Joulukuun neljästoista

Tänään sai taivaalla ihailla revontulia ja tähdenlentoja. Revontulet ei niin kirkkaita olleet, mutta selkeitä kuitenkin, ainakin ajoittain. Tähdenlentoja taas oli ihan niin, että aluksi niitä ihan säikähti, kun kokoajan "välkkyi". Kiva pikku pakkanenkin oli iltasella. Oikein hieno ulkoilukeli siis.

Kuva nyysitty netistä

Ulkona taas ilta menikin. Tallille töiden jälkeen. Tänään pääsikin poni juoksemaan, kun ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja juoksuttaa pakkasen kovettamalla pellolla. Eipä olla aikoihin päästy, kun on ollut niin märkää ja pelto pehmeä. Hyvin Ljúfur juoksikin. Ihan meinasi lähteä käsistä. No, ehkei nyt ihan sentään, mutta muutaman kerran menin kyllä perässä joitakin metrejä. Hikikin tuli, muttei pahasti. Ei me kauaa edes oltu, ehkä vartin. Käveltiin vielä pieni lenkki.

Poni kun oli hoideltu takaisin pihattoon, jäätiinkin tallikaverin kanssa pihalle ihmettelemään niitä revontulia ja tähdenlentoja. Kello olikin sitten jo yli kahdeksan, ennen kuin olin kotona. Koirien kanssa vielä metsään puoleksi tunniksi. Taivasta tuli ihailtua sielläkin niissä paikoissa missä näki. Puut peittää aika hyvin taivaan kyllä.

Joulukuun kolmastoista

En minä sitten tänäänkään saanut kivuttua ponin kyytiin, vaikka olosuhteet olivatkin kunnossa. Otin sen sijaan kaviokkaan narun päähän ja koirat mukaan ja painuin baanalle ihan jalkamiehenä taikka siis tässä tapauksessa naisena. Pikkasen venähti meidän lenkki ja loppujen lopuksi aikaa kului kaksi ja puoli tuntia. Kun vielä ennen lenkkiä siivosin pihaton ja lenkin jälkeen hoidin kamat ja ponin, meni talleiluun tänään neljä ja puoli tuntia kaikkinensa. Hups.

Mamman mussut

Aikalainen nälkä oli jo kotiin tultua, joten ruuan laittoon oli alettava. Nyt on maha täynnä ja muutenkin mukava olo. Koirat makaa raatoina ja minä istun sohvan nurkassa nettimasiinan kanssa. Ei pöllömpi sunnuntai-ilta :)

Joulukuun kahdestoista

Aamupäivällä lähdettiin reippaina poikakoirien kanssa polkupyörällä kohti Siltakylää. Eilen olin työporukan kanssa juhlimassa ja auton jätin lähtiessä bussipysäkille. Tänään haettiin se kotiin. Ehkä ei ihan niin hyvä ajatus lähteä innokkaiden koiraskoirien kanssa pyöräilemään, kun eilen vielä satoi vettä ja yöllä sitten pakasti. Ihan oli pikkasen liukasta nimittäin! Selvittiin kumminkin autolle ja jopa ovet aukesivat, vaikka aika jäässä auto olikin.

Kotiin tultua innostuin virittelemään ulkovalosarjoja, jotka ostin jo jonkin aikaa sitten halvennuksesta. Ovat odottaneet tuulettomia kelejä sisätiloissa, kun sen verran mukavasti on myrskynnyt. Nyt ovat viimein paikoillaan ja heti kyllä piristi pimeää ja synkkää maisemaa. Noah ja Peikko juoksivat koko ajan suurinpiirtein täysiä. Ei paljoa painanut juuri heitetty seitsemän kilometrin pyörälenkki.

Ihan justiinsa kävin kuvan ottamassa vartavasten tätä postausta varten. Valkoisten valojen alla lepäävät Hertta, Maru ja Diiva, ystävykset.

Tallille lähtö hiukan venähti, kun noita valoja virittelin ja hetkiseksi vielä istahdin sen jälkeen. Ehdin kuitenkin ennen pimeää vielä lenkille poninkin kanssa. Pari päivää onkin Ljúfurilla ollut "mammavapaata". Keskiviikkona käytiin viimeksi ohjasajolenkki ja silloin oli virtaa ponissa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ihmettelin kovin moista käytöstä, kunnes muistin työkaverin kertoneen, että hänen hevoselleen oli hamppu noussut hattuun ja virtaa kertynyt ihan yli oman tarpeen. Uusi rehu aloitettiin tiistaina eli hampun syyksi meni hölmöilyt. Mielenkiinnolla tänään siis odotin, mitä tuleman pitää, kun virittelin ponille taas ohjasajovermeet niskaan. Kun oli kaksi vapaapäivääkin alla. Hyvin sujui kuitenkin. Reipas Ljúfur oli kyllä, mutta sillä tavalla sopivasti. Ei mitään pöllöilyenergiaa tällä kertaa.

Ruuna Reipas lenkkeilee

Huomenna jos on tällainen keli kuin tänään ja ruunan mieli sopivan iloinen, voisi uskaltautua vaikka ratsaillekin. Pakkohan sitäkin puolta olisi treenata, että saisi rutiinia samoin kuin ohjasajossakin. Keväällä vielä oli ohjasajossa mukana varsin jännittynyt ruuna ja sen yhden kerran otti pitkätkin, mutta äkkiä sitten kuitenkin rentoutui tässäkin hommassa ja nyt tekee sitä hyvinkin mielellään. Samaa odottaisin ratsuilujenkin kanssa tapahtuvaksi, kunhan saataisi aikaiseksi treenata..

