Päästäinen vai pääsiäinenkö se oli?

No, oli mikä oli, niin jo se ainakin meni. Ja ihan liian nopeasti, jos minulta kysytään. Niinhän ne vapaat aina. Varsinkin kun kelitkin oli komeat.

Perjantaina (19.4.) Pääsi poni pienelle kärrylenkille. Mukaan lähti tallikaveri tyttärineen eli meitä oli kärryillä yhteensä kolme. Hyvin jaksoi vetää, vaikka selvästi joutuikin tekemään enemmän töitä. Ihan jopa hölkkäiltiin pienet pätkät. Matkaa ei kertynyt kuin vajaa neljä kilometriä, mutta ihan oli sekin. Varsinkin kun alkaa olla aika lämmintä jo.

Koirien kanssa käytiin illalla vielä omalla kylällä lenkillä Ja ilma oli mitä parhain. Rauhallista oli. Ei edes mökkiläisiä näkynyt, kuten yleensä pääsiäisenä, varsinkin kun se on näin myöhään kuten nyt ja ilmatkin hyvät. No, en minä niitä kaipaa, vaan tulevat ne silti.

Pihattolauma kokonaisuudessaan, ennen kun nappasin Korpun mukaani.

Lauantaina (20.4.) oli sovittu maastolenkki kello kolmeksi. Menin jo ajoissa tallille, aikomuksena lapata lantaa ihan reippaasti, kuten perjantainakin. Vaan aika meni jutellessa ja kaikessa muussa säädössä, joten en sitten ehtinyt kuitenkaan siivoushommiin. Maastoon meitä oli lähdössä kolme. Korpun lisäksi matkaan läksi kaksi ex-ravurioria, joten kovaa saisi ponipoika kipitellä. Ja kyllähän se kipittelikin. Hiukan kävi nimittäin kuumana teinihevoinen, kun oli kavereita matkassa.

Tehtiin noin kahdeksan kilometrin lenkki käynnissä. Tai muut käveli, Korppu välillä tölttäsi ja välillä ravasi tai ainakin kaahotti menemään ihan sata lasissa. Ihan ei aina jarrut pelittäneet niin kuin olisi pitänyt ja ohjauskin välillä takkuili, mutta me selvittiin ja hiki tuli, molemmille. Ihan en kyllä äkkiä halua samanlaista lenkkiä heittää. Kerran kantattiin metsän kautta lätäkön ohi ja moottoritien alikulun läpi mennessä, kaahotettiin johtohevosesta komeassa töltissä ohi. Liikaa liikkuvia osia nuorukaiselle, kun takana oli pari pyöräilijää ja yläpuolella autoja ja valmiiksi jo ihan väärä mielentila. Että semmoinen retki. Tarvii vissiin treenata enemmän tuota porukassa menoa. Vaikka kyllä se jo kotimatkalla vähän kuuntelikin ja uskalsin kaivaa puhelimen taskusta ja ottaa pari kuvaa, kun kotitallille oli matkaa enää kilometri.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa kaupassa ja samalla lenkillä. Ilma oli tosi hieno vieläkin ja tehtiin rento lenkki metsäpolkuja ja pyöräteitä pitkin. Aika rauhallista oli, kaikki varmaan lenkkeilleet jo päivällä. Mutta hyvä niin. Ei tarvi sitten niin säätää noiden kanssa, kun vapaana liikkuvat muuten, paitsi koirien ohituksissa otan kiinni. Pelkkiin ihmisiin ne ei reagoi millään tavalla. Noahin kanssa onnistuisi varmaan koirienkin ohitukset vapaana, mutta Peikko aina hiukan kiihtyy. Ja Noahkin, jos vastaan tuleva tuijottaa tai muuten provosoi. Liian vähän näkevät muita koiria, kun ei omalla kylällä tai tallin maastoissa koskaan ketään vastaan tule. Enkä enää käy missään koiratapahtumissakaan. Ennen tuli aina käytyä edes silloin tällöin, mutta jotenkin sekin on vaan jäänyt.

Sunnuntaina (21.4.) käytiin sitten Korpun kanssa kevyt kärrylenkki kävellen. Lainattiin vielä kevyet kärrytkin, ettei tarvi omia raskaita hinata perässään, kun olihan sillä ollut aika rankat kaksi edellistä päivää. Samat kärryt siis perään kuin mitkä sillä on olleet perässä ajo-opetuksessa, ensimmäisen kerran kohta jo kolme vuotta sitten. Käytiin pieni lenkki kävelemässä, ilman yhden yhtä raviaskelta. Teki ihan hyvää ja kun oli vielä muutenkin helppoa, niin ihan iloisesti kipitteli poni, vaikkei nyt niin erityisen reippaasti.

Hiukan hoikistunut poni odottaa reippaana lenkille lähtöä. Not. Hyvä ettei nukahtanut tuohon.

Koirien kanssa käytiin pyöräilemässä illalla. Ihan kiva lenkki. Käytiin vaihteeksi tuolla yhdellä sivutiellä, minkä varressa on jonkin verran mökkejä ja se vie lopulta meren rantaan, missä myöskin mökkejä. On siellä ihan ympärivuotistakin asutusta, mutta enemmän mökkejä. Siellä tulee harvemmin käytyä, mutta nyt ihan ex-tempore käännyinkin sinne. Vaihtelua kaikille. Matkaa kertyi yhteensä jotain kuutisen kilometriä. Noahin kanssa täytynee ruveta hiukan passaamaan noita pyöräilyitä jo, kun täyttäähän se tänä vuonna jo 10 vuotta. Vielä se menee ihan täysiä, mutta väsyy kyllä selvästi nopeammin kuin ennen. Sitä ei vaan jotenkin osaa pitää vanhana, kun on sellainen kuumakalle. Mutta pakko se vaan on myöntää, ettei sen kanssa ihan samoin voi enää toimia kuin ennen. Hidastettava on tahtia, halusi tai ei.

Maanantaina (22.4.) olikin sitten taas jo pilvistä ja selvästi viileämpää, kuin koko viikossa. Löysäiltiin sitten kotona suurin osa päivästä. Tallillakin käytiin ja koko porukalla lenkillä. Vähän kiipeiltiin metsäpoluillakin pitkästä aikaa. Ihan mukavaa vaihteeksi, kun ollaan viimeaikoina vähemmän näitä kimppalenkkejä tehty. Talvella niitä tulee sen verran reilusti vähän pakostakin, joten kun viimein pääsee töihin ponin kanssa ja pyöräilemään koirien kanssa ja valoakin riittää pitkälle iltaan, niin nämä kävelyt vähän jää, vaikka niistä kovin pidänkin. Sitäpaitsi jalka on oikeasti kipeä, eikä kävellä aina oikein edes voi. Perhanan plantaarifaskiitti tai luupiikki tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa. Ihan sama, ikävä vaiva yhtä kaikki. Voisin luopua, eikä tarvi edes maksaa. Ihan ilmaiseksi saa, kuka vaan haluaa.

Onneksi on muutama lyhyempi työviikko ja kohta jo kesälomakin, jos oma ehdotukseni työnjohdolle vaan kelpaa. Vielä en sitä tiedä, mutta toivotaan niin. Ihan olisin jo loman tarpeessa, vaikka hyvää teki tämä neljäkin päivää.

Pääsiäisviikon puuhia

Maanantai (15.4.) ja tallivapaa. Koirien kanssa käytiin pyöräilemässä, mutta muuten oli aika rauhallinen ilta kotosalla.

Tiistaina (16.4.) reippaana tallille, ajatuksena tehdä pikainen maastolenkki Skorpanin kanssa ja ehtiä vielä hienosti koiratkin lenkittämään. Vaan kuinkas sitten kävikään. Jotenkin se aika vaan kuluu ja kello oli jo puoli kahdeksan, kun lähdettiin tallilta ja kun tarvitsen reilun rauhoittumisajan ennen nukkumaanmenoa, jotta saan nukuttua, joutuivat koirat tyytymään jälleen kerran vain metsässä pyörähtämiseen. No, näillä on mentävä.

