Polvipäivitystä

Noah kävi eilen toistamiseen polvitarkastuksessa. Ja miten voikin olla niin älyttömän jännittävää joku uusintatarkastus jo kerran terveeksi todetulle koiralle. Huh huh. Emäntä oli kyllä ihan poissa pelistä koko päivän ja edellisenkin, jolloin varasin ajan.

Eilinen oli muutenkin hässäkkäpäivä. Töistä jouduin lähtemään aiemmin, joten kaikki työt piti tehdä lyhyemmässä ajassa kuin normaalisti. Kotimatkalla kaverin kautta, mistä peräkärry auton perään. Kotona vaatteet vaihtoon, hevosille vettä, koirat autoon ja menoksi. Postin kautta nokka kohti eläinlääkäriasemaa, joka on noin 45 minuutin ajomatkan päässä. Postin pihassa auto meinasi sanoa sopimuksen irti sillä erää, ei siis lähtenyt käyntiin. Onneksi päätti sitten kuitenkin lähteä. Muutaman kilometrin päässä sattuikin sitten kohdalle pysäytys ja viiden minuutin jonossa odottelu, moottoritietyömaan räjäytysten vuoksi. Matka jatkui ja jännityksissäni ajoin tietysti liittymän ohi. Seuraavasta sitten ympäri ja oikealle tielle.

Kuvahan ei siis liity tapahtumiin, mutta kun pelkkä teksti on niin tylsä...

Ajoissa kuitenkin perillä. Paperien täyttö ja koiraskoira pöydälle. Eläinlääkäri on teiniaikaisia kavereitani koirakentältä ja tokokisoista ja hieman häntä kyllä huvitti minun jännitykseni, suorastaan nauratti. Noah siinä sitten aikansa kuluksi nuuskutti hyvinkin tarkasti pöydän tuoksuja, samalla kun Annu rassasi polvia. Ja rassasi ja rassasi, muttei kuulemma saanut hievahtamaankaan, vaikka kuinka yritti eli taitavat olla todella tiukat. Jippii! Koira pöydältä ja maassa vielä kokeili polvet kertaalleen. Hyvät ovat.

Käytin Noksun puntarissa (30,1 kg), maksoin ja matka jatkui. Suuntana siis Hamina ja heinien haku. Perillä paalit peräkärryyn ja kotia kohti. Kotona paalit varastoon ja ABC:n kautta kärryn palautus kaverille. Kipin kapin kotiin ja hevosien heinäverkkojen täyttö. Tällä hetkellä tarhassa on neljä verkkoa, kaksi pientä ja kaksi isoa. Viisi oli, mutta yksi on hajotettu. Vielä karsinoiden putsaus ja vihdoin, noin kello 19.30, pääsin istahtamaan rauhassa. Kympiltä vielä ponit sisälle ja sitten tulikin noutaja. Ei muuten tarvinut kovin kauaa nukkumattia huudella...