Joulukuun yhdestoista

Joulukuun kymmenes

Vuosi sitten facebookissa kiersi elämäni koirat- haaste. Tämän päivän tarina saa olla kopio ensimmäisestä postauksesta. Tahtoo siis sanoa, ettei tänään ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi että EN käynyt tallilla kuin pikaisesti viemässä pussillisen porkkanoita kaupoilta tullessani.

Tässä siis...

Elämäni koira numero yksi ei ollut perheen ensimmäinen koira, mutta minun ensimmäinen ihka oma harrastuskoirani walesinspringerspanieliuros Jimi (SF MVA Jantzig 1978-1986)

Simppa oli avoin ja ystävällinen, mitään pelkäämätön, erittäin kova koira, jolla oli voimakas riistavietti ja joka oli tämän lisäksi vielä yliseksuaalinenkin eli ei mikään helpoin koira osaamattomalle teinitytölle. Jotenkin kuitenkin selvittiin ja joitain tuloksiakin saatiin, vaikka hermotkin meni varmaan noin miljoona kertaa. Onneksi Jimiä ei haitannut. Kova kun oli, se ei muistanut sekuntia kauempaa juuri mitään.

Näyttelyissä käytiin jokusen kerran ja taipparitkin tuli suoritettua, vaikken asiasta mitään ymmärtänytkään. Onneksi koira ymmärsi. Tokokokeissakin käytiin, mutta koska en koskaan saanut koiraani oppimaan paikallamakuuta, ei tuloksia juuri tullut. Kivaa oli silti. Koira joka kuoli aivan liian varhain ja jota kaipaan yhä.

Joulukuun yhdeksäs

Kiitos kuuluu myös Ljúfurin entiselle omistajalle, koska olen tämän hevosen saanut. Kuin myös ylläpitäjälle, mistä Ljúfurin aikanaan hain ja kaikille sitä siellä hyvin hoitaneille. Samoin kiitoksen ansaitsee tallinpitäjät sekä kaikki muutkin tallilaiset, jotka ovat kärsivällisesti yrittäneet ymmärtää Ljúfurin puutteita ja omituisuuksia ja joihin Ljúfur on alkanut luottaa.

Ja vaikka olen jo vaaditut kolme ihmistä haastanut, haaste lähtee tätä kautta kaikille, jotka tämän tästä lukevat. Koskaan kun ei voi kiittää tarpeeksi. Kiitos hevosille, joilla on ihan uskomaton voima muuttaa huononkin päivän hyväksi!

Joulukuun kahdeksas

Pimeää aamulla, pimeää illalla, pimeää kokoajan. Paitsi silloin kun olen töissä. Uusia kuvia ei siis juurikaan ole, paitsi jotain ihan pimeitä. Ihan kiva keli on nyt muuten ollut kyllä pari päivää, varsinkin tänään, kun ei edes tuullut.

Eilen käytiin iltasella koirien kanssa pitkä lenkki. Kiva kun ei satanut ja tuulikin alkoi jo tyyntyä. Pimeyskään ei niin haittaa kun ei sada. Aiemmin olin tallilla ja laiskuuttani tai mukavuuden halusta, en viitsinyt lähteä myrskytuulen riepoteltavaksi kylille, vaan päädyin juoksuttamaan kentälle. Ljúfur saikin sitten pihattokaverin seurakseen ja samalla irtojuoksutin sitten molemmat. Alkuun sujui hyvin, molemmat kuuntelivat ja menivät sinne minne pyysin ja vauhtiakin sai hyvin säädeltyä. Sitten Odinin mamma käväisi aidan takana ja Ouskan mielenkiinto lopahti justiinsa. No, olivat jo ihan hyvin juosseetkin. Ljúfurin pyöräyttelin vielä liinassa muutaman kierroksen, kun Odin jo meni pois.

Näkymä tallille pihatolta päin tullessa. Oikealla valaistu kenttä ja talli, vasemmalla ulkotallin valot.

Tänään poni pääsikin koirien kanssa lenkille. Ei me pitkällä käyty, nelisenkymmentä minuuttia. Tallilla mallattiin selkään taas yhtä rungotonta eli Limpun vanhaa, joka on jo liian isoksi todettu, mutta kun olisi minusta niin kiva. Selkäänkin piti kiivetä ja voi kun se tuntui tutulta. Niin monet tunnit on siinä vietetty aikanaan. Jostain pitäisi löytää pienempi sama halvalla. Joitain on myynnissä ollutkin, mutta menevät niin nopsasti, etten ehdi mukaan. Nytkin olisi yksi myynnissä, mutta siinä on hintapyynti lähes sama kuin uudella, joten saa ollakin.

Poni sai uuden ruokasäkin tänään, kun otin kokeiluun Chia-pellava-hamppu puuron. Chiahan on kuulunut ruokavalioon kesäihottuman takia jo pitkään, mutta koska pellavakin on ollut hyvä ja hamppuakin on kehuttu, ajattelin kokeilla nyt tätä näin talviaikaan, kun oireita ei ole. Ei siis haittaa, jos menee pieleen ja voidaan taas siirtyä vanhaan. Jos taas toimisi, olisi kyllä edullisempi ja monipuolisempikin. Aika näyttää. 

Koirien kanssa vähän treenailin vielä tallilta tultuani pihalla ja saivat juosta pallon kanssa. Ihan normi kamaa siis tänäänkin ohjelmassa.