perjantai 2. joulukuuta 2016

2. joulukuuta

Ihan en kuitenkaan ehtinyt tänään kaikkea ulkoilua/lenkkeilyä hoitamaan valoisalla, vaikka niin suunnittelin. Tulin nimittäin ihan vasta äsken koirien kanssa lenkiltä. Aamu venähti huonosti nukutun yön vuoksi pitkäksi ja nousin vasta puoli yhdeksän aikoihin sängystä. Siinä sitten aamupalaa ja muuta pientä puuhaa ja kas, kello olikin jo kaksitoista. Tallilla olin olevinani kuitenkin ihan ajoissa, mutta kun pari isoa kottikärryllistä hakkaa jäistä sontaa irti maasta ja roudaa pois, niin ei aikaakaan kun kello oli jo yli kaksi.




En sitten ehtinyt ponien kanssa kauheasti mitään edes puuhata ennen pimeän tuloa. Kambur lähti ensimmäisenä mukaan ja sen kanssa pyörittiin kentällä muutama minuutti liinan päässä. Ihan vaan käytiin läpi suunnan vaihdot ja käskyt käynti-ravi-laukka-seis. Alkaa toimia. Laukkakin nousee välillä ihan käskystä ja ravi jo melkein aina. Vielä pieni lenkki tiellä. Autoja kaksi, toinen edestä toinen takaa, eikä reaktioita.


Kuva viime viikolta ja eri pellolta 

Kiireesti ponin vaihto ja Ljúfurille silat selkään ja pellolle. Alkoi jo hämärtää. Käveltiin puoli kierrosta peltotietä ja kantattiin pellolle, missä ohjat liinaksi ja hetki juoksutusta. Kovaa meni poni ja ihan hyvä että menikin. Sen verran on taas mahaa kasvatettu, että liikuntaa on pakko yrittää taas lisätä, ettei ihan muodottomaksi paisu. Ohjasajaen takaisin tallille hikisen ja tyytyväisen ponin kanssa lähes jo pimeässä.

Kamburia takaisin pihattoon viedessäni, oli viereisellä pellolla yhdeksän hirven lauma syömässä. Sitä hetki ihmeteltiin. Ljúfur siis katseli hirviä kiinnostuneena, kun menin ja Kambur tuskin huomasi niitä. Minä katselin niitä hetken, ennen kuin nappasin Luippiksen naruun ja jätin Kamburin syömään yksin, kun muut kaverit olivat poissa. Onneksi Korpulla ei napanuora juuri kiristä, joten sen voi huoletta jättää ihan yksinkin, eikä se stressaa tilannetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti