liian helpolla pääsisi. Sekin kun on yleensä appenzellin mielestä tylsää. Iloisesti ja vauhdilla suoritti koiraskoira, eikä ilmaisuissakaan ollut moitteen sijaa. Hieman se oli hämmästynyt, kun homma loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Hyvä niin.

Noahille on varattu ensi viikolle aika verikokeeseen ja muutenkin yleistarkastukseen. Jossain vaiheessa katkenneet alakulmurit saa lähteä, kunhan nyt ensin tutkitaan muuten. Kisat saa nyt tältä vuodelta unohtaa, katsellaan ensi vuonna uudelleen. Ellei nyt sitten löydy selkeää syytä, joka on helposti hoidettavissa ja koira alkaa taas toimia entiseen malliin.

Sunnuntaina oltiin ohjatuissa tottiksissa. Koska koko viikko on ollut aktiivinen ja varmaan koirille rankkakin, ei tehty kummankaan kanssa mitään ihmeitä. Peikko otti luoksetuloa, kun kerrankin oli appari tarjolla. Kovaa se tulee, mutta oli tyystin unohtanut kuinka jarrutetaan eli huitaisi joka kerta komeasti ohi. Korjasi kuitenkin eteen palkalle. Tarvitsee siis hieman nyt perehtyä tähän juttuun enemmän.

Noah pelasi noutoja, jotka menikin ihan hyvin. Mielentila oli erinomainen jo alusta asti ja tasamaanouto olikin aika täydellinen. Telineissä taas ensimmäinen kerta meni hitoiksi. Tuli takaisin sivusta tai viereisen esteen yli. Toisella yrittämällä ihan ok. Pallopalkka tuli vasta oikeasta suorituksesta, tietenkin.

Kotona tehtiin vielä Peikon kanssa vähän näyttelytreeniä ja Noahin kanssa esineruudun tapaista takamettässä. Näytelmätreeneistä on todistusaineistoakin, joka tosin ei ole samalta kerralta, eikä edes samalta päivältä. Jotain nyt kuitenkin, ihan jotta näen missä mennään. Samasta syystä minä videoin tottistreenejäkin.

Kiireinen viikko lopuillaan

On meillä ollut ihan yksi vapaailta/päivä tällä viikolla toistaiseksi. Tänään saattaa olla toinen, en ole vielä päättänyt. Ohjelmaa olisi kyllä tiedossa, mutta jaksanko osallistua, on sitten ihan eri tarina.

Maanantaina oltiin poikakoirien kera illalla naapuriseuran iltakisoissa kannustamassa ykkösluokan agiliitäjiä ja tapaamassa tuttuja. Peikon ensimmäinen hallikeikka, muttei se tuntunut huomaavan hommassa mitään outoa. Paikalla oli yksi mudinarttu myös, mediluokassa. Hyvin juoksi, vaikka onkin vielä keskeneräinen nuori koira. Peikko tykästyi samankokoiseen ja -rotuiseen kaveriin heti, vaikka tyttönen ei ihan ollutkaan samaa mieltä. Niin, Peikko neljä kuukautta oli todellakin samankokoinen kuin tämä aikuinen narttu ja painaa enemmän kuin yksikään perheen kolmesta mudista. Hups.

Tiistaina siis vapaailta, vaikka puuhattiin me jotain silloinkin. Käytiin kauppareissulla tekemässä ruutua Siltakylässä. Noah otti kapealta kaistaleelta näköviennillä kolme esinettä. Kaksi niistä meni oikeinkin hyvin, mutta sitten ei taas olisi halunnut millään liikkua mihinkään. Saatiin me se kolmaskin, mutta vaati vähän säätöä. Jotain outoa siinä kyllä on, kun haussakin käyttäytyy samoin. Peikko teki narun päässä olevan esineen noutoa metsässä. Se löytää ja etsii kyllä ja ilmaisee esineet, muttei ota suuhun saati että toisi. Se vaan heiluttelee esineille häntäänsä :) Narulla saatiin saalis liikkuvaksi ja myös "kelattua" koirapoika kosketusetäisyydelle. Noutoahan ollaan tehty naksuttelemalla ja tuo jo ihan hyvin, muttei ymmärrä yhteyttä tähän hommaan. No, eipä sen vielä tarvikaan. Vastahan se on neljä kuukautta vanha. Ehtii se vielä.