Kamburilla siis ratsujuttuja ohjelmassa. Ponille satula selkään ja kuski kyytiin. Ja koska aina ei mene kuten Strömsössä, oli jo alusta asti mutkia matkassa. Selkäännousu sujui kuten aina, hienosti, mutta koska Kambur on Kambur, niin sitten alkoi hienoinen vääntäminen. Läksi liikkeelle ensin ilman lupaa ja sitten taas luvan kanssa ei olisi lähtenyt ollenkaan. Kun sain sen liikkeelle, kampesi itseään kentän suuntaan ja kun sain suunnan maastoon päin, parkkeerasi itsensä lähimmän selkäännousujakkaran kupeeseen odottamaan palkkaa. Maastoon kuitenkin päästiin, vaikka ensimmäinen kilometri olikin yhtä kiemurtelua ja kyselyä, josko jo saisi kääntyä kotiin päin. Sitten kun mutkan takaa tuli yllättäen ihminen, kääntyi poni ympäri niin liukkaasti, etten olisi sen sellaisiin suorituksiin uskonut edes pystyvän. Pelästyi raukka, kun oli ajatukset vähän muualla. Tilanne rauhoittui kuitenkin hetkessä ja matka jatkui, vaikka ponin sydämen lyönnit tuntuivatkin (rungottoman) satulan läpi. Hetkeksi sitten pysähdyttiinkin juttelemaan tuttujen kanssa, että poni rauhoittui.

Kuvituskuvaksi yksi Tuulin aiemmin ottamista kuvista, kun ei muutakaan ole.

Metsäpätkällä olikin sitten hiukan haastetta, koska märkää ja pehmeää. Sitäpaitsi kuskia hirvittää, kun poni loikkii herkästi lätäköistä yli. Yritettiin siis kiertää pahimpia paikkoja. Yhdessä kohdassa oli metsätiellä vielä reilusti lunta ja siellä valkean lumen keskellä iso musta sulapohjainen lätäkkö. Yritettiin umpimetsän kautta sen ympäri, mutta koko tien varsi oli niin märkä ja metsä kivinen, että takaisin oli käännyttävä. Ei auttanut muu kuin yrittää ihan lätäkön laitaa myöten ohittaa ja toivoa, ettei Korppu loikkaa. Ei loikannut, vaikka harkitsi kyllä. Juteltiin vielä samaisten tuttujen kanssa kotimatkallakin, eikä sitten enää sattunut mitään mainitsemisen arvoista, kunhan siitä taas liikkeelle päästiin.

Keskiviikko (17.4.) oli sitten ajopäivä. Käytiin käppäilemässä noin seitsemän kilometrin lenkki. Tarkistettiin samalla parin metsä-/peltotien tilanne, mutta lunta näytti vielä jonkin verran olevan. Yksi pieni pätkä käytiin kääntymässä ihan perällä asti ja se oli sula. Ei ollut tällä kertaa ponissa niin virtaa, mutta hölkkäiltiin silti vähän. Reilu tunti meni matkassa.

Koirien kanssa käytiin taas pieni lenkki kaupalta tallilta tullessa. Aina menee liian myöhäiseksi, kun töiden jälkeen kovin väsyttää ja on pakko levätä ja kun lepää, tallille lähtö venähtää ja kun siellä nyt aina venähtää, niin aika vaan loppuu kesken, kun nukkuakin pitää. Vaikka viikolla ei kyllä nukkuakaan ehdi riittävästi. Onneksi sentään on valoisaa ja nyt on ollut aurinkoistakin ja se jos jokin piristää kummasti.

Torstaina (18.4.) en pitänyt mitään kiirettä töiden jälkeen. Ajoin töistä suoraan Prismaan ja tein vähän ostoksia. No, kun halvalla sain. Arnikaa menin hakemaan, mutta mukaan tarttui myös tarjouksessa oleva valjasrasva ja yhdet collegehousut ja pari hupparia. Arnika oli näistä se kallein ostos. Kotona kunnon päikkärit ja sitten vasta tallille. Muutama kottikärryllinen lantaa pihatolta, poni mukaan ja tallin pihalla vähän temppuilua, kunnon harjauksen jälkeen. Naksuteltiin taas kuolaimia, tällä kertaa suoraa metallikuolainta. Oma on omppu kolmipala, millä treenataan, tämä oli tallikaverin. Mietti ensin, mutta otti sitten suuhun, kuten omppukuolaimenkin. Hyvässä mallissa siis. Päästiin taas myös käymään kopissa. Ja kyllä taas tuli todistetuksi, miten tärkeää on treenata kaikkea säännöllisesti. Viimeksi kun oli ollut pitkä tauko, oli koppiin meno hiukan jännää. Nyt taas jo tuttu juttu, eikä enää ollenkaan jännää. Pysyikin jo paremmin sisällä vapaaehtoisesti, mikä on ollut vielä aiemmin vaikeaa. Kun vaan pääsisi säännöllisesti treenaamaan.

Kiva kun kerrankin on kaunista, aurinkoista ja lämmintä juuri oikeaan aikaan eli silloin kun on pitkät vapaat. Hyvää Pääsiäistä siis!

Takatalvi iski

Maanantai (8.4.) valkenikin taas vaihteeksi talvisena. Kylmä oli. Tallille kuitenkin ajelin illalla, mutten mitään juuri tehnyt lannan lappamisen lisäksi. Pienesti pyörittelin Korpun kentällä liinassa. Ravia pienellä ympyrällä hitaasti ja keskittyen, ei kaahottaen. Tasapaino ja voima/lihaksisto on selvästi parantunut, koska se jopa onnistui ja vieläpä hyvin. Rankkaa se on, joten ei tehty kuin hetki ja sekin niin, että yhden koko kierroksen jälkeen sai taas kävellä hetken. Molempiin suuntiin tehtiin ehkä noin viisi ravikierrosta ja se oli sitten siinä. Kymmenen minuuttia enintään taisi yhteensä treeni kestää.

Koirien kanssa vielä pieni lenkki metsässä, niin ei sitten taas paljon muuta ehtinytkään. Vaikka tallilla ei edes mennyt kauaa. 

Tiistai (9.4.) oli sitten jo ihan kunnolla talvinen, kun yön aikana oli tullut muutama sentti lunta ja tuuli kääntynyt puhaltamaan pohjoisesta. Onneksi kuitenkin täällä etelärannikolla selvittiin helpolla, toisin kuin esimerkiksi Jyväskylän seudulla, missä tuli lunta yli 30 senttiä. Tallivapaapäivä eli kotihommia ja laatuaikaa koirien kanssa. Tosin se laatuaika jäi aika vähälle, kun nyt vaan ei kiinnostanut mennä tuonne talveen taas tallaamaan. Pieni lenkki kuitenkin tehtiin ja saivat rampata pihalla vähän väliä koko illan.

Keskiviikkona (10.4.) sitten taas tallille ja Korpun kanssa lenkittämään koirat. Käytiin vaihteeksi metsässä rämpimässä, kun sinnekin nyt jo hyvin pääsee. Eikä ole edes niin märkää kuin voisi kuvitella eli pohja kestää jopa hevosen painon, ilman että se uppoaa mahaansa myöten turpeeseen. Hyvää tekee ja me kaikki tykätään.

Kuva otettu 2.4. Nyt ei juuri aurinko paistellut, luntakin vähän sateli.

Torstai (11.4.) oli yhä kylmä, mutta kärrylenkille kuitenkin lähdettiin. Tamma ja Kambur oli kaksin pihatolla, kun menin. Indira oli niin levoton ja molemmat vähän tuijottelivat metsään ja juoksentelivat, etten uskaltanut sitä yksin jättää, joten lappasin lantaa sen aikaa, kun Mix-poni palautui pihatolle. Kamburille sitten kärryt perään ja matkaan. Käytiin pari pistotietä kääntymässä ja hölkkäiltiin paljon. Matkaa kertyi reilu viisi kilometriä, vaikkei kaukana käytykään. Kotimatkalla hölkkäiltiin parin ex-ravurin peesissä ja löytyihän sitä vauhtia issipojaltakin, vaikka ihan reipas oli ollut siihenkin asti. Hyvää tekee.

