Tai sitten ei. Aika samaa rataa nyt ainakin toistaiseksi mennään. Annetaan ajan kulua ja tarkistetaan tavoitteita ja muita juttuja sitten tarpeen mukaan. Vuosi ainakin vaihtui hyvin rauhallisissa merkeissä. Ei paukkunut kuin hiukan jossain kauempana. Paukkeet on kyllä jatkuneet vielä tänäänkin (2.1.), mutta eipä se nyt mitään uutta ole. Onneksi kumpikaan noista nelijalkaisista ei välitä.
Keskiviikko (1.1.2020) Aamulla nukuttiin pitkään, koska nukkumaan käytiin niin myöhään. Peikko ei sitten taas syönyt aamuruokaansa. Eikä kyllä illallakaan. Huoh. Puolilta päivin lähdettiin tallille. Ajatus oli lähteä molempien kanssa lenkkeilemään, mutta totesin tilanteen niin rauhalliseksi ja ponin iloiseksi ja hyväntuuliseksi, ja kun aikaa oli ja valoa, että lähdettiinkin sitten Korpun kanssa pienelle ajolenkille. Mukavan reipas ja iloinen oli poni lenkilläkin, ei kyllä muuta tehty kuin kävelty. Tiet on niin kovat, ettei paljon edes voi. Tuttuja tavattiin kotimatkalla, kun entinen tallikaveri hevosineen tuli vastaan. Olipa kiva juoruta pitkästä aikaa. Lenkille kertyi pituutta vain noin viisi kilometriä, mutta reippaasti kun liikuttiin, niin ihan nihkeä oli poni lenkin päätteeksi.
 |
| Tuore 6-vuotias. |
Peikon kanssa käytiin lenkkeilemässä Huutjärvellä tallilta tullessa. Päivällä oli aika hiljaista, mutta neljän aikaan, kun kaupalta starttasin lenkille, oli joku ihme ruuhka-aika. Autoja oli molempien kauppojen parkkipaikoilla ihan kiitettävästi ja lenkkeilijöitäkin nähtiin kävellessä. Tallilla oli kyllä rauhallista. Aika kauan sain olla ihan yksinäni. Lenkiltä kun tulin ponin kanssa, oli sentään jokunen muukin ilmestynyt.
Torstaina (2.1.) vain käväisin tallilla. Otsalamppu sanoi sopimuksen irti, eikä pimeässä oikein ilmankaan toimeen tule, joten piti vaihtaa suunnitelmaa. Ponin kanssa siis pyörähdettiin vaan kentällä hetkisen jumppaamassa maastakäsin. Kenttä oli sen verran kova, ettei ihan hirveästi siinäkään pystynyt tekemään, mutta sentään jotain. Normi juttujen lisäksi, nosteltiin jalkoja puomin yli eteenpäin kävellen ja myös peruuttaen. Kambur ihan innostui, kun sai hommasta helpolla namia. Treenattiin myös väistojä ja nyt se ehkä jopa sai juonesta kiinni, vaikka ensin turhautuikin, kun ei ymmärtänyt. Kivaa vaihteeksi taas tämäkin ja olisi se kivaa useamminkin, jos ei olisi pakko saada myös sitä liikettä aikaiseksi.
Peikon kanssa nosetettiin kotona vähän. Ihan ilmaisua nenäkosketuksella sisällä. Ihan hyvin meni ja koira pysyi iloisena. Aamullakin söi huonosti vielä, mutta sentään söi. Illalla söi jo taas normaalisti. Vähän vaikuttaisi siltä, että vapaalla, kun rytmi muuttuu, maha oireilee, eikä ruoka maistu. Ei se kyllä tuollainen ennen ole ollut. Noah se oli joka jätti aamuruokansa ajoittain kuppiin.
Perjantaina (3.1.) oli kunnon myrsky. Vettä tuli vaakatasossa, enkä todellakaan viitsinyt raahautua tallille. Peikon kanssa kävin Tokmannilla ja cittarissa ostoksilla ja hakemassa Börjesin paketin matkahuollosta. Tilasin tiistaina ja on jo nyt täällä, vaikka oli yksi pyhäkin välissä. Horzen pakettia sen sijaan ei ole näkynyt, vaikka tilasin sen jo ennen joulua ja on rekisteröitykin postin sivulle 20.12. Taitaa tulla matkahuollon kautta kaikki jatkossa! Paketissa (Börjesin) oli elektrolyytti, jonka purkki oli rikki. Onneksi vanha purkki oli vielä tallessa. Riimut, lila ja pinkki (kuvassa), on hienot, mutta ei meinannut koko riittää, vaikka on full-kokoiset. Että sellainen poni minulla.
Lauantaina (4.1.) Peikko ei taas syönyt aamulla, eikä myöhemminkään. Herkkujakaan ei sitten saanut. Lenkillä käytiin iltapäivästä, pyöräiltiin Alakylän lenkki, juuri ennen pimeää. Luntakin alkoi loppumatkasta tulla. Mutta koska aurinkoinen päivä, vielä neljän aikaan ei ollut ihan pilkkopimeää.