Ponitkin harjasin läpi ja rasvasin Ljúfurin oikein pidemmän kaavan mukaan. Molemmat pukkaa jo talvikarvaa ihan urakalla, vaikka helteet tuntuu vaan pahenevan.

Keskiviikkona oltiin sitten Peikon kanssa mätsärissä Karhulassa. Täytyyhän sitä harjoitella, kun kerran ollaan erkkariinkin menossa kolmen viikon päästä. Päivä oli helteinen, kuten kaikki päivät on olleet viimeiset monta viikkoa. Peikko oli jotenkin aika nuutunut, eikä ihan oma itsensä, mutta esiintyi kehässä kuitenkin ihan hyvin. Liikkui kaikilla neljällä jalalla ja jaksoi yllättävän hyvin seistä paikallaankin. Parina oli 7kk vanha parsonnarttu, joka sitten veikin voiton. Vaan eipäs sitten sijoittunut punaisten ryhmässä kuitenkaan, mutta Peikkopa sijoittuikin sinisten ryhmässä neljänneksi ja pentuja oli yhteensä 27 eli ei ihan muutamasta pennusta ollut kyse. Odotettua paremmin siis meni. Peikko jaksoi esiintyäkin jo paremmin, kun oli levännyt autossa välillä. Ja kun kehästä pääsi, löytyi leikkikaveriksi naapurin Tikki, puolivuotias parsonuros. Päivä siis päättyi ihan positiivisissa merkeissä.

Peikon ekat palkinnot ikinä :)

Torstaina oli hakutreenit pitkästä aikaa. Molemmat pojat oli ihan innoissaan. Noahkin aloitti varsin vakuuttavasti haamuparilla. Vauhtia oli ja intoa ja ilmaisut toimi. Otettiin vielä kaksi valmista suoralla palkalla ja niistäkin ensimmäinen ok, vaan neljännelle ei taas enää lähtenyt. Huoh. Aika helposti kuitenkin sain paikattua ja alkoi taas heti toimia ihan normisti, kun sai pientä hajua maalimiehestä. Eli mistään maalimiesmotivaatiosta ei siis ole kyse, vaan se on joko kipeä tai paineistuu minusta jotenkin ja menee epävarmaksi. Tutkimukset jatkuvat ja ainakin toistaiseksi helpoilla treeneillä mennään.

Peikko oli varsin taitava pikkupoika, vaikkei treeni ihan edennytkään minun suunnitelmieni mukaan ja joutui hiukan säätämään maalimiesten kanssa. Ensimmäisenä viistokävely muistuttelemaan pitkän tauon jälkeen hieman metsässä toiminnan mallia. Meni hienosti, joten loput haamuina. Avoin maasto ja maalimiehet aika kaukana. Sinne meni, hienosti, ilman mitään ongelmia ja vauhtiakin oli. Tosi taitava kaveri. Kunhan vaan saisin sen vielä joskus haukkumaankin... Hyvin se kyllä hevosia haukkuu tai lähinnä Ljúfuria, Limppua ei vissiinkään ihan arvaa. On nimittäin alkanut taas yrittää paimentaa. Kieltäähän sitä täytyy, mutta taipumuksia selvästi olisi. Pitäisi päästä oikeasti kokeilemaan lajia.

Treenien jälkeen pääsi Peikko vielä leikkimään viisikuisen vehnäpoika Hosen kanssa. Kivaa oli, vaikka tässä leikissä Peikkis olikin hieman altavastaajan osassa. Kun muut lähtivät, käytiin vielä pieni metsälenkki ihan omalla porukalla. Ei ollut kiire kotiin, kun aamulla ei herätyskello soisikaan ihan viideltä.

Perjantaina nimittäin oltiin messukeskuksessa maailmanvoittaja näyttelyssä Noahin kanssa. Mitään mainittavaa menestystä ei tullut, mutta en minä sitä odottanutkaan. Noah oli valioluokan viidestä koirasta neljäs, yksi sai EH:n. ERI on kuitenkin aina ihan hyvä, joten ihan ollaan tyytyväisiä. Noah käyttäytyi hyvin koko päivän, mutta ei se oikein kehässä esiintynyt. Vaan eipä me olla sitä harjoiteltukaan. Arvostelu oli erittäin hyvä, vaikka pahimmat virheet olikin huomioitu. Kiva oli tavata tuttuja ja vähän shoppailla, vaikka vakuutuinkin entistä enemmän siitä, että näyttelyt vaan eivät ole minun juttuni. En viihdy.

Illalla oltiin vielä agilitytreeneissä ja hämmästyttävän hyvin jaksoi Noah. Hirveästi ei jääty jauhamaan mitään kohtaa, vaikka minun olisikin tehnyt mieli. En vaan halunnut jo valmiiksi väsynyttä koiraa juoksuttaa turhan takia vaan koska minä en osaa. Vaikka olisihan Noksu juossut, mutta olisiko siitä ollut kauheasti hyötyä, tuskin.

Suurinpiirtein tämän näköinen oli rata tällä kertaa.

Peikko sai sitten taas juosta porukoissa, kun korjattiin esteitä takaisin konttiin. Paikalla oli myös noin kahdeksan viikkoinen ihana ruskea bc pentu, joka veteli Peikkoa päin näköä mennen tullen. Peikosta se oli vaan hauskaa, vaikka pikku Rommi olikin ihan tosissaan. Peikko on myös viimein vissiinkin vähän innostunut myös aksasta, koska painatteli itse ihan omatoimisesti putkiin ihan urakalla. Muutamasta vielä vahvistin lelulla eli revittämällä hanskalla, kun ei muutakaan lelua sattunut olemaan taskussa. Jäätiin vielä muiden lähdettyä hetkeksi kentälle riekkumaan. Noah teki aata ja puomia, Peikko juoksenteli mukana seuraamassa tilannetta. Muutama puomin alastulo tehtiin tai yritettiin tehdä. Peikko tosin mielummin hyppäsi alas kuin kiipesi. Ja kun ei ollut hihnaa, millä sen olisi estänyt, lopetettiin sitten lyhyeen tämä treeni ja lähdettiin kotiin.

Tänään ei sitten muuten lähdetty mihinkään ohjattuun toimintaan, vaan ollaan puuhattu ihan omalla porukalla. Kaikki koirat ovat käyneet lenkillä, pojat kaksikin kertaa. Pojat ovat myös treenanneet tottista oman seuran kentällä samalla reissulla kun minä kävin shoppaamassa turvetta ja koiranruokaa ym. pientä ja tarpeellista. Nyt on ihan mukavan väsynyttä nelijalkasakkia. Minulla olisi vielä jotain pientä puuhaa ja Peikko ehkä treenaa vielä vähän näyttelyesiintymistä, mutta muuten alkaa olla tämän päivän aktiviteetit tässä.

Limppuilua

Minulla on ollut totaalinen motivaatiokatkos hevostelussa jonkin aikaa. Hevoset on hoidettu ja huollettu ja rapsuteltu ja ne on ihan tyytyväisiä, vaikka lenkkeily on ollut minimissä. Liikkuvat itsekseen kuitenkin ihan kohtuullisesti. Tai ainakin Limppu, Ljúfur nököttää ötököitä paossa sisällä enemmän. Nyt olen yrittänyt kaivella innostusta taas esiin ja ollaan aloiteltu ihan hissukseen ja pienesti taas jonkinmoista harrastamista. Olen nyt siis säännöllisen epäsäännöllisesti kivunnut kaverin selkään. Aloitettiin ihan sillä, että heitin tarhassa Limpulle kaulanarun kaulaan ja kiipesin selkään istuskelemaan namit taskussa. Tehtiin selästä namivenytykset ja alas. Limpun tuntien on parasta pysytellä vielä pitkään reilusti mukavuusalueella, se kun heittää herneet nenään hyvin helposti, jos joutuu tekemään jotain yhtään vasten tahtoaan. Se siis pitää vaan saada taas tahtomaan.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että eilen pilkoin pari porkkanaa taas taskuuni ja suunnistin Limppua "kiusaamaan" vermeet kainalossa. Tai no, sidepullit ja lättysatula ilman jalustimia, mutta kuitenkin. Siinä sitten harjailtiin ja laiteltiin vermeitä rauhassa popsien samalla porkkanoita. Limppu pysyi hyvällä tuulella koko ajan, joten eikun selkään. Ensin seisoskeltiin ja rapsuteltiin ja popsittiin yhä porkkanoita. Sitten liikkeelle. En taho, sanoi Limppu ja kieltäytyi ottamasta paria askelta enempää. Vaan äkkiä se huomasi, mikä kannattaa, kun hetki keskusteltiin, ja päästiin tekemään pientä lenkkiä tarhassa kauheesti kannustaen aina kun herra liikkui haluamaani suuntaan. Ja sitten popsittiin myös sitä porkkanaa. Limppuhan alkoi ihan innostua. Helppoo hei, tehään tää tällanen pieni lenkki tässä ja sitten taas syödään herkkuporkkanaa. Mä voin mennä vaikka kuinka monta kertaa. Joo, vaan mamma päätti lopettaa ajoissa, ennen kuin alkaa tympiä ja hyppäsi alas, riisui vermeet ja jätti poninsa hetkeksi miettimään tapahtunutta.