Perjantaina (12.4.) oli jo hiukan lämpimämpää. Ei nyt vielä mitenkään keväistä, muttei ihan jäätävääkään. Tallille taas, vaikka periaatteessa olisi ollut Korpun vapaapäivä, kun pari päivää viikossa olen halunnut sen antaa olla ihan mammavapaasti, niin maistuu työt sitten paremmin. Nyt kuitenkin mentiin, kun aika kevyesti ollaan kuitenkin tällä viikolla harrastettu. Vähän olin kahden vaiheilla, mennäänkö koiralenkille vai ratsuilemaan. Kentälle olisin sitten mennyt, mutta se oli varattu. Eikun lantaa lappamaan siksi aikaa. Vaan kun tulin viimein pihatolta, oli kenttä lanattu ja niin pehmeä, etten arvannut sitten sinne mennä kuitenkaan. Satulan kuitenkin selkään heitin ja suunnattiin maastoon. Tiekin oli lanattu, joten siis pehmeä ja raskas, eikä sitten pitkälle mentykään, kun traktorikin vielä siellä kuului pörräävän. Palattiin takaisin peltotien kautta, missä hiukan hölkkäiltiin paremmalla pohjalla. Sekin oli osittain pehmeä, joten vaikka lenkki oli vain vajaan kaksi kilometriä, ponilla oli hiki.

Päästiin kuvaan (kuviin) tallille palatessa. kuva @ Tuuli Jääskeläinen

Illemmalla käytiin taas koirien kanssa Siltakylässä lenkillä, tai siis tallilta kotiin mennessä. mutta illemmalla silti kuitenkin. Silti olin ihan ajoissa kotonakin.

Lauantai aamuna (13.4.) herätessä, oli olo vähän flunssainen. Aika myöhään nukuinkin ja kun vielä otin rennosti aamupäivän ja nappailin nappia naamaan, niin jaksoin lähteä tallille. Ajatus oli lähteä koirien ja ponin kanssa tekemään pitkä lenkki, mutta koska olo, päätin mennä helpoimman kautta eli virittelin kärryt perään. Käytiin sitten ajelemassa pieni lenkki ja sen verran hölkkäiltiinkin taas, ettei ihan liian helpolla poni päässyt.

Kotona hengailin sitten hetken, söin ja lepäsin. Olo oli himppasen parempi jo, vaikkei niin hyvä, joten koirat pääsivät pyörälekille. Se on itselle kuitenkin helpompaa, varsinkin kun ei ole ihan täydessä terässä. Ihanaa kun on jo niin valoisaa, ettei tarvi lenkkeilyn kanssa hätäillä. Nytkin oltiin takaisin kotona vasta puoli yhdeksän jälkeen, eikä edes hämärtänyt kunnolla vielä. Tehtiin noin kuuden kilometrin lenkki ihan tuossa isontien vartta edestakaisin, koska kuivaa toisin kuin pikkuteillä. Rannasta ajeltiin ohi ja todettiin sen olevan vielä jäässä. Mutta sulaa sekin ennemmin tai myöhemmin.

Auringonlasku 11.4. Tänään ei auringonlaskua nähty.

Sunnuntaina (14.4.) oli olo jo ihan hyvä ja heräsinkin jo paljon aiemmin. Tallille lähdin kuitenkin vasta iltapäivän puolella. Lannan lappamista harrastin ensin siihen saakka, kunnes se alkoi käydä liian hankalaksi. Siinä kun pyöri kokoajan kaksi kutisevaa hevoseläintä kerjäämässä rapsutuksia, niin annoin loppujen lopuksi periksi. Pari kottarillista sain kuitenkin kärrättyä pois siinä talikolla tyyppejä samalla rapsutellessa. Oma siitä sitten mukaan ja irtokarvojen raappaukseen. Vähenee se päivä päivältä sekin, mutta vielä sitä riittää. Ja nyt sitä muuten lähtee. Ihan kuin kaikki loppu olisi irronnut samaan aikaan. Vähän vielä kavioiden lyhennystäkin ja sitten lenkille. Koirat napattiin mukaan ja painuttiin metsään katsomaan hakkuiden aiheuttamia tuhoja. Pääsi sieltä vielä samaa reittiä kulkemaan kuin ennenkin, vaikka maisema olikin muuttunut ja risukkoakin oli pienen matkaa. Ojan yli menevä siltakin oli poissa, mutta onneksi ojassa oli kuusen oksia sen verran, että Kamburkin suostui hyppäämään yli. Matka kuitenkin katkesi aika pian, kun lunta oli vielä paikoittain liikaa. Käännyttiin siis ympäri ja kipiteltiin hiukan pidempää reittiä takaisin tallille.

Onnellinen poni kuva @ Fanni Snellman

Koska kotona olin sitten jo kaikesta huolimatta ajoissa ja koiratkin oli lenkitetty, tuntui ilta jotenkin pitkältä ja läksinkin myöhemmin vielä liikkeelle. Kävin Karhulassa Lidlissä ja samalla pitkästä aikaa vähän treenaamassa koiria. Ollaan me kotona aina jotain pientä tehty, muttei mitään ihmeitä, kun motivaatiota ei ole juuri ollut. Vaan kevät saa aikaan kummallisuuksia ja niin me treenattiin. Peikko teki vain kontaktia. Ensimmäisellä kierroksella se pakeni taas autoon, mutta kun muistin taas, että se vaatii laumapalkkaa enemmän kuin mitään nameja, alkoi sekin taas pysyä poissa autosta. Ei se nyt niin mukana ollut, mutta otti kontaktia haistelunsa lomassa ja sai siitä namin lisäksi paljon rapsutuksia. Tehtiin muutama kierros. Noah taas teki seuraamista sekä vasemmalla että oikealla ja oli tosi hyvä. Keskittyi eikä ollut yhtään ylikierroksilla, vaikka innoissaan olikin. Sellainen kun se olisi aina, niin voisihan sitä jopa harkita vielä kisaavansakin. Mutta kun se ei ole, varsinkaan kisoissa, niin olkoon. Enkä minä periaatteesta halua lisenssiäkään ostaa, joten uutta harrastuskoiraa odotellessa tehdään omaksi iloksi mitä jaksetaan.

Supersurkea kuva maaliskuun lopulta.

Nyt onkin edessä kolme nelipäiväistä työviikkoa, kun ensi viikolla on pääsiäinen ja siitä vajaan kahden viikon kuluttua vappu. Sitten onkin pitkä pätkä ilman ylimääräisiä vapaita, kesälomaa lukuun ottamatta. Jaksaa jaksaa..

Treeniä päälle ja lihaksille

Alkaa olla jo aika keväistä. Tiet alkaa olla sulia, metsäänkin pääsee kahlaamatta hangessa ja vaikka öisin on pakkasta, on päivisin jo aika lämmintä. Ja nyt on ollut aurinkoistakin. Tuulee kyllä, mutta milloinhan täällä ei tuulisi. Ötököitäkin jo näyttää lentelevän ja joutsenia on enemmän kuin en muista milloin. No, luntakin on, esimerkiksi meidän pihalla, enemmän kuin liikaa, muttei kaikkea voi saada. Hienot lenkkeilykelit olisi olleet ja onkin, mutta kun omat jalat on kovin kipeät ja särkeväiset, on lenkkeily ollut aivan liian vähäistä, jos minulta kysytään. Eikä pakollinen kumisaappaiden käyttö ainakaan auta asiassa.

No, liikuttu kuitenkin on tavalla tai toisella. Maanantaina (1.4.) ei silti liikuttu, mutta tallilla kävin kyllä. Hain työmatkalla kaverilta kuusen havuja ja vein niitä pihatolle. Ei ne kauheasti porukkaa kiinnostanut, mutta onhan jotain muutakin pureskeltavaa kuin heinä. Samalla lappasin lantaa. Piti vielä mennä lenkittämään koirat, mutta jäin suustani kiinni, enkä sitten enää kerennyt juuri minnekään. Käytiin siis vain pieni pissalenkki.

📷@Anna Sergejeff

Tiistaina (2.4.) käytiin sitten lenkillä taas sekä ponin että koirien kanssa kimpassa. Ilma oli aika mahtavan keväinen ja mukava ja käytiin metsässä vähän samoamassa. Kambur sai päättää reitin, paitsi kotiin lähdöstä päätin minä. Muuten olisi mennyt varmaan yöhön asti. Ihan mukavaa oli. Kotimatkalla tavattiin muita tallilaisia eli lähes kaikki, jotka olivat samaan aikaan liikkeellä ja loppumatka mentiin kimpassa. Korppu kyllä yritti vielä viimeisen risteyksen kohdalla juurtua maahan kiinni, kun ei olisi halunnut vielä kotiin. Siitäkin on kivaa lenkkeillä rennosti käpsytellen ja maasta puskevia herkkuja maistellen.