Tallille menin puolilta päivin ja selvisi, että pihatto onkin taas vaihdettu säännöstellylle heinälle, vaikka sovittiin torstaina jotain ihan muuta. Yhden vatsahaavaisen kokemuksella, ei ehkä ihan naurattanut, että ovat sitten suurimman osan vuorokaudesta syömättä. Ruokinta kertoja on kolme. Ei ole hyvä liikalihavuuskaan, muttei myöskään mahahaava. No, toistaiseksi en voi asialle mitään.
Poni siis mukaan ja kärryt perään. Käytiin 7,6 kilometrin lenkki käynnissä lähinnä, kuten pakostakin viimeaikoina, koska ylipaino, huono kunto ja kovat tiet. Hiukan hölkättiin kyllä. Käynnissä vaadin reipasta tahtia, ravissa taas mahdollisimman hidasta. Olihan vaikeaa, mutta ihan hyvä lenkki saatiin ja hikikin ponin pintaan. Hirmuton tuuli jatkuu yhä ja nollakelissä se tuntuu tosi kylmältä. Ei kuitenkaan palellut kärryillä istuessa, sormia vähän loppumatkasta.
Sunnuntaina (5.1.) piti mennä jo heti aamusta tallille, oli oikein kello soimassa, mutta enpä sitten viitsinytkään. Ärsyttää sen verran koko touhu, etten siinä mielentilassa ponin kanssa halua toimia. Enkä usko sen pistävän pahakseen paria ylimääräistä vapaapäivää. Laiskan aamupäivän jälkeen, lähdettiin Peikon kanssa kirkolle lenkille. Samalla käväisin apsilla hakemassa palkat illan nosetreeneihin. Syöminen toki on ollut vähän niin ja näin, ja jos ei syö, ei palkkaannukaan. Aamulla kyllä yritti, koska kamala nälkä, muttei oikein saanut alas mitään. Tein riisi/liha puuron uunissa ja se maistui tuoreena ja vielä lämpimänä lenkin jälkeen.
Treeneihin kuitenkin mentiin, vaikka odotukset ei kovin korkealla olleetkaan. Mutta koska Kåiralassa treenattiin, matkaa n.1,5 km, niin kyllähän sinne ajelee vaikka turhaankin. Peikko oli ihan ok mielentilassa, mutta koska paikassa on paljon muita hajuja, kiinnosti ne enemmän. Lähtöhajupurkkia kuitenkin ilmaisi innoissaan, joten sillä sitten mentiin. Siirreltiin sitä siis paikasta toiseen. Vähän yritettiin muutakin, muttei siitä oikein mitään tullut. No, meillä on vielä viisi sunnuntaita tuonne varattuna, joten ehtiihän sitä.
Maanantaina (6.1.) käytiin Peikon ja Skorpanin kanssa melkein kahden tunnin lenkki. Korppu oli ihan hyväntuulinen, mutta hervottoman turvoksissa. Selkärangan kohdalle ja peppuun oli ilmestynyt kahdessa päivässä oikein kunnon kanjoni. Eipähän taas tullut tämä mieleen. Sillä on todella huono aineenvaihdunta, joka oltiin juuri kaikilla kikkakolmosilla saatu hiukan elvytetyksi. Se jopa hikoili jollain tapaa. No, nyt sitten on taas ihan jumissa ja kerää nestettä. Yleensä vääntää kolme neljä kasaa parin tunnin lenkillä, nyt yhden ihan lopussa. Se on hiukan haasteellinen ruokittava, kun se lihoo sekä vapaalla heinällä että säännöstellyllä. Eri syistä tietty. Ainoa toimiva konsti sille olisi se heinän "keventäminen" oljella tai jollain muulla. Mutta kun ei niin ei. Ja nyt ei sitten muuten liikutakaan kunnolla, kun ei varusteet enää mahdu päälle. Että sellaista.
Peikon kanssa tehtiin vielä illalla pieni lenkki Siltakylässä, samalla kun kävin kaupassa. Sen jälkeen nosetettiin sisällä kotona, jonne laitoin hajun ennen kauppaan lähtöä. Se on kyllä jännä. Se paineistui nytkin voimakkaasti, kun piti etsiä, mutta heti hajun saatuaan innostuu ja paikallistaa hyvin ja ilmaiseekin omalla tavallaan. Siirsin hajun kerran ja etsi jo paremmin, mutta on se kyllä kumma. Syö nyt kyllä hyvin ja maha vaikuttaa terveeltä, muttei ole saanut muuta kuin lihapuuroa. Ei kai tässä muuta, kuin toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ja molempien karvakavereiden puolesta.