Sitten otettiin vielä vihdoin Limpunkin etusia hiukkasen siistimmiksi, joissa olikin ihan kivasti puuhaa. Ne kun oli päässeet hieman liian pitkiksi. Ja kun se vielä kuluttaa niitä hieman vinoon, kuten kuvasta näkyy, saa olla tarkkana, ettei ota liikaa kerralla, jottei sitten kavion asento muutu liiaksi ja jumita lihaksia entistä enemmän. Kun siitähän tuo vinoon kuluttaminen johtuu. Paljonhan sekin on parantunut, kun ei enää seiso tallissa, vaan saa liikkua halunsa mukaan. Kun vaan vuolee säännöllisesti, niin tuota vinoutta tuskin huomaa. Nyt oli ihan selkeä ero, kun viime vuolusta oli jo ihan liiaksi aikaa. Nyt pitää tässäkin taas ryhdistäytyä. Takaset olisi vielä molemmilla käymättä ja sitten saattaisikin taas päästä rytmiin eli joka toinen viikonloppu Limpun töppöset ja joka toinen Ljúfurin. Ei tarvi silloin ottaa paljoa kerralla, pääsee itse helpommalla, niin kuin myös ponit. Saa nähdä..

Helletreeniä ja muutoksia

Tänään loppui agilityn kesätauko ja koska viimeinen treeni-ilta ennen taukoa meni möllikisojen merkeissä, olikin edellisestä aksailusta todella pitkä aika. Tehtiin pientä 13-esteen rataa. Ja Noah oli hieno. Siis varsin hieno. Onneksi rata oli helppo, niin minäkin pysyin kartalla. Ei me tehty kuin pari kertaa, eikä yhtään tarvinut jauhaa pätkiäkään. Ensimmäisellä pientä pyörimistä, kun minulla oli ohjaus hakusessa. Toinen meni jo paremmin eli niin hyvin, että siihen oli hyvä lopettaa.

Peikkokin pääsi sitten vähän tekemään putkea ja siivekkeiden kiertoa, kun iso porukkamme oli tällä kertaa kutistunut neljään koirakkoon. Hyvin meni Peikkokin ja ihan pikkasen taisi alkaa jopa innostua. Vielä pääsi treenin jälkeen leikkimään vieraan ihmisen kanssa lelulla. Tai ei se vieras ollut, mutten kuitenkaan minä. Hyvinhän se leikki. Ja sitten sai vielä viilettää porukassa, kun korjattiin esteitä. Laumassa oli tällä kertaa hyvin erilaisia koiria. Vanhan kaverin Einstein bortsun lisäksi, saman perheen shipperke, pari mäykkyä ja Arvi, jättiläisbeussi. Hyvin menivät kaikki yhteen, paitsi että Arvilta meinasi loppua huumorintaju kahden ylimielistelevän pennun kohdistaessa kaiken huomionsa siihen. Jostain syystä Arvi vaan on niin valtavan siisti tyyppi noiden kakaroiden mielestä.

Ollaan käyty Noahin kanssa jonkun kerran ruutuilemassa helteestä huolimatta ja pari viimeistä kertaa se on taas toiminut kuten ennenkin. Sitä ennen oli kausi, ettei se halunnut irrota, eikä oikein muutenkaan ollut innostunut asiasta. Miksi, kun se on aina tykännyt esineruudusta? En tiedä. Vielä vähemmän tiedän, miksi se taas yht'äkkiä muuttui. Hyvä kuitenkin näin, en valita.

Peikko on päättänyt olla iso poika. Sehän on työpäivinä ollut eristettynä makuuhuoneeseen portin taakse turvallisuussyistä. Nyt on parina päivänä kuitenkin ollut muiden mukana ovella vastassa, kun olen tullut töistä. Portti ei siis enää pidättele pikku mudia. Kauan se siellä pysyikin. Noah ei pysynyt läheskään näin pitkään ja joutuikin olemaan oven takana. Peikkistä en taida oven taa sulkea. Täytyy vaan piilottaa kengät, kun niitä on nyt vähän mutustellut.