Tallille palattuamme, tehtiin vielä pieni kaulanarutreeni kentällä. Ponille siis naru kaulaan ja ohjat riimuun, kuskille kypärä päähän ja kyytiin. Pyörähdettiin muutama kierros kentällä kaulanarulla ohjaamalla ja jarruttamalla. Tai lähinnä painoavuilla/ohjilla/äänellä auttamalla ponia ymmärtämään narulla annetut avut. Pysähtyähän se jo narulla jollain tapaa osaa, mutta kääntyminen on vielä hakusessa. Nyt meni hyvin, vaikka shettisponit oli kentän laidoilla kiinni odottelemassa ruokiaan. Kiinnostihan ne, mutta siltikin kuljettiin haluamaani suuntaan. Super sälli.

Keskiviikkona (3.4.) oli sitten taas ajopäivä. Ilma oli yhä upean keväinen ja aurinkoinen. Ponia valjastaessa tuli ihan hiki. Mutta ei parane valittaa, kyllä se kylmyyskin vielä varmasti palaa. Tehtiinkin ihan hyvän mittainen lenkki, koska pohjatkin alkaa olla kohtuullisessa kunnossa. Menomatkalla, juuri kriittisessä kohdassa, tuli vastaan pari tallilaista hevosineen ja niiden takana traktori, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin väistää risteävälle peltotielle. Kääntöpaikalla lennähtivät siellä asustelevat joutsenet taas lentoon niin yllättäen, että poni singahti eteen vauhdilla. Onneksi painavat kärryt estävät pakenemisen tehokkaasti, joten mitään ei sinänsä tapahtunut ja Skorps oli käsissä saman tien. Hiukan jännittynyt poni ympäri rauhallisesti jutellen ja sitten mentiinkin vauhdilla takaisin päin, ihan luvalla toki. Loppumatka meni ilman välikohtauksia ja tallille palasi hikinen, mutta tyytyväinen poni ja vain hiukan kylmissään oleva kuski. Auringon laskiessa puiden taakse, ei ollutkaan enää niin lämmintä.

Hiukan erilainen peppukuva.

Koirien kanssa pysähdyttiin kaupalle kotimatkalla ja käytiin pieni lenkki heittämässä. Kuten olen ennenkin maininnut, vieraat hajut väsyttää tehokkaasti ja laiskuuttani tai ajan vähyydestä johtuen, käyn sitten lenkillä tuolla "kylillä", niin selviän vähemmällä. Liikuntaahan tuollainen puoli tuntia köpöttelyä ei ole, mutta virikkeitä kerääntyy sitten senkin edestä ja uni maistuu.

Torstaina (4.4.) oli sitten taas ratsuilupäivä. Yritetään nyt tehdä tästäkin rutiinia, molemmille eli ratsastusta ohjelmassa 1-2 kertaa viikossa, jos suunnitelmat toteutuu. Maastossa lähinnä, mutta kunhan kenttä sulaa, myös kentällä varmaan jotain tulee tehtyä. Lähtö taas ponien ja Dalin jälkeen ja vaikka hyvin malttoi seistä selkäännousun ajan paikoillaan, lähti kyllä ilman lupaa kavereiden perään. En siitä halunnut alkaa vääntämään, kun paha mieli vaan tulee molemmille, joten perään lähdettiin reippaasti. Ohitettiin muut ja vauhti hidastui, muttei se minulle sitten käynyt, vaan pyysin eteen. Auto tuli vastaan ja pysähdyttiin tien sivuun ohituksen ajaksi, ei ongelmia. Hetken päästä tulikin sitten traktori perävaunuineen. Taas tien sivuun ja poni jännittyi, kun on reagoinut viime aikoina traktoreihin, en tiedä miksi. Rapsuttelin säästä ja vaikka nosti päänsä taivaisiin ja oli levoton, pysyi paikallaan ja pääsin palkkaamaan traktorin mentyä ohi. Rauhoittui heti tilanteen mentyä ohi.

Matka jatkui ravaten poneihin kaulaa, että nekin pääsevät ravailemaan ilman mitään säätöä. Saavuttivat meidät tien päässä kun jo käveltiin. Hieman kiihdytettiin tahtia ja päästiin taas kunnolla edelle ja kääntymään rauhassa toiseen suuntaan. Kuskia hirvitti, kun peltotiellä ja metsässä on railoja jäässä/lumessa ja ponilla on tapana loikata niistä yli. Yritin ohjata ohi ja siinä onnistuinkin aika hyvin. Yhdessä paikassa loikkasi silti. Tuli siis samalla ensimmäinen hyppykin kuskin kanssa suoritettua. Ja kuskikin pysyi mukana oikein hienosti. Takaisin päin mennessä hölkkäiltiin taas muutaman sadan metrin matka.

Taas käytiin kotimatkalla koirien kanssa lenkillä. Tällä kertaa hieman pidemmällä, kun metsäkohdatkin alkaa olla aika hyvin sulaneet. Onhan siellä vielä varjopaikoissa poluilla jäätä, mutta ne kohdat pääsee hyvin kuitenkin ohittamaan. Kuraa ei ollut, kun päivisin on paistanut aurinko ja tuullut, yöllä ollut pakkasta. Hämmästyttävän kuivaa oikeastaan. Ihan mukava lenkki ja aika rauhassa sai kävellä.

Perjantaina (5.4.) kävin töiden jälkeen asioilla, joten olin kotona normaalia myöhemmin. Vielä kun oli sovittu juttu kello viisi, tallille ehdin vasta sen jälkeen, noin puoli kuudeksi. Ponilla oli vapaapäivä, mutta ajattelin mennä lappamaan lantaa ja viemään postista juuri hakemani kivennäiset. Vanha kun ei kelpaa, vaikka on ollut hyvä kaikin puolin ja Korpun kunto on selvästi parantunut. Sekoittelin vanhat ja uudet kivennäiset säilytysastiaan ja menin sitten pihatolle. Pari kottikärryllistä lantaa ja poni mukaan testaamaan uuden kivennäisen maistuvuutta. Vähän käytiin kentällä pelaamassa vapaana. Tehtiin peruutusta, joka toimi hyvin ja jo monta askelta putkeen. Väistön alkeita yritettiin myös taas, mutta se ei meinaa vieläkään vaan mennä perille. Ehkä en vaan osaa ilmaista itseäni niin, että poni ymmärtäisi. Tehtiin vielä selkäännousujakkaralle tuloa ja selässäkin hengailin, ponin kuljeskellessa vapaasti minne halusi. Sitten poni syömään ja takaisin pihatolle.

Lauantaina (6.4.) kaivoin viimein polkupyörän talviteloilta ja käytiin koirien kanssa noin neljän kilometrin pyörälenkki päivällä. Ihan vähän kävivät kuumana molemmat. Jarruttelin kuitenkin vauhtia aika reippaasti. Noah ei enää ole mikään nuorukainen ja kun innoissaan repii, niin sitten taas ontuu. Nyt selvittiin hyvin, eikä ontumista esiintynyt. Hiukan kyllä väsähti, ensimmäinen kerta varmaan ikinä. Muttei niin, etteikö olisi jaksanut loppuun asti juosta. Se oli vaan kovin rauhallinen loppumatkasta. Ei mitään kiljuntaa tai hilluntaa siis. Kummallista.

Lenkkeilykuva viime (vai edelliseltä?) viikolta, kun ei nyt muutakaan ollut.

Tallille menin vasta kahden maissa ja oikein sopivaan aikaan meninkin. Ei ollut ryysistä, kun kaikki oli jo lähteneet. Muutama ihminen tuli vielä myöhemmin, mutta aika rauhassa sai puuhata kyllä. Pihatolla lappasin ensin tunnin verran lantaa ja katselin pihattoporukan riekuntaa samalla, ennen kuin nappasin poniinin mukaani. Harjatessa piti jo kuoriutua takista, kun tallin pihassa oli niin lämmin. Rapsuttelin taas kavioitakin lyhyemmäksi, samalla kun puin tossut jalkaan. Sitten valjaat ja kärryt jo valmiiksi hikiselle ponille. Sen verran oli vauhtia pihatolla, ettei kärryt perässä sitten kauheasti juoksu maistunut. Käveltiin rauhallista tahtia noin seitsemän kilometrin lenkki kuitenkin. Ja vaikka auringossa oli lämmin, varjossa ei sitten ollutkaan. Onneksi olin varautunut ja puin lähtiessä lisää kampetta päälle. Ei tullut kylmä, jos ei nyt hikikään.

Sunnuntaina (7.4.) eli tänään, läksin tallille jo puolen päivän aikaan. Koirat pakkasin mukaan, kun olin vähän kahden vaiheilla lähdenkö kävellen vai ratsain liikkeelle. Ratsain sitten läksin. Poni siis pihatolta ja satula selkään. Samaista porukkaa kuin viimeksi oli taas lähdössä samaan aikaan ja Korppu jo selvästi on oppinut kiihtymään siitä, kun näitä on nyt sattunut usein. Odottelin sitten ihan tarkotuksella jonkin aikaa, ennen kuin lähdettiin matkaan. Ihan oli normaali oma itsensä ponikin lähtiessä ja koko matkan. Rento neljän kilometrin kävelylenkki tehtiin ja se oli juuri sitä mitä me molemmat tarvittiin tähän kohtaan. Poni oli hyvän tuulinen ja kuski rento. Hiukan otettiin reippaampaa vauhtia kotimatkalla. Nyt kun ollaan sitä tölttiä haettu ja siitä palkattu, niin sitä tarjoaa myös helposti. Ottaa toki ravinkin, kun vaan malttaa kuunnella, mitä pyydetään. Täytyy varmaan ottaa hiukan erottelua ohjelmaan. Pitää vaan tarkkaan miettiä miten, jottei ihan pieleen mene.

Tallilta lähtiessä kurvattiin Siltakylän kautta ja kipiteltiin koirien kanssa siellä reilun tunnin lenkki. Kevään ensimmäinen kätkökin käytiin hakemassa samalla. Mukava ilma oli vielä tänäänkin, vaikkei ihan eilisen tasolle yltänytkään. Nautitaan nyt vielä kun voi. Ensi viikolle onkin sitten luvattu takatalvea.

Lisää kärryttelyä ja vähän muutakin

Maanantaina (18.3.) kevyt kävelylenkki koirien ja ponin kanssa. Siinä ei mitään mainitsemisen arvoista, mutta ennen lähtöä päästiin pitkästä aikaa käymään kopissa. Sattui nimittäin niin sopivasti, että tallin nuoren suokkiorin kanssa harjoiteltiin juuri matkustusta, kun olin lähdössä hakemaan Korppua pihatolta. Ja kuinka ollakaan, koppi oli vielä avonaisena pihassa, kun tultiin pihatolta. Sinne siis Korppu koppiin pari kolme kertaa ja hallittu peruutus välillä pois. Hienosti toimi, vaikka oli selvästi vähän jännää. Pitäisi päästä enemmän treenaamaan, ettei olisi enää niin jännää, mutta kun ei ole koppia, eikä edes vetokoukkua omassa autossa, niin näillä satunnaisilla kerroilla on nyt mentävä. Kiva kuitenkin, kun taas päästiin treenaamaan, vaikkakin yllättäen. Ei siis oikein ollut mitään suunnitelmaa, mutta parempi kuin ei mitään silti.

Tiistaina (19.3.) oli sitten ratsuilupäivä vaihteeksi. Pitkää lenkkiä ei tehty, mutta ehti siinäkin neljässä kilometrissä tapahtua yhtä ja toista. Pihassa oli ruuhkaa laittessani ponia kuntoon. Siitä sitten lähtivät yksi toisensa jälkeen, kuka minnekin. Ponit ja yksi hevosista samaan suuntaan kuin mekin hetki myöhemmin. Hienosti ja rauhassa eteni kuitenkin teinihevoinen. Ensimmäisessä risteyksessä nähtiin edellä menevä hevonen, muttei sekään suurta tilannetta aiheuttanut, hieman vaan askel tiheni Korpulla. Ravailtiin heitä kiinni ja juuri ennen isompaa mäkeä ja mutkaa heidät saavutettiinkin. Vaan he ei tuulesta johtuen tainneet meitä kuulla ja karauttivat laukkaan siitä mäen alta ja katosivat mutkan taakse. Sitten meinasi lähteä Kamburilta mopo käsistä. Sain sen kuitenkin pideltyä, mutta stressitaso sillä nousi niin hurjiin lukemiin, ettei se kyllä yhtään kuunnellut. Jos olisikin kuunnellut, olisi se saanut karauttaa perässä, muttei sentään ilman lupaa. No, saavutettiin muut mäen päällä, mistä hevonen kääntyi takaisin kotia kohti ja ponit jatkoivat matkaa samaan suuntaan kuin me. Seuraavassa risteyksessä tuli vastaan naapuritallilta tuttu tamma. Ponit jatkoivat suoraan ja minä käännyin Korpun kanssa sinne mistä tamma oli tulossa. Tilanne, tammalla lähinnä. Korppu vaan yritti hidastella ja jäädä seurustelemaan. Matka kuitenkin jatkui kaikilla omaan suuntaansa. Metsäpätkällä olikin sitten ihan kunnon hankikahlausta. Korppu kiukutteli ja kaahotti, kun oli rankkaa ja pidätteistä pysähtyi, eikä suinkaan hidastanut vauhtia, kuten oli tarkoitus ja minkä se kyllä hyvin osaa. Huoh. Hiki tuli molemmille. Ponit tulivat vastaan, mutta niistä päästiin hyvin ohi ja kotimatkakin meni jo ihan hienosti, kun vaan päästiin pitävälle pohjalle. Kotimatkalla ravailtiin ja harjoiteltiin hiukan tölttiä ja poni oli tosi hyvin kuulolla, kun vaan malttoi. Hyvä siitä tulee.

Kuvituskuvana riimunsovituskuva. Ostin joskus vuosia sitten Heppatarvikkeen loppuunmyynnistä Ljúfurille nahkaisen Blingbling-riimun, jota en ole raaskinut käyttää. Piti kokeilla, mahtuuko moinen komeus Korpulle, kun on cob-kokoa. Mahtui se, juuri ja juuri. Enempää säätövaraa ei enää ole, joten toivotaan, ettei pää enää kasva.

Keskiviikkona (20.3.) olikin Korpun vapaapäivä, koska sadepäivä ja muutenkin. Koirien kanssa pyörähdettiin vaihteeksi Loviisassa asioilla, Heinäpojilla, Tokmannilla ja Lidlissä. Heinäpojilta lähtikin ihan extempore matkaan lilanvärinen nailonriimu timanteilla. Mitenkään ei pystynyt vastustamaan kiusausta, kun se heti ovesta sisään astuessani sattui silmiin. Onneksi ei maksanut paljoa, kun eihän sellaisella arkikäytössä mitään virkaa ole. Vaan onhan nyt kaksi edustusriimua olemassa. 

Kotimatkalla satoi räntää ihan huolella, hyvä että eteensä näki. Lähdettiin kuitenkin koirien kanssa vielä lenkille. Vaihdoin vaan vaatteita ja vedin sadetakin niskaan. Loppujen lopuksi sade sitten kumminkin lakkasi jo ihan alkumatkasta, joten hyvässä kelissä saatiin lenkki heittää.

Torstaina (21.3.) käytiin taas porukalla lenkkeilemässä ja perjantaina (22.3.) sekä lauantaina (23.3.) kärryttelemässä. Perjantaina tehtiin vain lyhyt lenkki, lauantaina käytiin vähän pidemmällä. Lauantaina oli ihan hervoton myrsky eli tuuli niin, ettei juuri mitään kuullut. Onneksi kuitenkin pohjat alkaa olla jo ihan kohtuulliset, joten ihan kiva siellä silti oli kipitellä. 

Sunnuntaina (24.3.) tehtiinkin sitten ihan kunnon kävelylenkki ponin ja koirien kanssa, kun pohjat oli käyty testaamassa jo ennakkoon. Joissain paikoissa oli kyllä liukasta, mutta me selvittiin, vaikka välillä kirosinkin sitä, etten pukenut Korpulle nastatossuja alle vaan paljasjaloin sai kulkea. No, liukkaat paikat oli ihan muutamia metrejä vaan ja suurimmaksi osaksi nekin pystyi kiertämään. Ja kun ei pystynyt, mentiin sitten hissukseen ja varovasti. Kamburia kyllä vähän jännitti, kun on niin tottunut nyt jo nastoihin ja kunnon pitoon.

Maanantaina (25.3.) oli ponin vapaapäivä ja minulla tallivapaapäivä, mikä tarkoitti tällä kertaa laatuaikaa koirien kanssa. Otin ihan rauhallisesti töiden jälkeen, enkä siis pitänyt mitään kiirettä lähdöllä mihinkään. Viimein kuitenkin pakkasin koirat autoon ja ajoin Kotkaan Katariinan meripuistoon lenkkeilemään. Ilma oli hieno, mutta rannassa kävi kylmä viima, joten aika äkkiä tuli vilu hissuksiin käppäillessä. Kiva lenkki silti ja kovasti taas hajuja ja muuta virikettä koirille. Käytiin esimerkiksi näkötornissa, minne Peikko kiipesi molempiin suuntiin hienosti, mutta Noah taas tuli jo ylös varsin vastahakoisesti ja alas sitä ei meinannut saada ollenkaan. Vaan oli kyllä väsynyt pappakoira kotiin päästyä, kun oli niin jännää.

Tiistaina (26.3.) käytiin taas kärrylenkillä Korpun kanssa. Tällä kertaa hölkkäiltiin suurimmaksi osaksi, kun virtaa tuntui olevan. Pitkää lenkkiä ei tehty, ihan sellainen normi 5 kilometriä vaan. Eipä sitä iltaisin aina ole aikaakaan, saati sitten tarmoa kovin pitkälle kipitellä. Mutta kunhan edes jotakin. Nyt kun kuiva heinä on loppu ja esikuivattua ovat syöneet jonkin aikaa, on poni taas paisunut entisestään. Aika kivasti pysyi samoissa lukemissa mihin paino laski olkea syödessä, mutta nyt siis taas lukemat siellä missä ennen "olkikuuria". Täytyy toivoa, että ensi kesä on parempi heinän teon kannalta, eikä olisi niin sokerista tavaraa tarjolla kuin mitä kaksi edellistä satoa on olleet. Siihen asti siis yritetään edes jollain tavalla liikkua ja pitää painoa kurissa.

@ Tuuli Jääskeläinen

Keskiviikkona (27.3.) käytiin koko lauman kera pitkällä lenkillä. Ilma oli se verran keväinen ja mukava, että lenkki ihan vahingossa venähti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Takaisin tallille piti jo kantata pellon poikki, ettei ihan pimeä ehdi yllättää. Siinä kävi vielä sellainen pieni välikohtaus, kun oltiin juuri pellolle menossa. Pellolla oli joutsenpariskunta, jota tietenkään kukaan meistä ei havainnut. Valkoiset linnut lumisella pellolla hämärässä, ei ole ihan helposti havaittavissa olevia. Ne kuitenkin havaitsivat meidät ja nousivat kaakattaen siivilleen, jolloin koirat lähtivät salamana perään. Tulivat onneksi takaisin, kun vaan tajusin tapahtuneen ja huusin perään. Korppu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui. Ei se ainakaan millään tavalla reagoinut. Kummallinen kaviokas.

Torstaina (28.3.) kävin vaan koirien kanssa pienen lenkin, kun minulla oli muuta menoa illalla. Mutta perjantaina (29.3.) ja lauantaina (30.3.) taas kärryteltiin. Perjantaina käytiin lyhyempi, mutta reipastahtinen lenkki ja lauantaina sitten rauhallisempi ja pidempi reissu. Perjantaina oli peltotie ihan mukavan pehmeä ja hyvä kulkea ilman nastojakin ja ponilla olikin kesätossut jaloissa, kun en halua nastoja kuluttaa turhaan parin pienen liukkaamman kohdan takia. Nastattomien tossujenkin pohjat pitävät nimittäin oikein hyvin. Lauantaina taas peltotie oli yllättävän liukas, joten kierrettiin sitten toista kautta takaisin. Ihan intona oli poni, kun tajusi, että jatketaan harvemmin kuljetulle pätkälle ja ehdottelikin hölkkää jo heti alkumetreillä. Sai juosta. Vauhti alkoi kiihtyä ja samalla ilmeni pientä koikkaloikkaa ja niskojen nakkelua, joten annoin lisää vauhtia pienellä ohjan liikkeellä. Ei tarvinut kahta kertaa käskeä, kun poni jo ampaisi reippaaseen laukkaan. Taisi olla kivaa, niin tyytyväisen tuntuinen oli Skorpan kun tien päässä hiljetelin käyntiin.

Takaisin käveltiin ison tien kautta ja sen verran taisi olla taas kaikkea katseltavaa nuorukaisella, että aika väsynyt oli tyyppi kotiin päästyään. Fyysisesti tuntui olevan ihan vielä hyvävoimainen, mutta henkisesti olikin sitten ihan poikki. Hyvää teki molemmille taas talvitauon jälkeen päästä kunnolla ihmisten ilmoille. Tämä otetaan ehdottomasti taas ohjelmaan kun pohjat nyt sen sallivat.

Kotona kävin välillä syömässä ja pakkasin sitten koirat autoon ja hurautin Prismalle. Siellä sitten heitettiin pitkä lenkki koirien kanssa pitkin ihanan kuivia pyöräteitä. Hiekotushiekat sieltä on vielä siivoamatta, mutta kävellessä se ei suuresti haittaa. Pyöräillessä on sitten eri juttu. Oli ihan kiva taas vaihteeksi käydä vanhoja lenkkimaastoja nuuskimassa. Paljon on muuttunut ja paljon sitten taas ei. Tosi paljon tuli koiria vastaan, mutta parin ensimmäisen jälkeen, ohitukset sujuivat ihan täydellisesti. Noah väsähti aika kovasti, kun oli niin paljon hajuja ja olikin loppumatkasta jo aika rauhallinen.

Sunnuntaina (31.3.) satoi jo aamusta vettä. Tai oikeastihan se alkoi jo edellisenä iltana. Ei haittaa, lumet sulaa ihan silmissä, kun on ollut plussa-asteitakin ihan reilusti ja myös öisin. Tallille starttasin sitten vasta kun sade taukosi. Ensin rapsuttelin Korpun kavioita taas vähän lyhyemmiksi, kun oli ollut jo liian pitkä väli edelliseen kertaan. Normisti kerran viikossa lyhennän ja nyt oli mennyt jo melkein kaksi viikkoa. Tarvetta siis oli. Vaan Skorpan oli eri mieltä, eikä olisi ollenkaan pystynyt seisomaan paikallaan, saati sitten kolmella jalalla. Vaikeaa oli vaihteeksi. Selvittiin kuitenkin ja saatiin homma hoidettua.

Siinä hetken mietin ja päätin viimein heittää ponille satulan selkään ja lähteä pienelle maastolenkille. Tarkoitus oli kyllä lähteä taas lauman kanssa yhdessä lenkkeilemään, koiratkin odotti autossa, mutta muutinkin mieltäni viime hetkellä. Ihan hienosti meni tällä(kin) kertaa. Käytiin vain reilun kilometrin päässä kääntymässä. Reipasta käyntiä lähinnä, mutta myös tölttiä taas harjoiteltiin. Edistyy sekin. Kerta kerralta saadaan aina pidempiä pätkiä sitäkin.

Ja kun kotiin palattuani, oli koirat vieläkin lenkittämättä, käytiin sitten vielä lenkillä niiden kanssa. Metsä on jo osittain sula, joten kantattiin sitä kautta tielle ja suorinta tietä takaisin kotiin. Siinä se oli, maaliskuu. Huomenna ollaankin jo huhtikuussa. Kesää kohti kovaa vauhtia.

Kärryttelyä, heppamessuja ja jäsenkorjausta

Maanantaina (11.3.) käväisin tallilla lappamassa lantaa. Samalla naksuteltiin taas kuolaimia. Nyt ei enää sylkäise samantien suustaan, vaan enemminkin pitää viimeiseen asti kiinni. Pystyy siis jo pukemaan "suitset". Harjoittelua vartenhan meillä on kuolaimissa vain kevyt matonkuteesta punottu niskahihna. Homma siis edistyy, hitaasti mutta varmasti. Kokeiltiin myös Limppu-vainaan vanhat LG:t, jotka oli Ljúfurilla käytössä ajoittain lisäjarruna. Pyörähdettiin pari kierrosta kentällä ilman satulaa ja hyvin toimi. Vaikka toimiihan se muutenkin aina, mutta näillä jotenkin vielä herkemmin ja tarkemmin. Saman huomasin Limpussakin. Harmittavasti ei ehditty paljoa näitä sillä käyttää, mutta eiköhän Kamburilla ole näille käyttöä.

Tiistaina (12.3.) käytiin sitten Kamburin kanssa kärryttelemässä. Käveltiin noin viiden kilometrin pituinen lenkki. Ihan reipas ja hyväntuulinen poni. Tallilla kamat pois ja loimi niskaan ja pienelle kävelylle koirien kanssa juuri ennen pimeää. Korppu oli kyllä sitä mieltä, ettei se lähde enää mihinkään, kun justiinsa kerran oli. Vaan lähti se, vaikka pari kertaa joutuikin keskustelemaan asiasta. Se kun vaan pysähteli parin askeleen välein kyselemään, että onko pakko. No, oli pakko. Eikä se nyt sitten niin kamalaa tainnut ollakaan.

Keskiviikkona (13.3.) en käynyt tallilla. Käytiin koirien kanssa vähän ostoksilla ja sitten vähän lenkillä.

Torstaina (14.3.) sitten taas tallille. Käytiin ihan vaan talutuslenkillä Skorpanin ja koirien kanssa. Ei siis mitään ihmeitä tai mainitsemisen arvoista edes. Vaan tulihan mainittua.

Perjantaina (15.3.) oli ihan hirmuton sade ja tuuli koko päivän. Sade lakkasi illalla, mutta tuuli jatkui ja päätin sitten lennosta olla lähtemättä tallille. Olin siis jo lähdössä, mutta päästinkin vain koirat ulos ja palasin itse sohvalle. No, käytiin me koirien kanssa pienesti lenkillä vielä myöhemmin.

14.3.

Lauantaiaamuna (16.3.) starttasi sitten seuran bussi kohti Helsinkiä ja Horse fair messuja. Koko päivä menikin sitten siellä sujuvasti shoppaillessa. Joo, tuli osteltua. Välillä tuntui, että ihan hurjasti, kun raahasi painavia kasseja pitkin messualuetta. Mutta kun kotona kaivelin kassit läpi, niin ei niitä ostoksia sitten niin hurjasti ollutkaan. Kasseissa painoivat lähinnä näytepussit ja heppanamit, joita molempia oli runsaasti. No, kun halvalla/ilmaiseksi sai.

Suunnitellusti ostin kavioraspin, koska entinen alkaa olla jo tylsynyt. Toimii se kyllä vielä, joten jää varalle, mutta kyllä eron huomasi, kun uudella rapsutteli. Hevarilta lähti sitten samalla mukaan myös violetti korvahuppu, joka on aika turha ja rintaremmin pehmuste, joka ei ole turha. Myöhemmin ostin vielä heppanameja ja satulahuovan. No, kun se oli halvennuksessa ja juuri sopiva meille. Uutta satulaa odotellessa.

Löysin myös ihan sattumalta valtavan hienon otsapannan. Käsin tehty, v-muotoiltu, pehmeää mustaa nahkaa, suurilla "timanteilla". Ja sattumalta sopivan pituinen ja hervottoman halpa (10,-). Oli ihan pakko ottaa mukaan. Ja se sopii niin hyvin Korpun kapsoniin, ihan kuin olisi siinä aina ollut. Samalla lailla heräteostoksena löytyi halvennuksesta enkkuviltti, jota vilkuilin liki koko päivän, mutta totesin ettei ole tarvetta. Vaan loppupäivästä oli pakko hakea pois. Tarjous oli kuitenkin ihan huomattava, vaikka hintaa jäi silti aika paljon.

Kuvassa on aiemmin ostettu fleeceloimi, mutta sopii tähän värinsä puolesta. Uusi viltti on vielä paketissaan ja siis testaamatta.

Itselleni ostin termosmukin islanninhevosyhdistyksen ständiltä. Muutama näytös/kilpailu tuli seurattua ja tavattua tuttuja. Pistäydyttiin myös vapaa-aika messuilla toisella puolella messaria. Oli mukava päivä kyllä ja meni hämmästyttävän nopeasti, vaikka startti oli aamulla kasin jälkeen ja takaisin kotona olin illalla vähän ennen kasia. Pitkä päivä siis.

Sunnuntaina (17.3.) reippaana aamupäivällä jo tallille. Ensin lähdettiin Kamburin kanssa pienelle kärrylenkille. Rauhalliseen tahtiin käveltiin noin kolme kilometriä. Sitten takaisin tallille, kamat pois ja loimi tilalle. Ruuankin sai ja heinää eteensä siksi ajaksi, kun odotteli omaa jäsenkorjausvuoroaan.

Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa, kun pari kertaa siirtyi minusta riippumattomista syistä. Mutta eipä oireitakaan ole juuri ollut. Tai välillä oli jo enemmänkin, mutta sain itse hieromalla ja venyttelyillä, sekä BOT-selänlämmittimellä hiukan helpotettua tilannetta. Nyt siis hoidettiin taas. Ja samat vanhat ongelmapaikat siellä taaskin oli, vaikkei niin kovin voimakkaina. Raskas kärry varmaan aiheuttaa osan, kun Kambur mielummin vetää takaosallaan kuin kunnolla rintaremmiin nojaamalla. Kankut sekä lanneselkä/lonkkien kohta kärsii siitä sitten. Pitäisi saada hommattua ne työvaljaat, vaikka nyt on kyllä pysynyt parempana, kun ajoa on vähennetty ja kevennetty. Pikkuhiljaa kun aletaan ratsastaa enemmän, niin eiköhän se silti riittävästi liikuntaa saa ja pysyy kuitenkin kuosissa. Nyt ollaan vaan lenkkeilty tai kärrytelty, satunnaisesti ratsastettu.

Jotain hampaankolossa?

Kotona olin ajoissa, vaikka lappasin lantaakin vielä ponia takaisin pihatolle viedessäni. Ja juttelin vielä kavereidenkin kanssa. Siinä hetki lepäilyä ja ruokaa, kunnes pakkasin koirat autoon ja hurautin lenkille Siltakylään. Jotenkin on ollut pitkän aikaa kivempi käydä lenkillä muualla kuin omalla kylällä. Toki kun vuosikausia kiertää samaa ympyrää, niin tympiihän se, joten ei kai ihmekään. Nytkin siis taas hirmuttoman kylmässä tuulessa kipiteltiin jonkinmoinen lenkki kaupalta Kotkan suuntaan. Loppuilta menikin sitten laiskotellessa. Rankka viikonloppu.

Rauha jatkuu, ei siis juuri mitään kerrottavaa

Viikko yhdeksän, helmikuun loppu ja maaliskuun alku. Maaliskuu, ensimmäinen virallinen kevätkuukausi. Ei näy kevättä, vaikka aiemmin jo vähän lupaili. Lämpö siis katosi ja pakkaset palasi. Jäätiköt jäivät paikoilleen. Ei siis paljoa olla muuta tehty kuin lenkkeilty poni narun päässä ja koirat valloillaan jolkotellen. Viikkoon mahtui neljä kimppalenkkiä, yksi tallivapaa eli koiralenkki/kotipäivä, yksi irtojuoksutus pellossa ja yksi pieni maastolenkki ratsain, sekä koirilla yksi lenkki kylillä.

Maanantai 25.2. Pellolla traktorin urissa ei ole juurikaan jäätä, toisin kuin tiellä.

Maanantaina ja tiistaina siis lenkkeiltiin kokoonpanolla Korppu ja koirakset. Kivaa, kun ehtii jo valoisalla lenkille, eikä tarvi pitää edes kiirettä. Ja onneksi on nastalliset töppöset, muuten ei olisi asiaa minnekään. Jo pihatolta tallin pihalle on aika extremeä ajoittain, kun ei vaan meinaa pysyä pystyssä edes nastoilla, saati sitten ilman. Pihalla laitankin yleensä ensitöikseni Korpulle tossut jalkaan. Voisihan ne laittaa pihatollakin, mutta en ole siihen vielä ryhtynyt, kun näinkin on selvitty.

Keskiviikkona sattui sopivasti, että shettikset ja Dali-poni oli menossa peltoon rallittelemaan ja Korppukin sai kutsun geimeihin. Sen verran on vielä lunta, vaikka vesisateet sitä söivätkin, etteivät paljoa jaksaneet juosta. Nujusivat muuten kyllä ja hauskaa näytti olevan. Tekee hyvää kahlailla välillä hangessa ja nostella jalkojaan. Kovan hangen vuoksi kun sitä ei juuri ole voinut nyt harrastaa ja aiemmin oli siihen ihan liian paljon lunta. Nyt hanki kantoi juuri ja juuri hetken ihmistä, muttei todellakaan edes pikkuponeja.

Kuvituskuvana vanha hankitreeni kuva tammikuulta.

Torstaina, helmikuun viimeisenä päivänä, en mennyt tallille. Koirien kanssa lenkkeiltiin kyllä, mutta muuten meni aika rauhallisesti tämä ilta. Maaliskuukin alkoi talutuslenkkien merkeissä, koska pohjat ei ainakaan parane, päinvastoin. Perjantai ja lauantai siis lenkkeiltiin porukalla.

Sunnuntaina ajattelin uhmata kelejä ja läksin maastolenkille. Ponissa oli virtaa ihan kivasti eli ei tarvinut eteenpäin käskeä. Kantattiin pellon poikki kylälle. Matkalla aukesi topparatsastushousuista toisen lahkeen vetoketju keskeltä ja hetken mietin, jatkanko matkaa lahje levällään. Vaan varjossa oli sen verran kylmä, että oli pakko tulla alas ja viritellä lahje taas kiinni. Onneksi on fiksu poni ja se seisoi kuin tatti paikallaan koko toimituksen ajan. Kiveltä takaisin kyytiin ja matka jatkui. Liukasta oli peltotiellä, mutta takaisin tallille päin vievä tie on jo osittain sula ja päästiin vähän hölkkäilemäänkin. Ihan kivaa oli, vaikka matkaa ei paljoa kertynytkään.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta. Oli ihan super hankikanto ja päästiin tarpomaan umpimetsän poikki alkumatkasta. Takaisin palattiin teitä pitkin. Meni noin tunti, vaikka tuntui ettei käyty edes kaukana. Eikä käytykään, mutta koska kaaduin kotipihalla lähtiessä ja nilkka vääntyi, oli vähän hidasta liikkuminen.

1.3. oli kaunis auringonlasku. Ja liukasta.

Viikko 10 alkoi samoissa merkeissä. Maanantaina (4.3.) siis taas talutuslenkille kokoonpanolla koirat ja poni. Alkaa jo pikkuhiljaa tympimään. Vaan hyvä, kun edes tällä tavalla pystyy liikkumaan. Tiistaina lenkkeilin vain koirien kanssa, enkä mennyt tallille ollenkaan. Ihan hervoton tuuli oli, vaikka aamun lumisade jo loppuikin.

Keskiviikkona (6.3.) sitten härkää sarvista ja ponille kärryt perään. Oli satanut lunta ja jäätikkö oli peittynyt. Ja ihan hyvin päästiinkin etenemään. Ei käyty kuitenkaan pitkällä, kun ajattelin etten ota riskejä, jos peltotie onkin huonossa kunnossa. Siinä kun ei sitten enää käännytä, joten käännyttiin jo ennen sitä. Matkaa ei kertynyt kuin noin 3,5 kilometriä ja sekin kävellen, mutta hiki tuli ponille. Aika kovaa se kyllä kipitteli ja koska kuntokin on laskenut, niin ei ole ihmekään.

Torstaina (7.3.) lenkkeili poni taas koirien kanssa. Tällä kertaa myös treenattiin samalla. Reipasta tahtia naksuttelin alkumatkasta ja Korppu alkoi ihan innostua. Puolessa matkassa tehtiin väistöjä tai yritettiin tehdä. Hiukan oli haasteellista. Toiseen suuntaan väisti paremmin, toiseen ei juuri lainkaan. Alkoi se ymmärtää jollain tavalla, vaikka peräpää jäikin aikalailla jälkeen vielä. Kovasti se kuitenkin yritti. Ainahan se yrittää, kun on nameja tarjolla. Välillä vähän liikaakin, mutta se on vaan hyvä asia. Näitä pitäisi tehdä paljon useammin. Nyt olen kyllä reipastunut tässä suhteessä selvästi, kun muu järkevä tekeminen on ollut vähän hankalaa pohjien takia.

Ottaisin nyt sitä namia, kiitos!

Perjantaina (8.3.) naksuteltiin Korpun kanssa taas kuolaimia. Ja vähän peruutusta ja väistämistä. Kuolainhomma edistyy, peruutus aiheuttaa kolmen askeleen jälkeen kiukun, että "johan mä peruutin, eiks muka riitä", väistöt taas ei oikeastaan edisty ollenkaan. Ei kyllä haittaa, kivaa puuhailua siltikin. Ja aivojumppaa, ainakin ponille, vaikka oikeasti kyllä molemmille.

Koirien kanssa käytiin lenkillä vielä talleilun jälkeen, kun ei muutakaan liikuntaa niille juuri ollut tarjolla. Tai no, aika lailla aina, kun eivät ponin kanssa liiku, lenkkeillään sitten kauppareissulla tai ihan omalla kylällä talleilun jälkeen. Nyt alkaa jo ajoittain ehtiä senkin hoitamaan valoisalla tai ainakin lähes. Mikäs sen mukavampaa.

Lauantaina (9.3.) Lähdettiin taas kärryttelemään. Tällä kertaa suunnattiin pidemmälle, kun jäätynyt aurausvalli peltotien päässä on viimein aurattu pois ja siitä pääsee kunnolla kulkemaan. Ja pohjatkin oli kunnossa lumisateiden jäljiltä. Käveltiin reippaasti moottoritien alikulkutunnelille ja siinä käännyttiin ympäri. Korppu tosin oli eri mieltä ja olisi väkisin jatkanut matkaa vielä motarin toiselle puolellekin. Hetken keskustelun jälkeen, tyytyi kohtaloonsa ja läksi hiipimään kotia kohti. Kunnes pusikossa vaani tappajapussi ja poni katsoi tilaisuutensa tulleen, kun yritti paeta kääntymällä takaisin tulosuuntaan. Onneksi kärryjen kanssa ei ihan niin vain käännytäkään ja matka jatkui oikeaan suuntaan. Hieman hölkkäiltiin kotimatkalla, muuten lähinnä käveltiin. 7,5 km kertyi matkaa yhteensä ja ponilla oli hiki takaisin tullessa, kuskikaan ei ihan paleltunut. Kiva kun on vähän lämpimämpää jo, vaikkakin silti talvista.

Sunnuntaina (10.3.) oli taas kurja keli ja tallille lähtö venähti. Kauheasti ei sitten edes ollut motivaatiota tehdä mitään ihmeellistä, kun väsyttikin. Heitin siis ponin vaan laitumelle hetkeksi juoksemaan. Muutaman spurtin se ottikin, mutta jäi sitten hampsimaan evästä. Laitumella kun on niitä viime kesän paalien jämiä, jotka lumilinko on lennättänyt lumen päälle baanaa ajettaessa, niin ne sitten kiinnosti enemmän kuin juokseminen. Otettiin kuitenkin liinassa vielä vähän hankikävelyä märässä raskaassa lumessa, ettei ihan laiskotteluksi mene. Ja käytiin kävelyttämässä koiratkin. Silti olin ihan tosi ajoissa jo kotonakin, eikä tallilla mennyt paljoakaan aikaa. Kerran näinkin. Yleensä tallilla menee monta tuntia, eikä paljoa muuta enää ehdikään. Nyt ehti laiskotellakin.