Lauantaina (4.1.) Peikko ei taas syönyt aamulla, eikä myöhemminkään. Herkkujakaan ei sitten saanut. Lenkillä käytiin iltapäivästä, pyöräiltiin Alakylän lenkki, juuri ennen pimeää. Luntakin alkoi loppumatkasta tulla. Mutta koska aurinkoinen päivä, vielä neljän aikaan ei ollut ihan pilkkopimeää.
Tallille menin puolilta päivin ja selvisi, että pihatto onkin taas vaihdettu säännöstellylle heinälle, vaikka sovittiin torstaina jotain ihan muuta. Yhden vatsahaavaisen kokemuksella, ei ehkä ihan naurattanut, että ovat sitten suurimman osan vuorokaudesta syömättä. Ruokinta kertoja on kolme. Ei ole hyvä liikalihavuuskaan, muttei myöskään mahahaava. No, toistaiseksi en voi asialle mitään.
Poni siis mukaan ja kärryt perään. Käytiin 7,6 kilometrin lenkki käynnissä lähinnä, kuten pakostakin viimeaikoina, koska ylipaino, huono kunto ja kovat tiet. Hiukan hölkättiin kyllä. Käynnissä vaadin reipasta tahtia, ravissa taas mahdollisimman hidasta. Olihan vaikeaa, mutta ihan hyvä lenkki saatiin ja hikikin ponin pintaan. Hirmuton tuuli jatkuu yhä ja nollakelissä se tuntuu tosi kylmältä. Ei kuitenkaan palellut kärryillä istuessa, sormia vähän loppumatkasta.
Sunnuntaina (5.1.) piti mennä jo heti aamusta tallille, oli oikein kello soimassa, mutta enpä sitten viitsinytkään. Ärsyttää sen verran koko touhu, etten siinä mielentilassa ponin kanssa halua toimia. Enkä usko sen pistävän pahakseen paria ylimääräistä vapaapäivää. Laiskan aamupäivän jälkeen, lähdettiin Peikon kanssa kirkolle lenkille. Samalla käväisin apsilla hakemassa palkat illan nosetreeneihin. Syöminen toki on ollut vähän niin ja näin, ja jos ei syö, ei palkkaannukaan. Aamulla kyllä yritti, koska kamala nälkä, muttei oikein saanut alas mitään. Tein riisi/liha puuron uunissa ja se maistui tuoreena ja vielä lämpimänä lenkin jälkeen.
Treeneihin kuitenkin mentiin, vaikka odotukset ei kovin korkealla olleetkaan. Mutta koska Kåiralassa treenattiin, matkaa n.1,5 km, niin kyllähän sinne ajelee vaikka turhaankin. Peikko oli ihan ok mielentilassa, mutta koska paikassa on paljon muita hajuja, kiinnosti ne enemmän. Lähtöhajupurkkia kuitenkin ilmaisi innoissaan, joten sillä sitten mentiin. Siirreltiin sitä siis paikasta toiseen. Vähän yritettiin muutakin, muttei siitä oikein mitään tullut. No, meillä on vielä viisi sunnuntaita tuonne varattuna, joten ehtiihän sitä.
Maanantaina (6.1.) käytiin Peikon ja Skorpanin kanssa melkein kahden tunnin lenkki. Korppu oli ihan hyväntuulinen, mutta hervottoman turvoksissa. Selkärangan kohdalle ja peppuun oli ilmestynyt kahdessa päivässä oikein kunnon kanjoni. Eipähän taas tullut tämä mieleen. Sillä on todella huono aineenvaihdunta, joka oltiin juuri kaikilla kikkakolmosilla saatu hiukan elvytetyksi. Se jopa hikoili jollain tapaa. No, nyt sitten on taas ihan jumissa ja kerää nestettä. Yleensä vääntää kolme neljä kasaa parin tunnin lenkillä, nyt yhden ihan lopussa. Se on hiukan haasteellinen ruokittava, kun se lihoo sekä vapaalla heinällä että säännöstellyllä. Eri syistä tietty. Ainoa toimiva konsti sille olisi se heinän "keventäminen" oljella tai jollain muulla. Mutta kun ei niin ei. Ja nyt ei sitten muuten liikutakaan kunnolla, kun ei varusteet enää mahdu päälle. Että sellaista.
Peikon kanssa tehtiin vielä illalla pieni lenkki Siltakylässä, samalla kun kävin kaupassa. Sen jälkeen nosetettiin sisällä kotona, jonne laitoin hajun ennen kauppaan lähtöä. Se on kyllä jännä. Se paineistui nytkin voimakkaasti, kun piti etsiä, mutta heti hajun saatuaan innostuu ja paikallistaa hyvin ja ilmaiseekin omalla tavallaan. Siirsin hajun kerran ja etsi jo paremmin, mutta on se kyllä kumma. Syö nyt kyllä hyvin ja maha vaikuttaa terveeltä, muttei ole saanut muuta kuin lihapuuroa. Ei kai tässä muuta, kuin toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ja molempien karvakavereiden puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti